Ranteet auki -päivä?

Huh. Apuwa. Semmoista. Eli tässä listaus siitä, että olen outo työntekijä. Olen määräaikainen ja vasta tullut taloon.

- Olen mukana keskustelussa (kahvitauko), mutta en luo mitään uutta. Tuntuu, että parasta on olla taka-alalla. En ole sellainen jännittävä ja kiva tyyppi.

- Tuntuu, että astun toisten varpaille, jos puhun jotain (tajusin, että loukkasin jotakuta, koska hän ei ota enää katsekontaktia. En tajunnut tätä silloin, mutta nyt tiedän. Nyt tuntuu, että kaikki katsoo minua kieroon). En osaa olla hienotunteinen. Eli oikeasti, en osaa olla ihminen. Olen ihan liian kauan ollut pois työelämästä.

- Ymmärrän, että minua ei haluta mukaan. Keskustelusta minut vain sivuutetaan (avokonttori).

- Yritin kerran änkeä mukaan tapahtumaan, mutta sitten tajusin, että on juttuja, joissa minun ei kannata olla mukana.

- En halua enää sanoa mitään, koska voin vahingoittaa jotakuta.

- Eräs työntekijä valittaa koko ajan kuinka asiakaspalvelua on huono. Aivan kuin tämä olisi tarkoitettu minun kuultavaksi.

- Niin, ja tähän päälle siis huono perehdys. Minua kehotetaan kysymään, mutta sitten se menee vaan sellaiseksi "annas kun näytän" ja asioita ei selitetä auki. Olisi ollut kiva, että ois joku joka minusta välittäisi - ottaisi siipien suojaan- mutta joo, semmoista se.

- Esimies sanoi "semmoista työntekijää ei ole ollutkaan". Okei. Jeps. Olen mokannut kaiken.

Työpäivän jälkeen on oksettava olo ja tuntuu, että voisin tuijottaa seiniä niin kauan kunnes kello näyttää nukkumaan menoa. Lottoan joka viikko, jotta pääsisin tästä pois.