Mä olen ruma ätmi ja seurustelin vasta ensimmäisen kerran nyt 25 vuotiaana hieman yli puoli vuotta yhden kivan mutta todella ylipainoisen naisen kanssa. En ollut lukuisista yrityksistä huolimatta ikinä edes saanut seksiä tätä ennen.
Sovimme jo heti suhteen alussa että autan ja tsemppaan häntä laihduttamaan mutta vaikka hän kuinka lupasi niin hän sortui koko ajan hamppareihin, pizzoihin ja erityisesti suklaaseen jota hän mussutteli jatkuvasti. Sitten kun yritin asiasta huomattaa hänelle, niin hän vain tiuskaisi että painon pudottamisesta ei tule mitään jos yritän painostaa häntä, vaikka siitä ei ollut ollenkaan kyse, kunhan asiallisesti huomautin.
Mitta täyttyi 3 viikkoa sitten kun hän olikin lihonut 12kg lisää 7kk aikana vaikka tavoite oli laihduttaa 35-40kg, mä en enää jaksanut niitä jatkuvia petettyjä lupauksia ja muutenkin valheita (hän väitti syöneensä pelkkää salaattia monena päivänä vaikka olikin käynyt pizzalla tai mäkkärissä) joten mä sanoin että nyt riittää ja suhteemme päättyi siihen.
Mua on kuitenkin alkanut kaduttaa tää päätös koska mä kuitenkin sain seksiä silloin tällöin vaikka hän ei ollutkaan koko seksistä niin innoissaan...nyt pelkään että tässä menee taas useita vuosia - ehkä enemmänkin - ennekuin löydän jonkun naisen jolta saan taas seksiä.
Ylpeys estää pyytämästä häntä takaisin ja veikkaisin että hän ei edes tulisi vaikka kuinka nöyristelisin. Tuliko tässä tehtyä pahimmanlaatuinen virhe? Sitä tässä mietin päivästä toiseen...
Sovimme jo heti suhteen alussa että autan ja tsemppaan häntä laihduttamaan mutta vaikka hän kuinka lupasi niin hän sortui koko ajan hamppareihin, pizzoihin ja erityisesti suklaaseen jota hän mussutteli jatkuvasti. Sitten kun yritin asiasta huomattaa hänelle, niin hän vain tiuskaisi että painon pudottamisesta ei tule mitään jos yritän painostaa häntä, vaikka siitä ei ollut ollenkaan kyse, kunhan asiallisesti huomautin.
Mitta täyttyi 3 viikkoa sitten kun hän olikin lihonut 12kg lisää 7kk aikana vaikka tavoite oli laihduttaa 35-40kg, mä en enää jaksanut niitä jatkuvia petettyjä lupauksia ja muutenkin valheita (hän väitti syöneensä pelkkää salaattia monena päivänä vaikka olikin käynyt pizzalla tai mäkkärissä) joten mä sanoin että nyt riittää ja suhteemme päättyi siihen.
Mua on kuitenkin alkanut kaduttaa tää päätös koska mä kuitenkin sain seksiä silloin tällöin vaikka hän ei ollutkaan koko seksistä niin innoissaan...nyt pelkään että tässä menee taas useita vuosia - ehkä enemmänkin - ennekuin löydän jonkun naisen jolta saan taas seksiä.
Ylpeys estää pyytämästä häntä takaisin ja veikkaisin että hän ei edes tulisi vaikka kuinka nöyristelisin. Tuliko tässä tehtyä pahimmanlaatuinen virhe? Sitä tässä mietin päivästä toiseen...
Vastaukset 39
Vanhimmat
mä seukkasin myös yhden pullukan kanssa ja sillä oli mässäilylle aina aivan uskomattomia syitä, esim. McDonaldsissa sen piti aina ottaa Big Mac ateriaan enemmän ranskalaisia ja suurempi juoma koska "lisäranskikset saa niin halvalla", ei siinä voinut muuta kuin puistella päätä että huh huh kyllä läskeillä tekosyitä riittää joo
Syön mäkkendahlissa aina pik mäk aterian ja jälkiruoaksi kahvin, mansikkapirtelön ja muffinsin. Kyllä mäcis voi syödä hyvin ja runsaasti kunhan ei piipahda siellä koko ajan
Teit oikein. Läski nainen on aina myös henkisesti läski.
olen huomannut duunissa että lihavat naiset kyllä haluavat laihduttaa mutta huijaavat itseään koko ajan. Yrittävät syödä vähemmän lounaalla ja illallisella, mutta napostelevat entistäkin enemmän kaikkea pikkupurtavaa pitkin päivää, eihän tolla tyylillä ikinä laihdu.
No jos se vaan lihosi niin kai se ihan oikea toimenpide sinulta oli. Jos nainen olisi 35-40 kiloa laihtunut niin jätetyksi olisit tullut sinä. Teidän markkina-arvonne olivat nimittäin kohdikkain kun tapasitte joten jos vain toinen lihoaa tai laittaa itsensä kuntoon niin ero on lopulta edessä kun ette vielä edes tuon vanhempia ole.
Tuleeko muuten lihavalle ihmiselle aina sellaista löysää roikkuvaa ihoa, kun hän laihduttaa? Olipa nainen tai mies?
Oon nöhnyt tv:ssä sellaisia entisiä lihavia, jotka on laihduttaneet, ja niillä on sellaista löysää roikkuvaa ihoa.
Kyllä se siitä kiristyy jos nyt ei ihan vanhus ole. Pahimmalta se näyttää painon pudotessa nopeasti, esimerkiksi leikkauksen, rasvaimun tai raskauden tuloksena.
Nuorille ei niinkään jos vielä liikkuukin ahkerasti. Jos äkkiä laihduttaa niin ihan varmasti löllöt jää.
En tiedä teitkö virheen vai et mutta sen tiedän ettet rakastanut naista. :-(
Teit luultavasti vain palveluksen sille naiselle. Se ansaitsee parempaa.
Tuo minullekin tuli mieleen.
Luulisin, että laihdutus onnistuisi parhaiten kun kumppani hyväksyy toisen sellaisena kun hän on. Ei sitku vaan nytku.
Juu, parempi kohtalo on olla todellisuuspakoinen ja systemaattinen omista päätöksistään lipsuva itsemurhakandidaatti.
Korjaa toki jos olen väärässä, tarkoitatko että ylipainoinen on itsemurhakandidaatti? Jos näin, niin millä perusteella?
"Mitta täyttyi 3 viikkoa sitten kun hän olikin lihonut 12kg lisää 7kk aikana vaikka tavoite oli laihduttaa 35-40kg"
Tästä päätellen eukko oli joku oikeasti painava. Jos on edes mahdollista laihduttaa 40 kg melkein kuolematta, on varmasti sairaanloisessa kunnossa. Mitä isommaksi BMI menee, sitä suoremmin huomaa vaikutukset terveyteen. Ylipainoinen riskeeraa joka päivä sisäelintensä, verisuoniensa yms. kunnon. Mutta ethän sinä tosissaan kysynytkään...
Jotkut sanovat tykkäävänsä, mutta henkilökohtaisesti en pidä ylipainoa yhtään viehättävänä. Enemmänkin kaupassa tulee mieleen jonkun todella lihavan menoa katsellessa, että miten on mahdollista päästää itsensä sellaiseen kuntoon, että kävelystä huomaa sen olevan melkein ylitsepääsemätöntä. Hiki virtaa ja huohotus kuuluu jo suoralla lattialla kulkemisesta. Pelkkä katsominenkin muistuttaa elämän hauraudesta ja vääjäämättömästä kuolemasta. Mielestäni on mahdoton ajatus priorisoida ylenpalttinen syöminen perusterveyden edelle.
Lisähuomautuksena: "Mitta täyttyi 3 viikkoa sitten kun HÄN OLIKIN LIHONUT 12KG LISÄÄ 7kk aikana vaikka tavoite oli laihduttaa 35-40kg"
Kerro minulle millainen on sellainen ruumiinrakenne, missä 12 kg lihominen ei silmämääräisesti erotu helposti siitä onko laihtunut. Naisen on ollut pakko olla vähintään jotain 120 kg ja lyhyt, yli 40% rasvaprosentilla, että tuo on edes mahdollista.
Se laihduttaminen ei ole vaikeeta edes. Itse laihdutin 7 vuotta sitten 30kg ja en ole lihonut takas vaan käyn kyllä salilla aika säännöllisesti. En edes ole syönyt hamppareita 5 vuoteen. Pizzaakaan en syö kun tosi harvoin. No vaikka laihdutin niin ei naiset kuitenkaan halua tutustua minuun. Se on itsekurista kiinni, huomasin itse kun olin aika lihava niin oli aika huono kunto että ei jaksanut juosta kovin pitkään kun pelasin salibandyäkin. Nyt on hyvä kunto ja jaksan juosta aika hyvin kun olen käynyt salilla jo monta vuotta.
Minä olen käynyt salilla melkein 3 vuotta ja painan silti 103 kg
Ei herkuista tarvitse kieltäytyä kun laihduttaa tai edes yrittää pysyä kondiksessa. Yks pitsa ei lihota kymmentä kiloa eikä samaa tee yks nautittu keskiolutkaan. Kun pitää huolen että kuluttaa myös sen syömänsä niin kaikki on ok. Itse olen ruumiillisessa työssä jossa kulutan paljon ja vastapallona saan syödä mitä huvittaa. Vaikka päivittäin kävisin pitsalla ei se tunnu missään mutta herkumpaa on kokata itse ruokansa kotona.
Aloin käymään salilla kun jäin työttömäksi etten lihoisi. Eipä ole sitten tullut lihottua, tosin en syö useinkaan mitään rasvaisia pizzoja edes. Yks kaveri on lihonut varmaan 45 kg , juo kaljaa usein eikä harrasta mitään liikuntaa, olen pyytänyt sitä salille mutta ei se jaksa.
Se painonpudotus olisi pitänyt olla noin kilon viikossa alimmillaan.
Olisiko sulta onnistunut tällainen kumppanin tsemppauksella?
Tällainen vaatii täydellisen elämänmuutoksen ja suunnitelmallisen ohjelman. Eikä ainoa haaste ole se pudotus vaan myös se ettei paino tule takaisin.
Olisit kelvannut hänelle rumana ätminä mutta hän ei lihavana sulle, mitä itse lupasit hänelle vastineeksi? Lupasit vahtia/ tsempata häntä muuttumaan sulle sopivaksi ulkoisesti.
Parempi kun olet ätmi tai yritä saada vittumaisen luonteen omaava kaunis nainen itsellesi. Sen jälkeen tajuat minkä kanssa aidon oikeasti yhdessä ollaan. Luonteen vai kuoren.
Onko normaali painoiset kauniit naiset vittumaisia luonteeltaan? Ja lihavat leppoisia rakkauden perässä olevia naisia? Taitaa olla lihavan rumiluksen kommentti tuokin jonka itsetuntoon aloitus kolahti. Kumma että lihava ruma nainen sitten huolii ruman ätmin mutta ei ne kauniit normaalipainoiset. Mikähän mahtaa olla rumien naisten selitys asiaan?
Varsin katseltava olen ja bmi normaali. Ottajia olisi.
Oli vaan jossakin tutkimus jossa suurin osa miehistä vastasi että kaunista ja hankalaa naista viitsii katsella kauemmin. Hmmm.. Tällaisia suhdevirityksiä on saanut seurata sivusta ja ei voi kuin ihmetellä.
Ihminen on muutakin kuin ulkonäkö.
Ehkä myös itse olen hankala joidenkin mielestä koska en ole näyttelyesine.Tällaiset pintapeet eivät mua kiinnosta ja eivät pääse alkua pidemmälle.
Asiallista seuraa odotellen ja mulla on aikaa.
"Sen jälkeen tajuat minkä kanssa aidon oikeasti yhdessä ollaan. Luonteen vai kuoren."
Sekä luonteen että kuoren, molemmat ovat tärkeitä. Ei noita kahta voi edes kokonaan erottaa toisistaan, koska sisäinen maailma vaikuttaa ulkoiseen olemukseen ja ulkoinen olemus sisäiseen maailmaan. Jos on esim. lihava, niin se väistämättä vaikuttaa negatiivisesti minäkuvaan. Tai jos minäkuva on negatiivinen, niin se näkyy ulospäin ja tekee naisesta vähemmän viehättävän. Tästä voisi kirjoittaa vaikka esseen, mutta en nyt tässä kohtaa siihen lähde, kun on parempaakin tekemistä, kuten esim. nukkumaan meneminen.
Et tehnyt virhettä vaan oikein. Suhde joka alkaa niin että perusajatuksena jo heti suhteen alusta on muuttaa toista osapuolta radikaalisti, on täysin tuomittu epäonnistumaan.
"Asiallinen huomauttelu" ei tässä maailmassa ole koskaan auttanut yhtään ketään laihtumaan. Muutoksen on lähdettävä ihmisen itsensä korvien välistä.
Kenenkään ei pitäisi ryhtyä suhteeseen ihmisen kanssa joka ei miellytä omaa silmää ja jota ei oikeasti halua.
Ruma mies saa kyllä ruman ja lihavan naisen mutta tässä on epäsuhta. Jos nainen laihtuu edes normaali painoiseksi avautuu hänelle mies taivas ja jättää varmasti silloin ruman miehen. Ruma ja lihava nainen tyytyy edes johonkin kun ei saa niitä kaikkien naisten tavoittelemia komeita miehiä. Ei se nainen sua rakasta joten älä sure menetettyä läskiä. Jos nainen olisi sinun kanssasi rakkaudesta niin yhtälailla sulla olisi niitä hoikkiakin naisia.
Päätitte yhdessä? Sä fiksuna olisit tyrmännyt asian jos luonne olisi ollut oikeasti tärkeä sulle.
Sovitteko sun rumuudesta mitään diiliä yhdessä?
Oikein teit että jätit. Ette sovi toisillenne. Mut tosiaan näit mihin sun "taso"riittää. Että mitä jos fiksaisit sitä rumuuttas seuraavaksi?
Lihavat on laiskoja. Itse en lihavaa ota kun sellanen ei jaksa tehdä mitään
Toisaalta teit oikein. Suhde ei tyydyttänyt teitä kumpaakaan. Turha sitä on märehtiä. Mun mielestä on oman arvon alentamista ja toisen halventamista olla suhteessa vain siksi, jos ei muuta saa.
Mietin myös tota kannustamista. Se yleensä toimii parhaiten niin, että sä lähdet sinne kävelylle/salille mukaan seuraksi. Se ei ole kannustamista, että sä hienovaraisesti huomautat sohvaperunalle et pitäiskös sun nyt lähtee lenkille. Vaan pitää sanoa et nyt lähdetään ulos, telkkari kiinni ja menoksi.
Fiksu viesti.
Ei tuohon ole muuta lisättävää, mutta kerron vaan oman kokemuksen vastaavasta: itsekin seurustelin kerran naisen kanssa, joka oli kaunis ja vaikutti hyväsydämiseltä (selvisi, ettei ollut kuin joillekin sellainen), ja hän oli pyöreän puoleinen. Minua se ei haitannut, mutta häntä se ahdisti ja itketti. Yritin sitten olla tukena, ja ehdotin kaikenlaisia ideoita, kuten että syötäisiin terveellisesti, ettei hän napostelisi ja että hän liikkuisi enemmän, ja olin hänen seurana lenkeillä. Ei siitä ehdottelusta tullut mitään, kun hän ei loppujen lopuksi halunnut tehdä mitään laihtuakseen, vaikka se näytti vaivaavan, eikä omilla kehuilla ollut merkitystä. Tietämättäni astuin suostumalla painonpudotukseen avuksi täydelliseen ansaan, sillä minusta tuli yhtäkkiä hänen silmissään motkottaja, joka vaan muistuttaa häntä hänen ylimääräisestä painostaan. Ja joka kerta kun asia muuttui riidaksi, sanoin hälle, että itse pyysi minulta apua ja että voin lopettaakin, jos hän haluaa. Sitten hän pahoitteli ja koko rumba alkoi taas alusta. Jos ihmisellä on ongelma, vaikka vain oman päänsä sisällä, niin sitä on vaikea mennä muuttamaan. Luultavasti kyseinen ihminen voi ainoastaan itse olla se, joka päättää elämänmuutoksesta itse. Muuten tuntuisi siltä, että on parempi vain pysyä poissa tieltä ja olla hiljaa.
Hyviä vastauksia. Monesti tuo ylipaino ei ole vain fyysinen ylipaino, vaan myös henkinen.
On raskasta olla suhteessa, vaikka hyväksyisit toisen muhkeat muodot, mutta toinen kuitenkin itse valittaa omista läskeistään, vertailee itseään muihin ja kyselee, etttä onko tuo hyvännäköinen tai onko tuo. Sitten jos menet sanomaan jotain hoikkaa kauniiksi, ton se kuin loukkaus ylipainoista kohtaan.
Itse aloin suhteeseen hieman pullean naisen kanssa, koska en kuvitellut saavani parempaa. Meillä oli ihan hyvä suhde, mutta suhteen aikana nainen lihoi entisestään. Häntä haittasi lihavuutensa ja yritin parin vuoden ajan auttaa häntä siinä, mutta mukavuudenhaluisuus ja ruoka voitti aina. Lopulta kyllästyin asiaan, koska hänen lihoamisensa olivat jo vieneet haluni ja erosimme (ei tosin ollut ainoa syy). Aika nopeasti eron jälkeen kuitenkin löysin uuden, hoikan tytön ja vieläkin ollaan yhdessä.
Tämä aloittaja on varmaankin niitä kunnonkilttejä miehiä jotka eivät arvosta saamaansa mahdollisuutta seurustella- edes kerran. Vaan kuten kova ytmi konsanaan, sitten pili kovana lähtisivät muotibeibien perään jos naama antaisi myöten? Sama luonto kuin petoeläimellä, ensiksi luvataan, sitten käydään armotta kimppuun.
Mutta siten on vain se pieni mutta naaman jälkeen että kädessä on muovinen Seiko eikä eurooppalainen laatukello, parkissa on mummon Jopo eikä A6 ja asuntokin on kaupungilta vuokrattu eikä sijoituksista kotiutetuilla voitoilla ostettu. Dam!
Eihän mies voi valita onko muotihottisnaisen kanssa vai pyylevän crocks verkkarit peruskoulun käyneen naisen kera. Kun miehen level on mikä on, puitteets, status sekä supliikki sillä hetkellä- niin sillä saa jotain ja sillä selvä. Moni kilttikunnonmies on sitten aika ulapalla mitä fittness-hottiksen kanssa oleminen on kun itse sitten on se sohva peruna joka hikoilee viimeisenä salilla ja radalla.
Siis naiset nimenomaan sitten itse valkkaavat niistä iskemään tulevista naisista sen miehensä joka parhaiten sopii kuvioihin ja yleensä tämä mies on naista laadukkaampi jotta kuvio toimii naisen kannalta parhaiten.
Jos kelpuutat lihavan, niin yritä vastailla netissä itseäsi painavemmille naisille, jotka olisivat innostuneita elämänmuutoksesta. Ehkä sitä kautta saisit itsellesi uuden naisen. Jos nimittäin nainen rehellisesti kertoo olevansa lihava, niin hän ei kyllä saa yhteydenottoja miehiltä.
Lihavaa akkaa kannattaa sietää vain siksi, että siitä saa harjoittelukappaleen panohommiin ja oikean tyttöystävän etsiminen on helpompaa jos puute ei näy heti naamasta.
toi on erittäin hyvä pointti, monet ujohkot ketmitkin ovat ihan tyytyväisiä jos saavat ensialkuun lihavankin naisen että pääsevät pillunmakuun, yleensä silloin on jo molemmille selvää että tässä on kyse vain tilapäisestä panosuhteesta
lihavat naiset tuntuvat myös antavan auliimmin ja niiltä saa vähän helpommin pervoseksiäkin, että kyllä lihavissa naisissa löytyy myös hyviä puolia
Hyi hitto joku 110 kg painavaa naista en panisi. Ei se ole sen arvoista, n 10 -12 kg ylipainon siedän vielä mutta siitä ylöspäin alkaa olla jo liikaa naisen terveydenkin kannalta. Sitä paitsi kävin kaks kertaa maksullisella ja se nainen oli hyväkroppainen. Mielummin sitten maksan kun otan jonkun lihavan naisen.
Mulla ei edes ota eteen läskin naisen kanssa joten on uskottava pikkuveitikkaa ja etsiskeltävä niitä normaali painoisia tai hoikkia naisia vaikka läskeiltä saakin helpommin.
Mulla oli läski muija pari vuotta, pillua sain mutta muuten se oli syvältä, laiska mikä laiska ei jaksanu siivota eikä tiskata ikinä, en suosittele