Hyvä ystäväni kertoi minulle tänään yhtäkkiä, että hänellä on toinen mies! On naimisissa ja lapset ovat ala-asteikäisiä, kuten meilläkin. olemme perhetuttuja.
Olen tajunnut, että jotain hänelle on tapahtunut ja on hän kertonut, että avioliitossa menee huonosti. En silti olisi koskaan voinut kuvitella hänestä tätä. Toisaalta olen nähnyt, kuinka syövästä selvinnyt ja masentunut 40v. nainen on taas iloinen, nauraa ja ennenkaikkea on tosi rento. Siitä olen yksinomaan iloinen, mutta en tiedä mitä ajattelisin tästä pettämisestä. Hänen miehensä ei vielä tiedä.
Oma mieheni oli minulle toistuvasti henkisesti uskoton viime kevään ja kesän aikana. Eräänlaiseksi syyksi selvisi kaksisuuntainen mielialahäiriö eli oli maniassa näitä naisjuttujaan pyörittäessään. Nyt kaikki on hyvin (niin ainakin uskon) tällä rintamalla, mutta halustani huolimatta en ole pystynyt antamaan anteeksi miehelleni.
Nyt kun olen kuullut miehen puolusteluja, että kaikki nykyään pettää tai pitää netti/tekstarisuhteita, oon ajatellut, että oonko vain toivottoman vanhanaikainen. Ja jos ystävättäreni pyörittää tämmöistä kuviota, onko siis uskollisuus täysin vanhanaikainen tunne?
En pysty täysin nielemään tätä mulle heti kaikki-asennetta, joka tuntuu olevan vallalla. Tiedän että voin vain itse tehdä itseni onnelliseksi tai että minun pitää elämääni niin, että olen siinä onnellinen. Mutta onko enää Tahdon-sanalla mitään merkitystä? Onko oikein ja suotavaa vain etsiä onnellisuutta jopa perheen hajoamisen hinnalla?
Mä uskon edelleen olevani yhden miehen Nainen. Hölmöä kai, mutta oma mieheni saa mut yhä onnesta sekaisin niin makuuhuoneessa kuin muuallakin...vaikka yhteistä taivalta on takana kohta 18 vuotta. Toivon, että hän arvostaisi sitä! Lienenkö jonkinlainen muinaisjäänne ;=)
Olen tajunnut, että jotain hänelle on tapahtunut ja on hän kertonut, että avioliitossa menee huonosti. En silti olisi koskaan voinut kuvitella hänestä tätä. Toisaalta olen nähnyt, kuinka syövästä selvinnyt ja masentunut 40v. nainen on taas iloinen, nauraa ja ennenkaikkea on tosi rento. Siitä olen yksinomaan iloinen, mutta en tiedä mitä ajattelisin tästä pettämisestä. Hänen miehensä ei vielä tiedä.
Oma mieheni oli minulle toistuvasti henkisesti uskoton viime kevään ja kesän aikana. Eräänlaiseksi syyksi selvisi kaksisuuntainen mielialahäiriö eli oli maniassa näitä naisjuttujaan pyörittäessään. Nyt kaikki on hyvin (niin ainakin uskon) tällä rintamalla, mutta halustani huolimatta en ole pystynyt antamaan anteeksi miehelleni.
Nyt kun olen kuullut miehen puolusteluja, että kaikki nykyään pettää tai pitää netti/tekstarisuhteita, oon ajatellut, että oonko vain toivottoman vanhanaikainen. Ja jos ystävättäreni pyörittää tämmöistä kuviota, onko siis uskollisuus täysin vanhanaikainen tunne?
En pysty täysin nielemään tätä mulle heti kaikki-asennetta, joka tuntuu olevan vallalla. Tiedän että voin vain itse tehdä itseni onnelliseksi tai että minun pitää elämääni niin, että olen siinä onnellinen. Mutta onko enää Tahdon-sanalla mitään merkitystä? Onko oikein ja suotavaa vain etsiä onnellisuutta jopa perheen hajoamisen hinnalla?
Mä uskon edelleen olevani yhden miehen Nainen. Hölmöä kai, mutta oma mieheni saa mut yhä onnesta sekaisin niin makuuhuoneessa kuin muuallakin...vaikka yhteistä taivalta on takana kohta 18 vuotta. Toivon, että hän arvostaisi sitä! Lienenkö jonkinlainen muinaisjäänne ;=)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Arvostan uskollisuutta, en koe tarvetta pettämiseen, enkä oikein ymmärrä sitä. Surettaa ihmiset jotka tekee sitä, tuntuvat olevan jotenkin eksyksissä aina loppujen lopuksi, vaikka aluksi voivat vakuutella että tuntuu hyvältä.
Perhepiirissä eräs lähimmistä ystävistäni paljastui epärehelliseksi, jotenkin otin vaistomaisesti etäisyyttä häneen. Se muuten kannatti. Kyseinen henkilö iski toisen läheisen ystävänsä siipan. Onkohan joillakin verissä tällainen käytös? vaikea sanoa, mutta en kyllä kykene luottamaan henkilöön joka pitää omaa kumppaniaan aisankannattajana, olivat syyt mitkä hyvänsä.