Olen pitkästä aikaa tavannut kiinnostavan miehen, tapailtu muutama viikko, itse haluaisin vähän avoimemmin kertoa itsestäni, elämästäni ja tunteistani sekä kuulla sitä myös häneltä, mutta tuntuu olevan kovin pidättyväinen tunteiden ja avoimuuden suhteen. Minun käsittääkseni näin opitaan tuntemaan toinen paremmin ja siitä se sitten etenee jos on edetäkseen. Kannattaako puhua vai pelästyttääkö sillä toisen pois? Toisaalta jos ei ole kykeneväinen syvempään keskusteluun, ei välttämättä olla sopivia toisillemme niin tulisi sitten sekin selväksi.
En tarkoita että aina tarvitsisi olla käsi kädessä puhumassa syvällisiä. En minäkään sellainen ole, mutta kun nyt ei yhtään tiedä mitä miehen päässä liikkuu.
En tarkoita että aina tarvitsisi olla käsi kädessä puhumassa syvällisiä. En minäkään sellainen ole, mutta kun nyt ei yhtään tiedä mitä miehen päässä liikkuu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pystyy puhumaan henkeviä, tietäisitpä vaan. Saisi vaikka kuinka syvällistä keskustelua aikaiseksi kuin vain haluaa.
Kyllä suhteessa on aika tärkeää olla myös se luonteva puheyhteys. Itse ainakin ihastuin aikoinaan nykyiseen puolisooni juuri siksi että me saatoimme jutella tunteja ilman että tuli koskaan vaivaantuneita hetkiä ja ajatusmaailmamme ja ajatuksemme menivät todella hyvin yksiin.
En itse osaisi oikein kuvitella suhdetta jossa puhuminen ja ajatusten avihto ei olisi helppoa ja luontevaa ja toisen ajatuksiin ei pääsisi ollenkaan sisään,
Meinasin kirjoittaa oman vastauksen, mutta sinulla on niin lähellä omaa vastausta, joten, Komppaan sinua!
Puhutaan paljon "henkeviä" tarkoittaen arvoja, tulevaisuuteen liittyviä odotuksia ja toiveita ja pelkoja, yhteiskunnallisia asioita, kulttuuriasioita, hengellisiäkin asioita. Mutta jos tarkoitat sellaista "mikä tää meidän juttu on" -keskustelua niin hyvin vähän. Molemmat ovat kyllä ilmaisseet toiselle toivovansa, että tämä olisi se ihminen jonka kanssa tulevaisuudessakin voi yrittää yhdessä ja "parantaa maailmaa" ja matkustella jne, mutta kumpikin myös tiedämme, että vasta aika näyttää mihin "eväät" riittävät. Tärkeintä on, että juuri tällä hetkellä hänen olemassaolonsa tekee minut onnelliseksi ja ymmärtääkseni minun olemassaoloni hänet.
No jos puhuminen pelästyttää jokun pois, niin eiköpähän tuo jouda mennäkkin.
Kannattaa puhua jos siltä tuntuu. Parempi olla vaan ihan oma itsensä ja puhua.
Itse olen ottanut sen linjan, etten enää mieti liikoja. Puhun ihan avoimesti tunneasioista ja jos toinen siitä pelästyy, niin eipähän ole minua varten sitten.
Kysy suoraan siltä että aikooko se jättää sut ekan panon jälkeen.