Kun välillä tulee hillitsemätön halu lyödä toista kirveellä päähän.
Tätä on kestänyt jo pitkään ja aion hankkia apua. En ole oikeasti niin "hullu",että tekisin jotain tälläistä OIKEASTI mutta tulee aina välillä ja aika useinkin tälläinen tunne. Pystyn kyllä hillitsemään itseni. Tuo toinen on siis mieheni ja minä siis nainen.
Tälläistä siitä tulee kun mennään naimisiin vain lasten tähden ja pysytään naimisissa vaan lasten tähden. Erotakkaan ei voi,kun ei se olisi kuitenkaan oikein.
Tätä on kestänyt jo pitkään ja aion hankkia apua. En ole oikeasti niin "hullu",että tekisin jotain tälläistä OIKEASTI mutta tulee aina välillä ja aika useinkin tälläinen tunne. Pystyn kyllä hillitsemään itseni. Tuo toinen on siis mieheni ja minä siis nainen.
Tälläistä siitä tulee kun mennään naimisiin vain lasten tähden ja pysytään naimisissa vaan lasten tähden. Erotakkaan ei voi,kun ei se olisi kuitenkaan oikein.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Luuletko saavasi jonkin mitalin kun sinnittelet tuollaisessa avioliitossa?
Hyvin sanottu, lapset siinä kärsii kun on huonossa suhteessa.
Lapset jo isoja ja omilllaan. Homma on eskaloitunu ehkä 5 viimeisen vuoden aikan.
No ei kai tässä mitallia,tai sitten sen saa kumpikin.Kyllä tämä urheilusuorituksena vastaa jotain 50km hiihtoa erittäin vaikeassa,lumettomassa maastossa.Ei tässä ole helppoa ollu hänelläkään.
Olet ehkä hieman tärähtänyt ja jos oma elämäsi on nyt jotenkin solmussa, kannattaisi hankkia apua. Miehesi on syytön siihen, mitä tunnet, ellei hän ole väkivaltainen tai alkoholisti.
Onneksi ymmärrät ettei kaikki ole ihan kohdallaan. Voihan olla, että miehesikin haluaisi vahingoittaa sinua. Ja voihan olla että molemmat vihaatte toisianne.
Hanki siis apua
Itse lapsena/teininä itkin monena yönä itseni uneen ja tosissani pelkäsin, kun vanhemmat tappeli aina samoista vanhoista kaunoista. Varsinkin äiti joka yhdenkin kaljan jälkeen muuttui hyökkääväksi ja hajoitteli tavatoita.
Sain erittäin hyvän mallin siitä elämälle, etten koskaan alennu elämään huonossa suhteessa, varsinkaan lasten takia koska lapset ei oikeasti ole tyhmiä. Lapset herkästi aitivat kaiken ja pahimmillaan jotkut sitten aikuistuessaankin luulevat että sellaista sen parisuhteen kuuluukin olla kun vanhemmillakin oli.
Buhahahaha
Siippani luki joskus vuosia sitten lehdestä uutista, jossa nainen oli käyttänyt leipäveistä väärin, mieheensä. Luettuaan hän loihe kysymään, koska minä teen samoin. Lohdutin häntä sillä, että minun ei tarvitse käyttää minkäänlaisia astaloita, koska minä aukaisen suuni kun on asiaa ja kun ketuttaa eli aina, kun on jotakin sanomista, hyvää mutta varsinkin pahaa, niin kakaisen sen ilmoille niin että kuuluu eikä varmasti jää epäselväksi.
Sillä ihmiset jotka eivät näin tee jostain kummallisesta syystä, käyttävät itsensä ilmaisemiseen ja 'avaamiseen' sitten jotain aivan muunlaista keinoa ja konstia. Miksi sinä et puhu tai vaikka huuda, jos on tarpeen?
Suomalainen tapa on kärsiä nahoissaan kunnes ratkeaa liitoksistaan. Väärä tapa, mutta niin vaan täällä tehdään. Mieluummin puhutaan tuntemattomille nettifoorumeilla kuin uskalletaan puhua puolisolle - eli sille ainoalle jota asia koskee.
Paskahousuja ovat suomalaiset siltä osin.
On puhuttu ja olen laittanut paperille ja ollut karussa(toista tuntia kaupungilla tai ABC:lä)hetken menee hyvin,sitten taas se alkaa:blaa blaa blaa-hillitön vinkuminen,mikään ei kelpaa.
On puhuttu ja on huudettu(siinä jää suihkuhävittäjin toiseksi).Unohtu yhdestä kommentista,kun hän provosoi ja minä provosoidun,hän kääntää kaiken joko itseensä tai syyttää minua.
Parin tunnin karkumatkasta ei ole mitään apua eikä hyötyä. Mene ainakin pariksi päiväksi mutta mieluummin pariksi viikoksi. Kun kaukaa näkee paremmin niin riittävän etäältä näet asiat toisella tavalla kuin iankaikkisesta arjen ympyrästä. Kun löydät erilaisen tavan katsella asioita ja aiheita kotona ja suhteessa, niin saat myös voimia alkaa tekemään niille jotain - oikeesti.
Kirveen hankit?
Hittoako tuossa enää roikkumaan, lapsia tai ei? Hölmön hommaa.
Entäs sitten kun ne ajatukset vaihtuu teoiksi?
Sitten joka paikassa kirjoitetaan ja ajatellaan kun se Suomalainen mies on väkivaltainen.
Naisten tekemä ja aloittama väkivalta puolisoaan ja lapsiaankin kohtaan on vaiettu tabu tässä maassa.
Entäs sitten kun hälytyskeskuksenkin asenne on tämä että "otatko naiselta pataan" ja turvakoditkin on vain virallisen oikeasti tarkoitettu vain naisille kun asenne ja ajatusmaailmakin siellä on että "mitä tuo munatonmies täällä tekee"
Tästä naisten tekemästä väkivallastahan haluttiin tehdä tutkimus kun se on laajempaa kuin luullaan mutta feministi-järjestöthän halusi estää tämän tutkimuksen koska sehän tyrmäis täysin tämän nais/äitimyytin ja toisi koko kansan luettavaksi ja analysoitavaksi tämän vaietun asian.
Miesten tekemästä väkivallasta on tehty vaikka kuinka monta tutkimusta ja miehiä syyllistetään tästä ja naisethan saa jos jonkinlaista kriisiapua mutta mies on vastaavassa tilanteessa yksin.
Ok, ap kirjoitti aika provosoivasti ja voi vaan kysyä että kuinka monella parisuhteessa tekisi mieli kuristaa toinen kun ei ymmärrä minkä voi katsoa ymmärrettäväksi kun ajatukset ei muutu teoiksi mutta kirjoitin tästä todellisesta vaietusta asiasta mikä on yleisempää kuin luullaan.
"Erotakkaan ei voi,kun ei se olisi kuitenkaan oikein."
Onko sitten oikein tapella ja huutaa epämiellyttävyyksiä kuin palosireenit? Onko oikein vihata niin, että haluaa iskeä toista kirveellä päähän?
Sellainen on epähienoa ja moukkamaista käytöksestä, josta sivistys on kaukana.
Teitä kumpaakin vaivaa epätoivoinen viha ja rakkaudettomuus.
Kumpikin provosoituu toisen huonosta käytöksestä ja heijastaa siinä omaa kasvamattomuuttaan.
Jos asuisitte erillänne, joutuisitte miettimään omaa sielunne tyhjyyttä. Siitähän on kyse, tyhjyyden tunteen sietämisestä ja siihen sopivaista lääkettä. Nyt lääkkeenä toimii viha.
Vihan ja rakkaudettomuuden sijaan voi löytää hienompia ja rauhallisempia ratkaisuja, jolla saataisiin myös ympäristön ihmisiä viihtymään levollisesta mielentilasta.
Paljon on vielä teillä saavuttamatta, mitä tulee elämän jalouteen.
Väliaikainen ero voisi olla paikallaan. Ympäristö, suku ja lapset saisivat huokaista hetken, koska uskon, että liittonne on ollut kaikille pelkkä kiusallinen rasite.