Olen ajatellut paljon tätä perheiden rikkoutumista. Miettinyt, mikä siihen johtaa, sillä joku asiahan sen aina aiheuttaa.
Muutamia ajatuksia on herännyt. Näyttäisi siltä että suuri osa elämästä eletään ottamalla mallia muualta. Lehtien lööpit ovat täynnä kehuja missien ja jääkiekkoilijoiden lemmenjutuista, heidän kodeistaan, juhlimisestaan. NHL porukan pojilla on rahaa, mutta onko mitään muuta. Mitä se todellinen arki heillä on ja mitä tulee uran jälkeen.
Sitten on luulottelu, että niin lasten kuin aikuisten tulee harrastaa jotakin hienoa ja kallista ja silloin mennään tutka putkella joka ilta johonkin suuntaan ja riidellään kotona kotitöistä ja lasten asioista. usein toinen menee ja toinen päivä päivän jälkeen työstä tultuaan saa koko repertuaarin hoidettavakseen ja se on kääntynyt jopa niin, että se mies alistetaan. Vaikka äiti olisi kotiäiti.
Sitten on tuo luuri korvalla eläminen ja tämä kyllä taitaa olla aika paljon naisten puolella. Kun tässä joutunut näkemään äitejä 30-40 väliltä ovat aina luuri korvalla rattaita työntäessä, leikkipaikalla, kotona, tuntuu aivan hurjalta katsoa tuota. Sitten Facebook kilahtaa koko päivän ja pitäähän se oma kommentti heittää ja heti.
Miten saataisiin se puhelin vähemmälle käytölle ja jo ihan terveydellistä syistäkin, riittäisikö katsaus illalla ja sekin katsaus ei tuntitolkulla selailua ja puheluita. Samoin että harrastukset olisivat siinä suhteessa , että perhe olisi muutamia iltoja koossa yhdessä kotona ja silloin keskusteltaisiin perheen kanssa ja tehtäisiin yhdessä niitä kotihommia.
Ehkä silloin löytyisi se parisuhteen ydin, yhteinen aika puolisoillekin, eikä tarvitsisi lähteä iltamenoihin etsimään puhekumppania tai jopa seksikumppania.
Voisitte yhdessä suunnitella kiinnostavia lomamatkoja, joista olisi yhteinen muisto.
Kyllä ne liitot repeää jos aina ollaan eri paikoissa ja vaikka samassa, mutta sen puhelimen kautta muualla. Puhelimessa sitten räävitään omaa perhettä lähes tuntemattomilla kavereille, mitä perhe elämää sellainen on.
Muutamia ajatuksia on herännyt. Näyttäisi siltä että suuri osa elämästä eletään ottamalla mallia muualta. Lehtien lööpit ovat täynnä kehuja missien ja jääkiekkoilijoiden lemmenjutuista, heidän kodeistaan, juhlimisestaan. NHL porukan pojilla on rahaa, mutta onko mitään muuta. Mitä se todellinen arki heillä on ja mitä tulee uran jälkeen.
Sitten on luulottelu, että niin lasten kuin aikuisten tulee harrastaa jotakin hienoa ja kallista ja silloin mennään tutka putkella joka ilta johonkin suuntaan ja riidellään kotona kotitöistä ja lasten asioista. usein toinen menee ja toinen päivä päivän jälkeen työstä tultuaan saa koko repertuaarin hoidettavakseen ja se on kääntynyt jopa niin, että se mies alistetaan. Vaikka äiti olisi kotiäiti.
Sitten on tuo luuri korvalla eläminen ja tämä kyllä taitaa olla aika paljon naisten puolella. Kun tässä joutunut näkemään äitejä 30-40 väliltä ovat aina luuri korvalla rattaita työntäessä, leikkipaikalla, kotona, tuntuu aivan hurjalta katsoa tuota. Sitten Facebook kilahtaa koko päivän ja pitäähän se oma kommentti heittää ja heti.
Miten saataisiin se puhelin vähemmälle käytölle ja jo ihan terveydellistä syistäkin, riittäisikö katsaus illalla ja sekin katsaus ei tuntitolkulla selailua ja puheluita. Samoin että harrastukset olisivat siinä suhteessa , että perhe olisi muutamia iltoja koossa yhdessä kotona ja silloin keskusteltaisiin perheen kanssa ja tehtäisiin yhdessä niitä kotihommia.
Ehkä silloin löytyisi se parisuhteen ydin, yhteinen aika puolisoillekin, eikä tarvitsisi lähteä iltamenoihin etsimään puhekumppania tai jopa seksikumppania.
Voisitte yhdessä suunnitella kiinnostavia lomamatkoja, joista olisi yhteinen muisto.
Kyllä ne liitot repeää jos aina ollaan eri paikoissa ja vaikka samassa, mutta sen puhelimen kautta muualla. Puhelimessa sitten räävitään omaa perhettä lähes tuntemattomilla kavereille, mitä perhe elämää sellainen on.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luin vastikään jutun, jossa väitettiin lapsia tehtävän liian pienellä ikäerolla. Siinä sanottiin, että entisaikoihin verrattuna lapset tehdään nykyisin vanhana ja siksi kovalla kiireellä. Ajatus lienee myös, että saman ikäisillä sisaruksilla olisi seuraa toisistaan.
Ilmeisesti kuitenkin pari samaan aikaan vaippaikäisitä lasta on liikaa hoidettavaksi työ- ja muiden kiireiden lisäksi. Onko sitten ihme, että ollaan väsyneitä ja kärttyisiä. Ei ehditä hoitaa parisuhdetta ja löydetään ymmärtäjä ja sängynlämmittäjä muualta kuin kotoa.