Hei, ajattelin kysellä mielipidettänne..
Miten toimisitte itse jos haluaisitte päästä opiskelemaan jotain tiettyä alaa esim. sosiaalialaa, mutta teillä olisi todettu esim. masennus. Lääkityksen avulla masennus pysyisi aika lailla kurissa, joten uskoisitte pystyvänne suoriutumaan opinnoista.
No kuitenkin pääsykokeissa kyseltäisiin terveydentilastanne. Koska alalle on todella paljon hakijoita, niin arvelisitte että masennuksesta ja lääkityksestä kertomisen takia saattaisitte menettää mahdollisuutenne opiskelupaikkaan hakuhaastattelussa.
Joten olisitteko rehellisiä ja kertoisitteko masennuksesta lääkityksestä kysyttäessä? Vai salaisitteko nämä asiat?
Minua ahdistaa tämä tilanne. Olen nimittäin perusluonteeltani rehellinen, eikä minun ole helppo valehdella. Mutta nyt mietin, että kannattaisiko tässä tilanteessa opiskelupaikan takia salata totuus? Tosi ärsyttävä tilanne.
Miten toimisitte itse jos haluaisitte päästä opiskelemaan jotain tiettyä alaa esim. sosiaalialaa, mutta teillä olisi todettu esim. masennus. Lääkityksen avulla masennus pysyisi aika lailla kurissa, joten uskoisitte pystyvänne suoriutumaan opinnoista.
No kuitenkin pääsykokeissa kyseltäisiin terveydentilastanne. Koska alalle on todella paljon hakijoita, niin arvelisitte että masennuksesta ja lääkityksestä kertomisen takia saattaisitte menettää mahdollisuutenne opiskelupaikkaan hakuhaastattelussa.
Joten olisitteko rehellisiä ja kertoisitteko masennuksesta lääkityksestä kysyttäessä? Vai salaisitteko nämä asiat?
Minua ahdistaa tämä tilanne. Olen nimittäin perusluonteeltani rehellinen, eikä minun ole helppo valehdella. Mutta nyt mietin, että kannattaisiko tässä tilanteessa opiskelupaikan takia salata totuus? Tosi ärsyttävä tilanne.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei missään nimessä saa kertoa sairastavansa masennusta tai muuta mielisairautta eikä kertoa käyttävänsä lääkitystä. Nämä ovat ihan subjektiivisia asioita, joihin ei löydy ehdottomia totuuksia. Jos siis kerrot sairastavasi masennusta, se itsessään on osoitus siitä ettet ole sopiva henkilö haluamaasi paikkaan.
Yhdyn edelliseen vastaajaan. Sekä valintakokeissa että muussa elämässä kannattaa ensisijaisesti valehdella ja salailla kaikki asiat. Hyvinvointiyhteiskuntamme perustuu valheisiin. Salailu ja valehtelu kukoistavat mm. poliittisessa päätöksenteossa. Gang stalkingin uhrina olen havainnut, että rehellisyydestä on pelkkää haittaa.
Olen itsekin viimisen päälle rehellistä sorttia, mutta huomannut kyllä, ettei heikkouksiaan missään tilanteessa kannata paljastaa.
Jos katsot pystyväsi opiskelemaan, älä mainitse masennuksesta tai lääkityksestä, sillä ne eivät tuo lisäpisteitä tai "helpotuspisteitä". Pode masennustasi itseksesi ja suorita siinä sivussa opintojasi, jos vain omasta mielestäsi siihen kykenet! Jos taas arvelet, ettet kykenisi, niin älä suotta hae ollenkaan.
Ei todellakaan kannata olla rehellinen, se on koettu kantapään kautta. Meni opiskelupaikka sivusuun rehellisyyden takia aikanaan.
Valehteleminen on moraalisesti väärin. Itse en toimisi tavalla, joka on moraalisesti väärin. Sinusta en tiedä.
Noh, masennushan on vähän niin ja näin. Jos ei itse koe sitä ongelmaksi eikä tuo sitä esiin toimissaan, onko se silloin ongelma? Mutta koska masennus yleisesti ottaen mielletään vaikeudeksi saada asioita hoidettua, pelkkä masennus-sanan kuuleminen voi joillekin muille olla heti ongelma ja leimata yksilön totaalisesti, vaikkei juuri tämä yksilö ilmentäisi masennustaan yleisesti ajatellulla tavalla.
Kaksipiippuinen juttu, kylläkin. Valehtelu väärin, mutta rehellisyydessä taas kuulijat leimaavat saman tien ennen kuin ottavat edes selvää.
Jos koet että pystyt suoriutumaan opinnoista JA alan töistä niin älä sano mitään.
Masennus ei ole sellainen sairaus, joka vaikuttaa sosiaalialalla työskentelyyn. Eli sinun ei tarvitse kertoa siitä. Jos sinulla on muita esim. mielialahäiriödiagnooseja, ne sen sijaan saattavat vaikuttaa alalla toimimiseen jne....
Masennus on hyvin yleistä ja hoidettavissa oleva sairaus.
Masennus nimenomaan vaikuttaa sosiaali- hoito- ja hoiva-aloilla työskentelyyn.
Trukkikuskin, kirjanpitäjän, ravitsemusterapeutin jne. työhön ne vaikuttavat huomattavasti vähemmän.
Pääsykoehaastattelussa kartoitetaan nimenomaan soveltuvuutta alalle. Sosiaalialalle ei saa ottaa työntekijää, jonka mieli on rikki!
Todella itsekästä on jos valehtelee tiensä alalle, jolla on oltava mieli kunnossa. Sosiaaliala on oikeastaan ainut ammatti, johon mielenterveysongelmat suoraan vaikuttavat!
Potilaat / asiakkaat / lapset / vammaiset jne. vaistoavat hyvin herkästi, että jotain on vialla siinä henkilössä, jonka vastuulle heidät on uskottu!
Kokemusta asiasta on. Hoiva-alalla voidaan jopa sanoa että masennus tarttuu.
Masennus ei ole sairaus ollenkaan vaan luonnollinen reaktio elämän vastoinkäymisiin.
Masennuksen läpikäynti voi sosiaali- ja hoitoalalla olla jopa etu. Se lisää syvällistä ihmisten ja muiden kokemusten ymmärrystä. Ymmärrystä siitä, etä jokainen on haavoittuva joskus. Täysin typerää väittää, ettei masentunut voi aivan hyvin toimia alalla kuin alalla, jos masennus on hyvässä hoidossa eikä vaikuta työhön. Työkykyinen joko on tai ei (alasta ja sairaudesta riippumatta). Opiskelija ehtii hoitaa masennustaan opiskeluaikana.
Mitä mieltä nimimerkki "älä valehtele" on siitä, että jos opiskeluaikana masentuu tai tulee masennusoireiita? Pitäisikö opiskelu lopettaa? Ei masentuminen mikään tappotuomio ole eivätkä masentuneet nyt ihan kuola poskella vaappuvia raunioita ole! Raja terveen (ketä ne on?) ja masennuksesta kärsivän välillä on niin herkkä, että en voi ymmärtää sinun ehdottomuuttasi ja tuomitsevaa asennettasi.
Pääsykokeissa ei kannata tulla tämä asia edellä esille. Masennuksesta voi mainita korostaen sitä, että iste itseään hyvin tunnistaa, lukee ja hoitaa. Tämä on plussaa haastattelijan silmissä.
Ei kannata kertoa. Itselläni on liuta erilaisia diagnooseja enkä tosiaankaan kertonut niistä ja hyvin on harjoittelut ja työt sujuneet.
Edelliselle kommentoijalle voisi sanoa, että kun ja jos hoitaja sairastuu työssä ollessaan masennukseen niin ei häntä pois potkita vaan hän palaa normaalisti työhön kun siihen pystyy.
Työehtosopimus estää sairastuneen irtisanomisen Suomessa. Siksi meillä onkin niin paljon pahoinvointia sairaaloissa ja eri muotoisissa laitoksissa. Ja siksi jo pääsykoekarsinnassa puritään kartoittamaan ominaisuuksia ja taipumuksia, jotka eivät ole sopivia alalle.
Sillä on kuulkaa ihan oikea syy, miksi kysellään tiettyjä asioita ja miksi pääsykokeet on laadittu tietynlaisiksi asiantuntijoiden toimesta. Pääsykoehaastattelijat on usein henkilöitä, jotka itse ovat olleet alalla pitkään tai seuranneet läheltä alaa kentällä. Hakija ei saa valehdella noin tärkeissä asioissa. Itsekkäästi toimii, jos valehtelee.
Pääsykokeet on yhtä pelleilyä. Psykologista hömppää millä ei ole mitään näyttöä mistään.
Masennus - niin kuin muutkin sairaudet - on sinun oma asiasi. On yksilönvapautta, että kukin saa kertoa tai olla kertomatta omista sairauksistaan. Itse teet päätökset, mutta mikäli mahdollisessa ammatissa, mihin haet, ei aseteta erityisiä kriteerejä terveydentilasta, ei terveysasioista tarvitse mainita.
Itse en mainitsisi mitään, jos koet pystyväsi opiskelemaan, hae opiskelemaan ja suorita omassa tahdissa opintojasi.
Ennen ihmiset oli masentuneita, nykyään heillä on masennus...
Tuon sairaus-ideologia voi vaikuttaa ensisilmäykseltä miellyttävälle masentuneesta, mutta johtaa monesti toivottomuuteen ja turhien pillereiden syömiseen.
Asioista on opittava puhumaan niiden oikeilla nimillä.
Se että "ei mainitsisi", on aivan eri asia moraalisesti kuin valehteleminen. Aloittaja kysyi, kannattaako hänen valehdella vai vastailla rehellisesti pääsykoehaastattelijan mahdollisesti esittämiin kysymyksiin masennuksesta.
"Sekä valintakokeissa että muussa elämässä kannattaa ensisijaisesti valehdella ja salailla kaikki asiat."
Alkoi huvittaa tämä vastaus, mutta totta se on, millekään viralliselle taholle ei koskaan kannata kertoa omia psyyken mahdollisia ongelmia, ne tiedot muuten leviää muille. Pidä omana tietonasi pään sisäiset huurusi, ja jos kohdalle osuu joskus hyvä psykiatri tai sielunhoitaja niin käydä tällaisen kanssa läpi näitä, muille ei kannata kertoa.
Tuskin ne siitä osaavat kysyä - mistä ne voisivat tietää?
Mitä sää ny tyhjää noin matalalle riman asetat, tavoittele samalla korkeammalle ja hae opiskelemaan lentoperämieheksi että pääset samalla mahdollisesti myöhemmin toteuttamaan itseäsi.