Viestini jätetyille

Haluaisin sanoa sulle jotain. Väitän tietäväni aika tarkkaan miltä susta just nyt tuntuu.. Maailmasi romahti, sydän tuntuu särkyneen niin henkisesti, kuin jopa fyysisestikin. Tuntuu kuin olisi todella menettänyt pohjan elämältä, tuntuu kuin olisi juuri menettänyt aivan kaiken. Tiedän sun kuitenkin omistavan vähintään yhden ystävän jolle voit purkaa tuntojasi, et siis menettänyt hänen mukanaan aivan kaikkea. Mene ystäväsi luokse. Älä turhaan piilottele tunteitasi vaan puhu hänelle, se auttaa.
Itse luulin, ettei minulla olisi ketään sellaista ystävää, kun muutenkin tunsin itseni todella yksinäiseksi, mutta olihan mulla.

En tiedä tapaa millä hän sut jätti, minut jätettiin aivan yllättäen ja vieläpä kirjeellä. Tutkittu juttu on, että yllättäen jätetyksi tuleminen voi olla yhtä traumaattinen kokemus, kuin läheisen kuoleminen ja riski katkeroitua on suuri. Voin allekirjoittaa tämän, tuota päivää en haluaisi elää uudelleen.
Mutta, en minä sitä poiskaan vaihtaisi.
Jätti se sut millä tavalla tahansa, raukkamaisella tai kasvotusten, sinä selviät siitä. Juuri nyt sinusta ei siltä tunnu, vaikka joku sanoisi mitä. Pelkkä tulevaisuuden ajatteleminen tuntuu raskaalta ja aiheuttaa vaan taas uuden purskahduksen itkuun. Aivan kamala tunne. Tiedän.

Miksi en vaihtaisi sitä päivää pois?
Koska se muutti minua ihmisenä, tavalla josta olen nyt onnellinen. En ole katkeroitunut. Se oli traumaattinen kokemus, tulla jätetyksi aivan yhtäkkisesti, pelkällä viestillä. Sydämeni särkyi palasiksi. Muutama ensimmäinen päivä on raskaimpia, itket hänen peräänsä, hän ehkä tarjosi ystäväkorttia ja kyselee vointiasi. Pyydä häntä jättämään sinut rauhaan. Hän jätti sut, etkä tarvitse hänen ystävyyttään niin kauan kun rakastat Ja kaipaat häntä. Mene ulos, vaikkapa lenkille. Mikään ei ole parempaa lääkettä kuin juosta metsässä niin kovaa kuin jaloistaan pääsee. Harrasta paljon liikuntaa ja vältä sohvalla löhöämistä. Ajatukset vain muualle. Poista hänen kuvat, blokkaa somessa yms. Nyt alkaa uusi elämä. Keräät palaset itsestäsi, nostat katseen ylöspäin ja liimaat palaset lujemmin kiinni, kuin ne aikasemmin olivat. Pohjalla käyminen on hyvästä, se teki minustakin vahvemman ihmisen. Tänään olen maailman onnellisimpia ihmisiä. Olen todella päässyt yli hänestä, niin se vain kävi, huomaamatta. Enpä olisi sinä synkkänä päivänä vielä uskonut tämän päivän koittavan, mutta usko pois, jos minä selvisin siitä, selviät aivan varmasti sinäkin. Sinussa voimaa piisaa.
Nyt erosta on kulunut n. 3 kk, olen sinkku. En etsi uutta rakkautta, olen onnellinen nyt yksin. Tulen onnelliseksi pienistä asioista, joskus tekisi mieli aivan huutaa elämänilosta. Olen saanut paljon uusia ystäviä, vanhan kaveripiirin lähdettyä eksän mukana. Tiedän sen, että joku päivä löydän uuden rakkauteni, en etsi sitä, mutta joku päivä se osuu kohdalle. Saan ansaitsemani, eli hänet joka rakastaa minua. Miksi olisin halunnut olla ihmisen kanssa, joka ei rakasta minua. En ansaitse sellaista, et sinäkään. Ansaitset parempaa ja se päivä vielä koittaa. elämä on laiffii. Meressä riittää kalaa ja elämässä ihmeteltävää. Pää ylös! Ps. Ehkäpä juuri näistä kokemuksista oppineena olen myös itsevarmempi kuin koskaan ennen, elämä heittelee sitruunoilla, ota kiinni ja purista niistä spraittia, on elämä laiffia! Pus.