Kaikesta suomalaisten puheesta täälläkin paistaa läpi olla lopulta vain petollinen peto, ja jos "se" kehuu vastapeluriaan jostakin, niin se on silti petolintu, ja tuhoaa senkin kaverinsa silti heti, kun sille tulee heikko hetkensä. Miksi olette tuollaisia, miksi ette olisi pikemminkin ihmisiä, jotka etsisivät lähimmäisensä kunnioitusta ja armahtamista? Jos suomalainen alkaa kehumaan, niin se on vaarallista, koska suomalainen on semmonen pelimies, että haluaa sen silloin vain syylistyvän vastapelurinsa aliarvoimiseen. Olenko itse erilainen? Tuskin, mutta Karitsan luonne on siinä parempi, että se kelpaa Jumalan seuraan, se rauhoittaa Julman Ukko-Yli-Jumalansakin, pedot saavat kaverikseen vain vääryyden ja sen Saatanansa. Onko peto sitten todempi siinä, että se tuhoaa Karitsansakin heti, kun sen Herralle sattuu heikko hetkensä? No, elämä on vielä täällä maailmassa, Pedon ja Karitsan välinen Luonteiden Taistelu, tai Mikaelin ja Saatanan välinen, tai Oikean opettajan ja "kuninkaan(Jeesus) ja vastassaan väärän opettajan, Antikristuksen. Ei kenelläkään ole kuin yksi luonne, kuitenkaan, ja yksi fyysinen ruumis, vaikka saman sieluentiteetin muiden jäsenien ajatukset kuuluvat heillekin jatkuvasti. Ei voittajaa voi voittaa kuin siinä, missä hän oli paras, ja ei Luuseri ole huonompi kuin voittaja siinä, että se haluaa mieluummin ystävän, kuin vastustajan, vastustajansa viihteisiin seotessaan. Rakkaudessa voittaja on Isämme, ja vaikkei hän voitakaan usein vihaista mestariaan, hän kuitenkin pistää "hullun" Rohkeat poikansa Mestarin pelokkaita, pimeän voiman palveljoita vastaan.
Voittajista ja luusereista
Hurheilija
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.