Asianlaita on nyt niin, että tarvitsen viisaampien neuvoja ja kokemuksia asiasta.
Tämä on hyvin monimutkainen kokonaisuus, mutta yritän antaa mahdollisimman objektiivisen ja neutraalin kuvauksen hyvinkin vaikeasta tilanteestani.
Kaikki alkoi kun tutustuin veljeni siskoon (on minua 20v vanhempi, konttorirouva), jonka naapuriin muutimme. Aluksi kaikki oli ok, istuttiin iltaa ja juteltiin usein. Keskusteluissa tuli jo tuolloin esiin että tämä koki olevansa väsynyt ja kaikki oli huonosti. Mieheni suhtautui tuttavuutemme varauksella, koska sisar oli aikoinaan aiheuttanut pienen "kylmän sodan" erään kälynsä kanssa. Mutta kuin ihmeen kaupalla luottamus tähän sisareen alkoi muodostua ja sain pyytää häntä lopulta kaasokseni. Tästä alkoi helvetti.
Aluksi kaikki vaikutti olevan ok, hän ehdotti kenkiä ja muutenkin vaikutti kunnon kaasolta ja kehui aina organisointitaitojaan töissä. Hän valitti kuinka kiireinen oli eikä aikaa liiennyt häävalmisteluihin saati minun auttamiseen ja teinkin lopulta kaiken itse yhdessä äitini ja siskoni kanssa. Sitten kaikki räjähti 3kk ennen häitä. Aloin kuulla ystäviltäni, että kaasoni on alkanut riitelemään polttareistani ystävieni kanssa ja kaaso ja ystävieni välit olivat todella, todella tulehtuneet. Pyrimme mieheni kanssa pitämään itsemme asiasta ulkona, enkä ottanut kantaa mihinkään polttareihini liittyvään. Mieheni oma -aloitteisesti yritti pelastaa tulevat juhlani ja pikku hiljaa meille valkeni mistä oli kyse. . Polttariporukka lopulta hajotettiin siskoni toimesta ja hän järjesti minulle yhdessä ystävieni kanssa ikimuistoiset polttarit (johon kaasoni tosin ilmestyi draamaqueenin elkein ja väitti tehneensä kaiken ja joi itsensä niin ympäri humalaan, että minä olisin jäänyt ilman hotellihuonetta loppuyöstä, jos siskoni ei olisi tilannetta pelastanut). Noh, olin tietenkin harmissani, mutta lopulta minua vaan huvitti näky lähes 50v. vanhasta kaasosta, joka minihameessa haarat levällään oksentaa autossa.
Olimme edeltävästi käyneet keskusteluja kaason kanssa, kun hän lähetti minulle kirjeen jossa kertoo lopettavansa kaasona olemisen ja syyksi esittää ystäväni. Tuolloin kaiken piti olla ok ja hän sanoi jatkavansa kaasona oloa mutta ei tule polttareihin.
Noh, tosiaan polttareiden jälkeen ja törttöilyn jälkeen, hän ilmoitti meille taas ettei ole enää kaasona (hähin oli 3,5viikkoa enää aikaa). Noh, puhuimme ja taas kaiken piti olla ok ja hän suostui jatkamaan häissä, auttamalla minua puvun kanssa ja kuvauksissa. Eli tuin / tuimme kaasoa niin hyvin kuin osasimme ja kerroimme joka kerta, että meille oli tärkeää, että hän edelleen jatkaisi kaasona käytännönkin syistä. Puolustin häntä jopa silloin kun ystäväni häntä kritisoivat ja yritin saada ihmisiä vain jaksamaan hänen kanssaan, koska tarvitsin henkilön minua hääpäivänä auttamaan.
Olimme pikku hiljaa huomanneet vaaranmerkkejä, mutta emme tuolloin osanneet asiaan reagoida. Ikävä kyllä. Hän alkoi olemaan erittäin kylmäkiskoinen ennen häitä, myöhästeli kirkosta ja juhlapaikan tapaamisista, unohti paljon sopimaamme ja oli muka yllättynyt kun koiramme olikin edelleen tarkoitus olla heidän hoivissaan hääyönämme ym. Hän oli aikoinaan luvannut minulle viettää edeltävän illan ennen häitäni kanssani niin lopulta sitten itse päivänä hän peruikin tulemisensa tylysti, oli kuin ei olisi tietoinenkaan asiasta, vaikka aikoinaan kirjoitti sen kalenteriinsakin ylös, silloisten sanojensa mukaan. Apua häneltä ei liiennyt kuin kerran noin 5kk ennen häitä kun mittasimme kaitaliinat.
Noh, häät tuli ja häät meni. Kauniit juhlat saimme bestamin toimesta, kaaso näytti jälkeenpäin kuvissa vain nyreältä eikä osallistunut mihinkään ohjelmaan juhlissa, ei juontamiseen eikä muuhunkaan. . .tämä tuli meille aivan puskista. Hän lähti häistä, mitään sanomatta hääkakun leikkauksen jälkeen, minun järkytykseni tietenkin, taisin muutaman kyyneeleenkin taas tirauttaa pettymyksestä. Seuraavana päivänä kun haimme koiramme, hän ei tullut makuuhuoneestaan edes juttelemaan ja häämatkamme jälkeen palautti KAIKKI kaasonkorut ja lahjat joita hänelle olin ostanut. Olin aivan kauhuissani ja ymmälläni tästä. Kävin ne palauttamassa ja näin hänet ensimmäistä kertaa elämässäni TODELLA kylmäkiskoisena ja ylimielisenä minua kohtaan.
Häistä on nyt 3,5kk, emmekä ole puhuneet toisillemme (hän on erittäin tulinen persoona). Lähetin hänelle vielä tx lahjojen palautuksen jälkeen, jossa pyysin selitystä hänen käytökselleen, eikä hän ole vieläkään vastannut.
Nyky tilanne sitten, noh. . viime tapaamisessa kun hänet näimme hän raapaisi minua kämmenen sisään kätellessään sekä tönäisi ohi mennessään. En reagoinut.
Olemme olleet aivan rikki tästä kaikesta mieheni kanssa, koska emme voineet ikipäivänä kuvitella että tästä "organisoivasta ja asiallisesta" ihmisestä kuoriutuisi näin kamala käly. Olemme aivan ymmällämme, asia tuntuu vain paisuvan vaikkemme ole sittemmin edes puhuneet. Olen jo huolissani hänen mielenterveydestäänkin, koska emme keksi mitään selitystä toiminnalle.
APUA! Mitä teen???
Tämä on hyvin monimutkainen kokonaisuus, mutta yritän antaa mahdollisimman objektiivisen ja neutraalin kuvauksen hyvinkin vaikeasta tilanteestani.
Kaikki alkoi kun tutustuin veljeni siskoon (on minua 20v vanhempi, konttorirouva), jonka naapuriin muutimme. Aluksi kaikki oli ok, istuttiin iltaa ja juteltiin usein. Keskusteluissa tuli jo tuolloin esiin että tämä koki olevansa väsynyt ja kaikki oli huonosti. Mieheni suhtautui tuttavuutemme varauksella, koska sisar oli aikoinaan aiheuttanut pienen "kylmän sodan" erään kälynsä kanssa. Mutta kuin ihmeen kaupalla luottamus tähän sisareen alkoi muodostua ja sain pyytää häntä lopulta kaasokseni. Tästä alkoi helvetti.
Aluksi kaikki vaikutti olevan ok, hän ehdotti kenkiä ja muutenkin vaikutti kunnon kaasolta ja kehui aina organisointitaitojaan töissä. Hän valitti kuinka kiireinen oli eikä aikaa liiennyt häävalmisteluihin saati minun auttamiseen ja teinkin lopulta kaiken itse yhdessä äitini ja siskoni kanssa. Sitten kaikki räjähti 3kk ennen häitä. Aloin kuulla ystäviltäni, että kaasoni on alkanut riitelemään polttareistani ystävieni kanssa ja kaaso ja ystävieni välit olivat todella, todella tulehtuneet. Pyrimme mieheni kanssa pitämään itsemme asiasta ulkona, enkä ottanut kantaa mihinkään polttareihini liittyvään. Mieheni oma -aloitteisesti yritti pelastaa tulevat juhlani ja pikku hiljaa meille valkeni mistä oli kyse. . Polttariporukka lopulta hajotettiin siskoni toimesta ja hän järjesti minulle yhdessä ystävieni kanssa ikimuistoiset polttarit (johon kaasoni tosin ilmestyi draamaqueenin elkein ja väitti tehneensä kaiken ja joi itsensä niin ympäri humalaan, että minä olisin jäänyt ilman hotellihuonetta loppuyöstä, jos siskoni ei olisi tilannetta pelastanut). Noh, olin tietenkin harmissani, mutta lopulta minua vaan huvitti näky lähes 50v. vanhasta kaasosta, joka minihameessa haarat levällään oksentaa autossa.
Olimme edeltävästi käyneet keskusteluja kaason kanssa, kun hän lähetti minulle kirjeen jossa kertoo lopettavansa kaasona olemisen ja syyksi esittää ystäväni. Tuolloin kaiken piti olla ok ja hän sanoi jatkavansa kaasona oloa mutta ei tule polttareihin.
Noh, tosiaan polttareiden jälkeen ja törttöilyn jälkeen, hän ilmoitti meille taas ettei ole enää kaasona (hähin oli 3,5viikkoa enää aikaa). Noh, puhuimme ja taas kaiken piti olla ok ja hän suostui jatkamaan häissä, auttamalla minua puvun kanssa ja kuvauksissa. Eli tuin / tuimme kaasoa niin hyvin kuin osasimme ja kerroimme joka kerta, että meille oli tärkeää, että hän edelleen jatkaisi kaasona käytännönkin syistä. Puolustin häntä jopa silloin kun ystäväni häntä kritisoivat ja yritin saada ihmisiä vain jaksamaan hänen kanssaan, koska tarvitsin henkilön minua hääpäivänä auttamaan.
Olimme pikku hiljaa huomanneet vaaranmerkkejä, mutta emme tuolloin osanneet asiaan reagoida. Ikävä kyllä. Hän alkoi olemaan erittäin kylmäkiskoinen ennen häitä, myöhästeli kirkosta ja juhlapaikan tapaamisista, unohti paljon sopimaamme ja oli muka yllättynyt kun koiramme olikin edelleen tarkoitus olla heidän hoivissaan hääyönämme ym. Hän oli aikoinaan luvannut minulle viettää edeltävän illan ennen häitäni kanssani niin lopulta sitten itse päivänä hän peruikin tulemisensa tylysti, oli kuin ei olisi tietoinenkaan asiasta, vaikka aikoinaan kirjoitti sen kalenteriinsakin ylös, silloisten sanojensa mukaan. Apua häneltä ei liiennyt kuin kerran noin 5kk ennen häitä kun mittasimme kaitaliinat.
Noh, häät tuli ja häät meni. Kauniit juhlat saimme bestamin toimesta, kaaso näytti jälkeenpäin kuvissa vain nyreältä eikä osallistunut mihinkään ohjelmaan juhlissa, ei juontamiseen eikä muuhunkaan. . .tämä tuli meille aivan puskista. Hän lähti häistä, mitään sanomatta hääkakun leikkauksen jälkeen, minun järkytykseni tietenkin, taisin muutaman kyyneeleenkin taas tirauttaa pettymyksestä. Seuraavana päivänä kun haimme koiramme, hän ei tullut makuuhuoneestaan edes juttelemaan ja häämatkamme jälkeen palautti KAIKKI kaasonkorut ja lahjat joita hänelle olin ostanut. Olin aivan kauhuissani ja ymmälläni tästä. Kävin ne palauttamassa ja näin hänet ensimmäistä kertaa elämässäni TODELLA kylmäkiskoisena ja ylimielisenä minua kohtaan.
Häistä on nyt 3,5kk, emmekä ole puhuneet toisillemme (hän on erittäin tulinen persoona). Lähetin hänelle vielä tx lahjojen palautuksen jälkeen, jossa pyysin selitystä hänen käytökselleen, eikä hän ole vieläkään vastannut.
Nyky tilanne sitten, noh. . viime tapaamisessa kun hänet näimme hän raapaisi minua kämmenen sisään kätellessään sekä tönäisi ohi mennessään. En reagoinut.
Olemme olleet aivan rikki tästä kaikesta mieheni kanssa, koska emme voineet ikipäivänä kuvitella että tästä "organisoivasta ja asiallisesta" ihmisestä kuoriutuisi näin kamala käly. Olemme aivan ymmällämme, asia tuntuu vain paisuvan vaikkemme ole sittemmin edes puhuneet. Olen jo huolissani hänen mielenterveydestäänkin, koska emme keksi mitään selitystä toiminnalle.
APUA! Mitä teen???
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minusta olette toimineet hyvin. Varsinkin kun et ole reagoinut tähän "kauhu kälyn" kiusaamiseen ja epäasialliseen käytökseen. MInusta vaikuttaa viestisi perusteella, että hän on ehkä sinulle kateellinen tai ainakin hyvin epävarma itsestään. Hienoa, että olette pysyneet itse neutraaleina hänet kohdatessanne.
Kamala tilanne!!