Luonnonkatastrofien uhri saa kyllä kriisiapua...

Tasavertaisuus

Jos ulkomailla tapahtuu joku luonnonkatastrofi tai sitten joku muu onnettomuus ja vaikka siitä ei olisi henkilölle mitään mieltä järkyttävää ja tämä olisi sivullisena, eikä edes katastrofin tai onnettomuuden lähettyvilläkään.
Heti kyllä järjestetään kriisiapu ryhmiä paikanpäälle ja lentokentälle vastaan ottamaan matkustajat, jotka saapuvat kriisialueelta.
Kriisiapua ollaan heti antamassa myös niille, jotka eivät ole edes järkyttyneet tapahtuneesta.
Sen ymmärtää, että kriisiapu on tarpeen ihmiselle, joka yht'äkkiä menettää läheisensä.

Mutta eipä tarjota kriisiapua, kun läheinen kuolee kotona luonnollisesti pitkän sairauden uuvuttamana.
Ei se ole yhtään sen vähäisempi asia, mutta eipä tarjottu kriisiapua, vaikka oman isän kuolema kosketti todella raskaasti ja vieläkin kaipaus ja suru on suuri.

Seurakunnissa on sururyhmiä puolisonsa menettäneille, lapsensa menettäneille ja itsemurhan tehneiden omaisille, mutta eipä ole ollut sururyhmää vanhempansa menettäneiden lapsille.
Suuri se on suru ja kaipaus oman vanhempansa menettäneelle, varsinkin, jos on ollut läheiset ja lämpimät välit vanhempiinsa.
Ihmettelen kyllä niitä ihmisiä, joille omien vanhempien kuolemalla ei ole sen suurempaa merkitystä ja jatkavat elämäänsä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

5

101

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • olemmeerilaisia

      Niin se vain on, että suru on yksilöllinen ja "tunteet eivät ole sotilaita" (venäläinen sanonta). Minkäpä sille mahtaa, jos menetys koskettaa tai sitten ei.
      Olin jo aikuinen 33-vuotias kun isä kuoli ja asunut omillani viisitoista vuotta. Äidin kuollessa olin jo 45-vuotias. Ihan kun rehellisesti sanon, niin en kokenut musertavaa surua, vaikka molemmat kuolivat yllättäen. Oli enemmän kai kaihoa ja kaipuuta lapsuuteen. Pohdin myös omaa elämääni ja sitä että olen sitten seuraava sukupolvien saatossa.
      Voit pitää kovana ja huonona ihmisenä, mutta ei sille mahda mitään, jos vanhempain kuolema ei ole invalidisoinut elämääni. Ja oikeastaan se on vain onneni. Eikö se ole hyvä, että elämä saa jatkua vaikka ei ole vanhempia elossa. Sitä uskon heidänkin toivovan ja iloitsevan siellä rajan takana. Minulla oli ihan hyvät ja kivat vanhemmat.

    • keinukeinu

      Uskoisin, että seurakunnalta saat kyllä keskusteluapua vaikkei varsinaista ryhmää olekaan. Kohtaahan meitä kaikkia joskus kriisit, jotka tuntuu ylipääsemättömiltä. Itselle on ns. satanut viikon sisällä paskaa niskaan niin paljon, että ei jaksaisi jatkaa. Mutta minkäs teet...

    • Tasavertaisuus

      Samalaista luopumisen tuskaa ja tyhjyyttä joutuu kaikki lapset kokemaan, kun menettää omat vanhempansa eli se koskettaa jokaista jossain elämänvaiheessa.
      Kyllähän se helpottaa luopumisen tuskaa, jos on asunut omillaan jonkin aikaa, niin on tottunut vanhempien poissaoloon.

      Kun asuu vanhempien kanssa pidempään, niin tavallaan kasvaa kiinni vanhempiinsa ja kestää kauemmin tottua elämään ilman vanhempia, kun kuolema ei anna vaihtoehtoja.

      • mammantyttö

        Tottakai kaikki kokevat sen saman tuskan, mutta miksei kukaan voi auttaa meitä vaikeassa tilanteessa olevia yhteen? On aivan varmaa että Suomessa on tälläkin hetkellä todella todella monia ihmisiä jotka ovat vastikään menettäneet vanhempansa tai jonkun muun todella läheisen ihmisen, mutta siitä huolimatta vertaistukea ei vain löydy. Miksi ei? Miksi ei ole ryhmiä?

    • mammantyttö

      Olen miettinyt ihan samaa. Miten on mahdollista ettei ole ns. tavallisia sururyhmiä. Mielenterveysseurankin sivuilla olevat ryhmät on tarkoitettu aloitettaviksi vasta puoli vuotta menetyksen jälkeen - jumansviidu, kyllä minä ainakin tarvitsisin tukea nyt ja tässä, olisin kaivannut sitä heti. Emme saaneet sairaalalasta emmekä seurakunnalta mitään tietoa mistään ryhmistä tai mistään tuesta vaikka sitä jossain muodossa olisikin ollut saatavilla. Netistä ryhmien tulokseton haku on uuvuttavaa.Miten tuen saaminen voi olla niin hankalaa vaikka aivan varmasti vanhemman kuolema on jokaiselle vaikea tilanne. Miksei kukaan auta meitä samassa tilanteessa olevia yhteen?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Muovikassikartelli

      Kauppaketjut ovat yhdessä sopineet muovikassin yksikköhinnaksi 59 senttiä. Milloin viranomaiset puuttuvat tähän kartell
      Talousrikokset
      49
      2349

    2. Hallintooikeus..

      "Asemakaavapäätös pysyy voimassa.Poikkeamista ja rakentamista koskevat luvat hylättiin" kertoo Pyhäjärven Sanomat netti.
      Pyhäjärvi
      150
      1930

    3. Aidon persun tunnistaa Marinin palvonnasta

      Oli kyse sitten Halla-ahosta tai Putinista. Ensimmäisenä aidolle persulle tulee mieleen Marin.
      Maailman menoa
      58
      1875

    4. Mitä tahtuu Kasperi Viita/Suviviita

      Poliisia ja ambulanssia iso määrä.
      Seinäjoki
      39
      1679

    5. Olen rakastunut

      varattuun joka ei eroa. Miten tunteista eroon? Tämä ei ole tavanomaista. On elämäni suuri rakkaus.
      Ikävä
      114
      1552

    6. Teit yllättävän siirron

      Olet tähän saakka ollut tietyllä tapaa varovainen. Voi kai sanoa, että olemme kunnioittaneet toistemme rajoja. Tiedän,
      Ikävä
      55
      1191

    7. Jos se joskus oli molemminpuolista

      niin hyvin me molemmat onnistuttiin pitämään toinen epätietoisena.
      Ikävä
      83
      1115

    8. Mikä on kaivattusi

      ammatti?
      Ikävä
      69
      1106

    9. Kaipaatko nainen

      Semmoista tosi hankalaa ja arkaa miestä? Pitäisitkö hänet aina omanasi jos saisit hänet? Miten huomioisit hänen herkkyyd
      Ikävä
      103
      901

    10. Laita nyt se viesti

      Tiedän että haluat tavata. Kirjoitat, pyyhit, kirjoitat... Lähetä se viesti 😗
      Ikävä
      54
      887
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt