Minulla on sellainen ongelma, että haluan kovasti vakituisen suhteen ja perheen, mutta aina kun löydän hyvän miehen, alan käyttäytymään tosi oudosti. Ensinäkään en uskalla luottaa, alan olemaan etäinen ja josen saa tarvitsemaani huomionosoitusta tarpeeksi, suutun ja turhaudun. Mulle tulee tunne, että se toinen ei oikeesti välitä musta ja hakkaan päätäni turhaan seinään, siitä seuraa riittämätön ja tyhjä olo. Sitten alan olemaan tosi vit..mainen ja se suhde loppuu aina lyhyeen. SItten jos käykin niin, että saan sitä huomiota niin mä kyllästyn. Mikä mua vaivaa?! Mä tiedostan tämän ongelmani, mutta suhteessa en sitä ollenkaan jostain näe, että vika on minussa eikä siinä toisessa. Joka kerta. Näen sen tilanteen aina jälkeenpäin mutta en seuraavassa suhteessa osaa käyttäytyä toisin, vaikka kuinka yritän ja tiedostan tän. Miten tästä pääsee eroon? Yksin ollessani se tyhjyyden ja riittämättömyydene tunne on myös läsnä, joten kyse ei ole siitä, ettenkö mä haluaisi sitoutua..
Turhauttaa..
Turhauttaa..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.