Onko täällä onnekkaita jotka on nettideitissä tavannut ihanan miehen/naisen?
Itse olen rempseä, sosiaalinen ja ihan nätti 33-vuotias nainen ja haluaisin mielellään löytää rinnalle mukavan miehen. Joillakin treffeillä olen suomi24 kautta käynyt, yhden kanssa deittailtiin vähän pidempään. Mutta nämä muut... Vastaeronneita tms.
Kellekkään en laastariksi halua ruveta kun sellaista en itsekkään tarvii... Miksi miehet ei voi pysytellä sen aikaa sinkkuna että saa tunteensa ja ajatuksensa selviksi ettei ketään tarvii satuttaa aloittamalla jotain mihin ei ole valmis?
Onpa kyllä vaikeaa tässä iässä tavata se sopiva, varsinkaan kun baareissa ei jaksa enää laukata, mutta kuitenkin on tietoinen parin pitkän suhteen jälkeen minkälaisia piirteitä toisessa toivoisi olevan :-)
T.ikisinkku? :-)
Itse olen rempseä, sosiaalinen ja ihan nätti 33-vuotias nainen ja haluaisin mielellään löytää rinnalle mukavan miehen. Joillakin treffeillä olen suomi24 kautta käynyt, yhden kanssa deittailtiin vähän pidempään. Mutta nämä muut... Vastaeronneita tms.
Kellekkään en laastariksi halua ruveta kun sellaista en itsekkään tarvii... Miksi miehet ei voi pysytellä sen aikaa sinkkuna että saa tunteensa ja ajatuksensa selviksi ettei ketään tarvii satuttaa aloittamalla jotain mihin ei ole valmis?
Onpa kyllä vaikeaa tässä iässä tavata se sopiva, varsinkaan kun baareissa ei jaksa enää laukata, mutta kuitenkin on tietoinen parin pitkän suhteen jälkeen minkälaisia piirteitä toisessa toivoisi olevan :-)
T.ikisinkku? :-)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä tutustuin ihanaan mieheen nettideitin välityksellä viime kesänä. Edelleen soittelemme/kirjoittelemme/tapaamme. Meillä tuo välimatka harmittavan pitkä.
Ehkä yhtyeensä noin 50 kanssa viestittelin mutta tämä oli ainut joka nappasi, muiden kanssa ei juttu luistanut ja lopetin aina noin 10 viestin jälkeen kun ei löytynyt yhteistä jutunjuurta. Pienet asiat siihen vaikuttavat. Kirjoitustapa, sanojen käyttö, mielenkiinnon kohteet, avoimuus.
Olen onnistunut. Vastaeronneita me varmaan molemmat sinun mittapuullasi oltiin silti kun itselläni oli kolme kuukautta vielä harkinta-aikaa jäljellä ja nykyisellä avovaimolla viisi. Kyllä mulle riitti kolmen kuukauden kesähurvittelut että olin ihan kykenevä taas aloilleni asettumaan.
Moni suhde loppuu muutaman kuukauden jälkeen, oli erosta vähän aikaa tai kauan. Alkuhuuma menee hetkessä ohi ja siinä on ensimmäinen karikon paikka. "Mä en oo ehkä vielä valmis mihinkään vakavaan" on näitä typeriä selittelyitä kun toinen ei vaan enää ihastuta. Voi se toki joskus paikkansakin pitää mutta se ei tarkoita, ettei jonkun toisen kanssa voi ollakin valmis vakavaan. Harvoin niitä helmiä ja timantteja heitetään menemään vaikka erosta olisi viikko.
Pöh. Kyllä minä ainakin tuumasin pitkään eroni jälkeen, että en ole valmis mihinkään kunnon parisuhteeseen. Tai oikeastaan mihinkään. Sillä ei ollut mitään merkitystä, millaisia "helmiä" vastaan tuli. Takuulla pari oikein hyvääkin miestä aikoinaan kohtasin, mutta väärään aikaan minun elämääni ajatellen. Toki kun oli lapsia, niin lisäksi piti miettiä sitäkin, ettei lapset olleet valmiita mihinkään äidin uudelle suhteelle. Halusin kunnolla käsitellä eroni. Sillä tavalla ei tule sitten taas uusi ero eteen parin vuoden jälkeen.
Siis se, ettei ole valmis parisuhteeseen pian eron jälkeen, ei tarkoita sitä, että tarvitsee aikaa jollekin "hurvittelulle". En ole itse koskaan ollut erityisen hurvitteleva, vaikka olisin ollut sinkkukin. Eron jälkeen itselle otettavasta ajasta on kyse siitä, että käy läpi syyt jotka johtivat eroon, käsittelee oman kivun ja oman kasvunsa, miettii miten itse voisi jatkossa tehdä toisin (kyllä, vaikka olisi narsistin uhri tai petetty, niin silti itsekin voi jatkossa toimia toisin), käy läpi eron jälkimainingit sotkematta siihen muita (esim omaisuuden jako, kunnioittaa aiempaa liittoa omalta osaltaan siten, ettei heti katsele uutta yms.) Kukaan ei ole valmis parisuhteeseen heti eron jälkeen. Ellei takana siis ole ihan vain muutaman viikon deittailu ja parin kuukauden seurustelu. Mutta siis pitkän suhteen tai avioliiton jälkeen on aina parempi olla itsekseen ainakin puolen vuoden ajan -useimmiten vähän kauemminkin.
Minäkin löysin kyllä nettideiteistä ihanan miehen. Mutta en siis heti eroni jälkeen, vaan vasta parin vuoden kuluttua. Nyt jo pari vuotta yhdessä elelty. Tavatessamme oli 33v, kuten aloittaja. Minä tai mies emme kumpikaan olleet juuri eronneita. Mies oli ollut nettideiteissä jo vuosia. Oli vain ollut todella nirso naisten suhteen. Löytö, juuri minun makuuni. Tsemppiä vain aloittajan etsinnälle.
Kukin tyylillään. Itse en voisi kuvitellakaan mitään puolen vuoden hiljaiseloa ja jos niikseen on, niin olen kyllä valmis laittamaan suhteen vakavammaksikin. Kesä on vielä sellaista aikaa että kannattaa elää kun se on ja erityisesti jos miehenä on vientiä. Moni mies tuntuu olevan muutenkin tilanteessa jossa ei ole varaa jättää mahdollisuuksia käyttämättä.
Oma pitkä suhteeni oli yli kymmenen vuoden mittainen ja loppua kohden lähinnä kaveruudeksi jäähtynyt. En kokenut tarvetta mihinkään kohteliaisuusaikoihin tai itsemärehtimisiin, etenkään kun lopullinen eroaloite tuli toiselta osapuolelta.
Ite löysin iskurista miehen joka on juuri kaikkea sitä mitä voin toivoa:
pitkä ja komea
älykäs
mielenkiintoinen
hyvä sängyssä jne jne
olemme nyt 6kk olleet onnellisesti yhdessä <3
Ei netissä tapaa ketään koska naiset ei vastaile. En saa koskaan rakkautta eikä kukaan koskaan halua tutustua minuun. Naiset kyllä löytää miehen helposti jos vaan ei ole nirso ja ennakkoluuloinen. Minä olen oikea ikisinkku, et sinä.
Kyllä sinäkin löydät naisen jos et ole nirso, sinne vaan kapakkiin tarjoat parit öölit kauneimmalle kapakkiruususelle ja nainen on siinä.