Olen tuntenut miehen jo kohta 8 vuotta. Tapasimme, kun olimme kumpikin tahoillamme varattuja. Molemmat erosimme ja jo tuona aikana sain selville, että mies ei kertonut minulle aina ihan kaikkea todenmukaisesti vaan kaunisteli asioita tai jätti niitä kertomatta. Pari suurempaa kriisiä on suhteemme aikana ollut, mutta niistä on kuitenkin selvitty puhumalla. Meidän on yhdessä hyvä olla ja seksiä ja intohimoakin on riittävästi. Emme asu yhdessä vaan useiden satojen kilometrien päässä toisistamme. Olen ollut hänen luonaan kerran näinä vuosina - hän tulee aina minun luokseni tai sitten vietämme lomia hänen vanhempiensa luona tai ulkomailla. Olen useasti ihmetellyt mitä hän haluaa minulta salata, kun en voi hänen luokseen mennä. Kaikki teoriani toisesta naisesta, suhteesta tms hän kumoaa. Syyksi toteaa kurjan asuntonsa - jonka minä siis olen jo nähnyt enkä sitä säikähtänyt. Viime kesänä hän jätti minut puhelimessa. Olin kyllä nähnyt jo eron merkkejä ilmassa alkuvuodesta lähtien. Hän ei ollut enää tavoitettavissa samalla lailla kuin ennen, ei jaksanut kuunnella minua, sulki puhelimensa, ei vastannut viesteihin ei soittoihin selityksenä oli, että hän oli "nukahtanut" - tietysti sitä alkaa pohtia kaikenlaista. Taas hän kiisti nämä epäilykset. Eroamme kesti kolmisen kuukautta. Tänä aikana hän kävi luonani pari kertaa, joista toisella haki vaatteensa. Tuon kolmen kuukauden aikana hän myös satunnaisesti soitteli minulle. Minä en hänelle soittanut. Syksyllä hän pyysi uutta mahdollisuutta - kertoen, että kaipasi hyviä aikojamme. Palasimme yhteen. Totesin, että molempien on muututtava ja uuden luottamuksen rakentamiseen menee aikaa. Jotkut asiat muuttuivatkin - hän kertoi löytäneensä uuden uskalluksen olla oma itsensä ja kertoa myös oman mielipiteensä. Ja minä yritin suitsia mustasukkaisuuttani ja omistushaluani. Perusasiat eivät kuitenkaan ole muuttuneet - välimatka ja se, että en edelleenkään ole tervetullut hänen kotiinsa. Mikä neuvoksi? Mennä sinne yllättäen ja katsoa mistä on kysymys? Erota lopullisesti? Jatkaa samalla lailla?
Jättääkkö vai eikö jättää? Siinäpä vasta kysymys.
möllyskä
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tapailee varmana toisia naisia. Ei kellään ole niin kurjaa asuntoa että sinne ei kehtaa ketään kutsua. Ei edes minulla vaikka kukaan ei minua rakasta eikämulla ole ketään kaveria. Minulla on suht siisti asunto. No menet sinne yllätys visiitille niin loppuu se spekulointi ja saat tietää. Epävarmuudessa eläminen ei varmaan teidän suhdetta paranna.
Tee ihmeessä yllätysvierailu! Mene ruokakassin kanssa ja yllätä mies valmistamalla hänen kotonaan hyvä päivällinen.
Tuosta KUKAAN ei voi olla pahoillaan!
Ellei hän satu olemaan kotosalla juuri tuona viikonloppuna, pidä yllätysvierailu omana tietonasi ja tee sama seuraavana viikonloppuna. Siten saat selvilla monta sinua nyt arveluttavaa asiaa. Saat rauhan mielellesi.
Tosin kertomasi mukaan kuulostaa että sinä olet ollut miehelle ilmainen sängynlämmittäjä ( muiden ohella?) ja hän on täysin tyytyväinen kyseiseen asetteluun.
Hän on saanut huomata että sinä olet aina valmis, huolimatta hänen laittaessaan sinut aina välillä jäähylle.
Onko tuollainen ihanteellinen asenne parisuhteelle? Sinulle se näyttää riittävän. Mustasukkaisuus on täydellisen aIheetonta kuvioissanne. Mies on laatinut raamit ja sinä olet hyväksynyt ne jo kauan sitten.
ei ole ihanteellinen - eikä tyydytä millään lailla ja tänän meni poikki - lopullisesti. En jaksa enää. Ansaitsen parempaa. Ei tämä olisi tästä mihinkään muuttunut, kun ei muuttunut tähänkään mennessä. Sen olen jo kauan tiennyt tunnetasolla - ei vain järkeen asti yltänyt tämä tieto.
Seitsemäs vuosi on usein se kyllästymispiste, jolloin junnaavaan suhteeseen palaa viimeisetkin toivon rippeet.
Joillekin etäsuhde sopii ja toisille ei. Te olette eläneet etäsuhteessa aika kauan. Oletko todella odottanut suhteen muuttuvan läheisemmäksi ja todellisemmaksi, (tyyliin yhteinen asunto, perhe, koira ja autolaina) vai oletko itseasiassa ollut itsekin tyytyväinen tähän järjestelyyn?
Oli miten oli, neuvon jatkossakin suitsemaan omistushalua ja mustasukkaisuutta, niin saatat jopa jatkossa saada kunnon miehen asumaan saman katon alle.
Hyvä kysymys jonka olen itselleni esittänyt montakin kertaa. Ehkä joku on sanonut vastaan. Elämä jatkuu.
No mut et sinä voi jättää miestä
On taas niin outo asetelma, ettei ole antaa mitään neuvoa.men ikinä ole ajateelut, että seurustelevat ihmiset asuisivat erillään noin pitkän aikaa.
niinpä BEM - osuit asian ytimeen. Töitä ei toiselta paikkakunnalta löydy ihan joka oksalta eikä työttömäksi uskalla heittäytyä hän - enkä kyllä tähän kannusta näinä maailman aikoina. Lisäksi sopassa ovat lapset. Heitä hän ei uskalla jättää...tai halua - tai sitten ei vain tämä meidän suhteemme ole tarpeeksi vahva...Ja huom. Kaksi lapsista on kuitenkin jo aikuisia ja vain yksi alaikäinen - ja lapsen äiti on aivan täyspäinen ihminen - kykenevä siis huolehtimaan lapsestaan...mutta näillä nyt mennään. Erottu on. Katsotaan miten kauan kestää kun haikuilee takaisin hyviä aikoja. En enää ota takaisin.
Syynä on voinut olla myös sairaalloisen mustasukkainen aikuinen tytär niin kuin meillä on. Jos tytär asuu samalla paikkakunnalla, hän ei halua, että tämä näkee, että isä on naisen kanssa.
Petitte siis puolisoitanne. Voin vaan aavistella, miten valtava valheiden verkko alla jyllää ja miten ikävien asioiden päälle suuhteenne rakennettiin. Kaikki lähellänne olevia ihmisiä on loukattu rankasti, eikä sellainen unohdu. Voi olla, ettei ihmisillä ole halua tehdä hyvää ja ajatella hyvällä, mikä aiheuttaa kaikenlaista pientä ikävää ihan tavalliseen elämään. Mies ei selvästikään halua kanssasi mitään vakavampaa. Siitä huolimatta on helpompi olla kanssasi, kuin kohdata sama yksinäisyys, elämä merkityksettämyys ja hylätyksi tulemisen tunne jonka aiheutitte itse entisille puolisoillenne. Tiedän erittäin todennäköisen syyn, mutten halua kertoa syistä jotka mainitsin jo aikaisemmin.