Menneiden vuosikymmenten "mielentila"

SE tarkoitti sitä että liikennesääntöjä ei noudatettu yhtä hyvin, tiet olivat usein öljysoraa, poliisit olivat harvassa, kolarissa moottori tuli syliin ja ohjausakseli lävisti rintakehän ja ikkunat ei olleet kaikki laminoituja, jarrut olivat tehottomia ja tehostamattomia rumpujarruja, jouset olivat lehtijousia, autot olivat kevyitä ja niissä oli ranteen paksuinen kromipuskuri, renkaat olivat rättirenkaita, teillä oli vapaa kattonopeus ja mutkan takaa saattoi tulla tien koko leveyttä käyttävä "Hyrylän Hävittäjä" tai 16-vuotias jolppi upouudella tuuttihondalla toistasataa kilometriä tunnissa. Talvella osalla oli kesärenkaat, osalla talvirenkaat, osalla sekarengastus, osalla nastat. Jos sinne lähti niin piti stoalaisella mielentyyneydellä hyväksyä se, että homma oli vaarallista.

Näin se on! Heti kun nopeusrajoitukset tulivat niin liikenneonnettomuudet vähenivät. Kaikesta huolimatta vieläkin on olemassa vajaaälyisiä paskiaisia jotka vaativat nopeusrajoituksien nostamista.

Autot ovat ehkä nykyään teknillisesti turvallisempia kuin vielä 40 vuotta sitten mutta se tärkein, eli ihmisten ajotaito, ei ole parantunut ollenkaan.

Ihmiset jotka fanaattisesti pyrkivät tuomaan turvattomuutta ympärilleen kuuluisi sulkea koppiin ainakin kuukauden ajaksi ja tämän kuukauden aikana näitä rikollisia kidutettaisiin "rankalla kädellä". Ihminen pelkää kipua joten eiköhän se hölmilykin loppuisi lyhyeen.

Tuossa aloituksen jutussa on kuvaavin kohta tämä:
"Jos 40 vuoden takaiset luvut suhteutettaisiin nykypäivän liikennemääriin, olisi Suomen tieliikenteessä vuonna 2012 kuollut 3 500 ihmistä. Todellisuudessa liikenteessä kuoli viime vuonna alle 260 ihmistä."

Eli jos sama peli olisi nyt menossa niin kuolleita olisi kolminkertainen määrä vuoteen 1972 verrattuna. Ja voi olla, ettei käytännössä edes riittäisi. Siinä rajoitusten vastustajille ja muille idiooteille vähän mietittävää.