Jouduin tekemään lopun suhteestani. Sanoin suoraan, miltä tuntui ja olo on nyt kamala. Totesin vaan tässä, että on paljon helpompi käsitellä jätetyksi tulemisen tuska kuin jättämisen paha olo, vaikka se ainoa ratkaisu olikin.
Jättäminen sucs!!!
hocus
71374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
joo, kyllä on täällä kans samasta syystä kamala olo. Ihminen oli niin kiva kun olla voi ja silti ei kolahtanut....ja sitten piti sanoa hyvästit.
Nyt ajattelin että kuitenkin pitemmän päälle reilua sanoa heti,vaikka kirpasee, kun että pitää toista henkisesti langan päässä.Niitä on aivan tarpeeksi sellasia luonteita jotka piinaa toista vaikkeivät enää panosta suhteeseen täysillä ja sitten selittelevät raukkamaisuuttaa sillä kuluneella fraasilla että: mä en haluis loukata sitä.
onkohan kyseisen viestin lähettäjä vielä "läsnä" ...?
Parempi toinen on jättää kuin antaa hänen olettaa että rakastat häntä ja kaikki on ok. Jättämistä pahempi asia on toisen tunteilla leikkiminen. Olen joutunut kokemaan jätetyksi tulemisen toisen pojan takia ja sen, kun mun tunteilla on leikitty. Kumpikaan ei tunnu mukavalta, mutta tunteilla leikkiminen vielä pahemmalta!
On todella hyvä, että edes toinen pystyy lopettamaan. Itse en osannut, mutta onneksi kumppanini osasi.
Vaikka tekikin sen kännipäissään ja varmasti krapulassa miettii, menikö niin kuin piti, niin minua se ainakin helpotti tosi paljon.
Nyt vain pelkään, että hän alkaa katua ja ottaa yhteyttä. Heittää ikäänkuin pallon taas minulle.
Miksi tämä on niin vaikeaa?
itse mieheni melkein aina, kun olen humalassa (n.2 krt kuussa).krapulassa kadun ja pyydän anteeksi ja haluan jatkaa.. rakastan häntä, mutta tiedän, että minulla olisi parempi elämä ilman häntä. meillä on lapsi, ja ehkä sen takia yritän jatkaa suhdettamme. mieheni käy ravintolassa joka viikonloppu, itse voisin olla käymättä kokonaan. olemme seurustelleet yli kymmenen vuotta. miehelläni oli lyhyt suhde tässä taannoin, enkä silloinkaan päässyt hänestä irti, vaikka hommasinkin oman asunnon. luottamus on nollilla. teidän, että mieheni on lähetellyt tekstiviestejä sille naiselle vieläkin, vaikka olemme taas muuttanut yhteen. tuntuu vaan niin kamalta lähteä taas, mutta parempi kai niin. olen kuitenkin vielä "nuori"(31 v) enkä haluaisi viettää loppuelämää tälläisessa suhteessa.. mutta jättäminen on syvältä!! todellakin!
Ei sitä helposti lähde ainakaan mies, tyhjän päälle. Mutta itse jouduin tekemään kipeän ratkaisun. Rakastin naistani, mutta hän ei välittänyt minusta lopulta yhtään. Kipeetä teki, ja tekee vieläkin, nainen ihmetteli miksi lähdin, ei ymmärtänyt että koin olevani vain hyväksikäytetty ja ahdistunut. Ei vieläkään tunnu hyvältä, ajattelen häntä edelleen päivittäin. Mutta en voi rangaista itseäni ja pilata elämääni huonossa suhteessa. Täytyy toivoa että vielä löytyy se Oikea....
Olen itse juuri sellainen nainen, että jään olemaan, vaikka en osaa antaa vastarakkautta... ja oikeasti vähän kärsinkin etten pysty sanomaan suoraan, että ei kiinnosta. Tiedän, että se näkyy ja että se satuttaa toista, mutta kun ei tunnu niin ei!
Ja miksi sitten jään? Ehkä juuri siksi, että ei ole ketään muutakaan - jokainen on kai parempi kuin tyhjä. Miksi minä ylipäätään elän tätä elämää?