... kanssa? Toivon nyt erityisesti vastauksia 17-32vuotiailta miehiltä, mutta toki muunkin ikäiset saa vastata ja myös naiset saa vastata mun tilanteeseen, jos vain haluaa.
Oon nyt parikymppinen nuori nainen, mulla on takana sellanen historia että 11-vuotiaana alotin seurustelun, samoin meikkaamisen ja tyyli alkoi muuttua naisellisemmaksi. Okei se mun meikkaaminen ja pukeutuminen oli aika suttuista, halvan näköistä. Sit 11-12v niitä seurustelusuhteita kerkes kertyä jo monta (en muista enää tarkalleen, mutta tosiaan useita.. heitetään nyt vaikka että 30, menee ainakin tarpeeks yläkanttiin.) ja ne oli sellasia viikon mittaisia juttuja eli ehkä aikuisen silmin niitä ei voisi kutsua edes oikeiksi parisuhteiksi. Flirttailin myös monille, harrastin monien kanssa netti/tekstari seksiä ja lopulta sotkeuduin jopa varattuihin, olin muutenkin huono ystävä, puhuin paskaa toisista seläntakana ja levittelin toisten asioista, kuvittelin että näillä pääsisin johonkin suosioon, vaikka homma oli tosiaan ihan päin vastoin. En tiedä mitä päässäni sillon liikkui kun harrastin tätä kaikkea toimintaa, mutta täyttä idiotismiä oli tuo... Nyt näin aikuisen ihmisen silmin ajateltuna.
No ylä-asteelle mennessä eli 13-15v olin rauhoittunut jo jonkun verran ja siistinyt myös mun tyyliä. Ylä-asteella tuntui että rakastuin myös oikeasti vasta ensimmäisen kerran, kun tykkäsin yhdestä jätkästä 2v putkeen, ennen olin pojista tykännyt tyyliin vain viikon verran, joten toi oli mulle ihan uutta! Harmitti vaan eniten se, että olin mennyt pilaamaan maineeni ja mua kiusattiin ylä-asteella ihan hulluna ja ei se jätkä halunnu sit olla minun kanssa, varmasti näistä molemmista syistä... ;/
Kiusaaminen oli haukkumista, perättömien juorujen levittämistä, naureskelua, mulkoilua, uhkailua, lyömistä, tönimistä, pilapuheluja, netissä haukkumista, vessan seiniin kirjottelua että oon huora... Siinä oli mukana useita ihmisiä. SE OLI TODELLA RANKKAA AIKAA ! ........................................ ja mihin se sitten johti, no siihen että mulla meni terveys, niin henkinen kuin fyysinen.
Ja 16v aloin sitten aikuistumaan, muutin kans kotoa jne. Lopetin kokonaan tuollaisen typerän toiminnan! Edelleen toki olen seksuaalinen nainen, tykkään pukeutua seksikkäisiin ja naisellisiin vaatteisiin (mutta mulla on parempi tyylisilmä.) ja voisin poseerata alusvaate/bikini kuvissa jos ne ovat ammattilaisen ottamia, harrastan nykyisin myös oikeaa seksiä. En ole 4v siis enää töppäilyt noin, kuten lapsena tein.
Niin voisko tälläistä naista rakastaa...? tai voisitteko olla minun ystäviä?
Jotkut kun väittää, että mun pitäis edelleen kärsiä, elää huoran maineeni kanssa loppuikä ja olla myös kiusattuna. Pelkään, etten todennäköisesti kestäisi sitä ja sen takia olen muuttanutkin jo muualle, mutta jos kävisi niin että menneisyys tulisi jotenkin kummittelemaan, huoran maine palaisi elämään ja kiusaaminen taas alkaisi, niin tappaisin itseni... Oikeasti. Tilanteeni on jo niin huono, että olen joutunut psyykelääkkeitä syömään ja en saa kunnolla nukuttua, muutenkin terveys ihan retuperällä. :'(( NYT SIT _REHELLISIÄ_ VASTAUKSIA, EIKÄ MITÄÄN SÄÄLISTÄ REPÄISTYJÄ!!!
Oon nyt parikymppinen nuori nainen, mulla on takana sellanen historia että 11-vuotiaana alotin seurustelun, samoin meikkaamisen ja tyyli alkoi muuttua naisellisemmaksi. Okei se mun meikkaaminen ja pukeutuminen oli aika suttuista, halvan näköistä. Sit 11-12v niitä seurustelusuhteita kerkes kertyä jo monta (en muista enää tarkalleen, mutta tosiaan useita.. heitetään nyt vaikka että 30, menee ainakin tarpeeks yläkanttiin.) ja ne oli sellasia viikon mittaisia juttuja eli ehkä aikuisen silmin niitä ei voisi kutsua edes oikeiksi parisuhteiksi. Flirttailin myös monille, harrastin monien kanssa netti/tekstari seksiä ja lopulta sotkeuduin jopa varattuihin, olin muutenkin huono ystävä, puhuin paskaa toisista seläntakana ja levittelin toisten asioista, kuvittelin että näillä pääsisin johonkin suosioon, vaikka homma oli tosiaan ihan päin vastoin. En tiedä mitä päässäni sillon liikkui kun harrastin tätä kaikkea toimintaa, mutta täyttä idiotismiä oli tuo... Nyt näin aikuisen ihmisen silmin ajateltuna.
No ylä-asteelle mennessä eli 13-15v olin rauhoittunut jo jonkun verran ja siistinyt myös mun tyyliä. Ylä-asteella tuntui että rakastuin myös oikeasti vasta ensimmäisen kerran, kun tykkäsin yhdestä jätkästä 2v putkeen, ennen olin pojista tykännyt tyyliin vain viikon verran, joten toi oli mulle ihan uutta! Harmitti vaan eniten se, että olin mennyt pilaamaan maineeni ja mua kiusattiin ylä-asteella ihan hulluna ja ei se jätkä halunnu sit olla minun kanssa, varmasti näistä molemmista syistä... ;/
Kiusaaminen oli haukkumista, perättömien juorujen levittämistä, naureskelua, mulkoilua, uhkailua, lyömistä, tönimistä, pilapuheluja, netissä haukkumista, vessan seiniin kirjottelua että oon huora... Siinä oli mukana useita ihmisiä. SE OLI TODELLA RANKKAA AIKAA ! ........................................ ja mihin se sitten johti, no siihen että mulla meni terveys, niin henkinen kuin fyysinen.
Ja 16v aloin sitten aikuistumaan, muutin kans kotoa jne. Lopetin kokonaan tuollaisen typerän toiminnan! Edelleen toki olen seksuaalinen nainen, tykkään pukeutua seksikkäisiin ja naisellisiin vaatteisiin (mutta mulla on parempi tyylisilmä.) ja voisin poseerata alusvaate/bikini kuvissa jos ne ovat ammattilaisen ottamia, harrastan nykyisin myös oikeaa seksiä. En ole 4v siis enää töppäilyt noin, kuten lapsena tein.
Niin voisko tälläistä naista rakastaa...? tai voisitteko olla minun ystäviä?
Jotkut kun väittää, että mun pitäis edelleen kärsiä, elää huoran maineeni kanssa loppuikä ja olla myös kiusattuna. Pelkään, etten todennäköisesti kestäisi sitä ja sen takia olen muuttanutkin jo muualle, mutta jos kävisi niin että menneisyys tulisi jotenkin kummittelemaan, huoran maine palaisi elämään ja kiusaaminen taas alkaisi, niin tappaisin itseni... Oikeasti. Tilanteeni on jo niin huono, että olen joutunut psyykelääkkeitä syömään ja en saa kunnolla nukuttua, muutenkin terveys ihan retuperällä. :'(( NYT SIT _REHELLISIÄ_ VASTAUKSIA, EIKÄ MITÄÄN SÄÄLISTÄ REPÄISTYJÄ!!!
Vastaukset 27
Vanhimmat
fiksuna pyydät anteeks niiltä ketä oot ite kiusannu. itsestäni leviteltiin perättömiä juoruja ala-asteella, yläasteella tilanne kääntyi niin että huoran maineen sai juuri tämä ämmä joka ala-asteella pilasi kaveri suhteeni sekä koulussa että kodin pihapiirissä. En sääli tätä ämmää koska on edelleen itseänsä täynnä eikä ole osoittanut mitään katumuksen merkkejä. Antaisin anteeksi jos sitä aidosti tulisi pyytämään. Ja kyllä kaikille joku suhde löytyy.
Tässä on vaan se, että mitä en JOTAIN suhdetta halua. Vaan aitoa puhdasta, pyyteetöntä, rakkautta ja sen miehen täytyy olla myös sellainen jota itse rakastan oikeasti, ei sellainen, jonka joutusin ottamaan vaan siitä syystä että kukaan muukaan ei halua minua... ;/
Ja, ei olla oltu moneen vuoteen enää tekemisissä joten vaikea pyytää anteeksi, enkä tiiä kannattaisko se muutenkaan... Toisaalta ei tee mieli, kun kiusasivat minua niin pahasti. Jopa fyysisellä väkivallalla, mä en ole ikinä heitä kohtaan ollut sillä tavalla väkivaltainen. Ja joskus aikoinaan olen anteeksi pyytänytkin, mutta silloin jatkoin vielä sekoiluani ja sillon olimme jotenkin kavereita/ystäviä kun sekoilin...
Mutta tietty jos tulis joku tilanne (mitä ei toivon mukaan ikinä tuu! ei, ei, ei en halua!! kun oon jättäny ne asiat jo taakse..) haluan jättää vaan menneisyyden kokonaan taakse, pään sisällä sitä joutuukin sitten sen isoimman työn tekemään, mutta kuitenkin... niin jos tulisi joku tilanne, niin tottakai yrittäisin vielä puhumalla näitä asioita selvittää. En tiedä vaan auttaisiko se enää mitään.. ;/
Satutat itseäsi vain lisää näillä avautumisilla Suoli24-palstoille.
Sanoit syöväsi psyyken lääkkeitä. Miten on, käytkö terapiassa? Se olisi sinulle ehdottoman tärkeää, koska olet kiusattu ja sinulla on itsetuhoisia ajatuksia.
Minusta sinun pitäisi opetella tuntemaan, rakastamaan ja suojelemaan itseäsi, tarvitset siihen ammattilaisen apua.
Lapsena ja nuorena tekemäsi asiat olivat todennäköisesti huomionhakua. Opit miten pojilta saa positiivista huomiota edes hetken. Puhumalla pahaa muista yritit kohottaa itseäsi muiden yläpuolelle. Ihminen kaipaa huomiota ja hyväksyntää ja jos sitä ei lapsena saa voi myös aikuiselämä perustua muiden hyväksynnän hakemiseen.
Se, että kaipaat "pyyteetöntä rakkautta" kuulostaa minun korviini siltä, että kaipaat toisen hyväksyntää koska että hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet. Tilanne muistuttaa lapsuutesi ja nuoruutesi tilannetta, paitsi että olet lopettanut sekoilun.
Parisuhde onnistuu parhaiten silloin kun sitä parisuhdetta ei "tarvitse".
Hyviä ja asiallisia neuvoja olet jo saanut. Kaikilla meillä on historia. Historiasi ei estäisi ainakaan mua rakastamasta sua, Jos tykkäisin susta ja kohtelisit mua hyvin.
Mielestäni tarvitset jonkun harrastuksen. Ammattilaisen apu vois olla ok. Suhtaudun kuitenkin varauksella ammattilaisiin, jotka määräävät vuosikausiksi jotain mielialalääkkeitä. Kai joissain tapauksissa kyse jostain aivojen välittäjäaineen puuttumisesta, mutta väitän että väärinkäyttöä on helkutisti.
Eli terveet elämäntavat, rohkeasti vaan elämään ja jossain vaiheessa lääkkeistä eroon. Älä mene ympäristöön, jossa sulla on paha olla. Kaikki meistä jotain taakkaa kantavat, toiset suurempaa ja toiset pienempää. Kiinnostaisko ulkomaan hommat?
Nainen ei voisi olla kaverittoman miehen kanssa joka ei ole tehnyt mitään tuollaista. Jokaisella on menneisyys joka varmaan kaduttaa joku tekeminen. Minua kiusattiin koulussa mutta kukaan ei ole anteeksi pyydellyt. Itse en kiusannut ketään.
Kiusaamishetkinä olet ollut lapsi ja lapsena olet herkkä ympäristön paineille. Kiusaaminen jättää jäljen ja huonon itseluottamuksen. Se, että olet ollut kiinnostunut seksuaalisista asioista jo melko nuorena ei määrittele sinua aikuisena. Lapsen seksuaalisuus näkyy eri yksilöissä eri tavoin, jotkut ovat herkempiä vaikutteille ja ympäristölleen. Saatat siis olla hyvin herkkä ihminen ja "helposti ohjailtavissa". Sellainen kuva siis minulle tulee sinusta. En tosin ole alan ammattilainen määrittelemään sinua, tosin eivät hekään sinua voi määritellä. Lisäksi moni aikuinenkin on herkkä ja ohjailtavissa. Itsekin olin ohjailtavissa vielä 20-vuotiaana, vasta 25 vuoden iässä sain lopullisesti kiinni itseluottamuksestani. Olen melko kovettunut "solvauksille" ja "määrittelyille", mutta silti omaan pehmeät arvot ja koen tunteita.
Sinä olet nyt aikuinen ja olet kokenut jo monenlaista. Älä kadu lapsuuden tekojasi vaan ymmärrä itseäsi, että olit silloin viaton lapsi ja ymmärrys maailmasta ei ollut kovin suurta. Sinä et ole tehnyt mitään väärin vaan olet ympäristön ja olosuheiden "uhri". Anna siis itsellesi "armahdus". Muista että se mitä lapsena on tehnyt ei määrittele sinua ja nykypäivää. Uusi asuinympäristö voi tehdä hyvää, mutta se oikea työ pitää tehdä oman pään sisällä, ei pakenemalla (niinkuin itsekin mainitsit).
Maailmassa riittää ihmisiä jotka eivät tunne sinun menneisyyttä ja jotkut eivät siitä edes välitä, koska olithan silloin lapsi. Lisäksi et ole tehnyt mitään väärää, muut ne olivat kiusaajia. Kiusaajat tarttuvat kaikkeen erilaiseen ja erityisesti herkkiin ihmisiin. Anna myös heille anteeksi, hekin olivat kiusaamishetkellä lapsia jotka eivät ymmärtäneet kaikkia tekojaan ja niiden merkityksiä, he olivat keskenkasvuisia ihmisiä, joilla oli luultavasti kurja lapsuus. Jos aikuinen ihminen kiusaa on asia eri, kiusaajilla on luultavasti vieläkin kurja elämä ja he eivät osaa purkaa asioita muullakaan tavalla, edes aikuisena, he jäivät lapsen tasolle. Onneksi sinä osaat. He eivät määrittele sinua vaan sinä itse omilla ajatuksilla ja teoilla, nyt aikuisena. Helppo sanoa, mutta päästä irti heistä ja heidän sanomisistaan. Anna asioiden muistua mieleen jos ne muistuu, mutta kuittaa ne järkevillä ajatuksilla, sillä että sinä tiedät itse paremmin oman itsesi.
Hienoa, että pidät itseäsi seksuaalisena naisena ja se saa näkyä. Saat olla ihan mitä haluat ja tehdä mitä haluat. Miehiä on monenlaisia ja joillekkin ei menneisyydellä ole mitään väliä, vain sillä on väliä mitä olet nykyään. Ilmeisesti olet naisellinen herkkä seksuaalinen nainen, jolla elämä vielä edessään ja josta moni mies voisi tykätäkin. Itselläni on sellainen mies jolle ei menneisyys merkinnyt vaan se, mitä olen tänäpäivänä.
Kaverina minulle ei ole väliä menneisyydellä, se riittää, että on jotain yhteistä tykkäämisen kohdetta tai harrastusta. Ei välttämättä edes niitäkään tarvita jos vain on luottamusta ja voi kertoa kaikenlaista ja purkaa sydäntään. Vastapainona voi jakaa niitä hyviäkin asioita. Ulkoisilla asioilla ei ole merkitystä, erilaisuuskin olisi plussaa kun saa toisenlaisia näkökulmia elämään.
Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän elämä täyttyy kokemuksista, myös ikävistä. Niitä osaa käsitellä paremmin aikuisena kuin lapsena. Hyvin monella ihmisellä on kaikenlaista takanaan ja maailma mullistuisi jos ne kaikki paljastettaisiin, valtasuhteetkin menisivät ihan nurinpäin. Joskus sääli, esim. kiusaajiaan kohtaan voi auttaa pääsemään yli kiusaamisesta. Et voi tietää miten kamalaa heillä on ollut, sellaista mitä he eivät ikimaailmassa uskaltaisi kellekään kertoa. Tämä ei tietenkään oikeuta heidän ilkeitä tekojaan tai sanojaan, mutta auttaa sinua ymmärtään miten säälittäviä he olivat kun eivät osanneet asioitaan käsitellä muulla tavoin kuin kiusaamalla.
Mulla on vaan tänään semmonen olo, että mä haluan ottaa iteltäni nirrin pois.
Tuskin kukaan välittäisi ja ketään ei kiinostaisi, mutta hallitsisimpa itse ainakin jotain, kun muut pystyy hallihtemaan mun elämää, millon mua aletaan kiusaamaan, paljastetaanko joskus kaikille et mulla on ollu huoran maine. Se ei kauheasti houkuttele, elää pelossa aina elämän pilalle menemisestä! Ikinä ei tule olemaan täysin vapaa, paitsi ehkä että haudassa.
Kiitos ja moi.
Ihan oikeasti Heiniii - hanki itsellesi asiantuntija-apua, se on parasta mitä voit itsellesi tehdä. Ainoastaan sinä pystyt ohjaamaan omaa elämääsi haluamaasi suuntaan. Etkä suostu kiusattavaksi, millään tavalla, puolustaudu! Vasta sitten olet valmis suhteeseen, kun voit kintaalla viitata "huoran maineellesi" tai muille ilkeille puheille. Ei sellaisia tarvitse kuunnella. Sinulla on varmasti yhä, ja ollut vielä enemmän seksuaalisuutesi hukassa. Yritätkö hakea hyväksyntää seksuaalisuutesi kautta? Jotenkin älyttömän seksipainotteinen lapsuus/nuoruus sinulla. Oletko ollut aina yksinäinen, onko sinulla nyt yhtäkään ystävää? Onko sinulla harrastuksia?
Et ole ainoa joka miettii tuollaisia juttuja. Jos jokainen tekisi kuten miettii niin millainen tämä maailma olisi. Ei varmaan kukaan seurustelisi ja jokainen vihaisi jokaista.
Hyvä että olet päättänyt aivan itse muuttaa kurssiasi. Hyvä myöskin että muutit kauas tuntemiesi ihmisten luota.
Olet aloittamassa puhtaalta pöydältä. Nyt sinulla on loistava tilaisuus tehä itsestäsi juuri sellainen ihminen jota itse kunnioitat ja arvostat. Tiedostat varsin hyvin mikä on oikein, mikä väärin. Kuuntele alitajuntaasi. Kun mielesi hetkessä tekee tehdä jotain typerää, pysähdy, mieti, kuuntele alitajuntaasi, se vahvistaa tiodon ( jonka kuitenkin tiedät) onko haluamasi typeryys oikein vai väärin.
Nyt sinulla on loistava tilaisuus tehdä elämästäsi juuri sellainen kaunis, rikas, kunnioitettava ja sinulle paljon henkisesti antavaa, kuin haluat.
Nyt sinulla on tilaisuus kouluttaa ja kehittää itseäsi sisältäpäin. Tiedätkö on valtavasti kauniita asioita jotka vain odottavat sinun löytävän ne! Siihen auttaa lisäkoulutus ja oma mielenkiinto joka vain kasvaa mitä enemmän tiedät!
Nyt sinulla on tilaisuus valita juuri sellaiset ystävät joita voit kunnioittaa ja jotka kunnioittavat ja arvostavat sinua.
Nyt sinulla on tilasiuus tuohon kaikkeen! Kun vain et heitä tätä fantastista tilaisuutta sioille!
Tuollaisella käyttäytymisellä saa juuri sellaisen kohtelun, kuin on ansainnut. joillekkin vuodet tuo järkevyyttä käyttäytymiseen, muttei se perusluonnetta miksikään muuta. kerran huora on aina huora ja sellaisina niitä pidetään.
Todella typerästi sanottu. Ihmisten nimittely on rumaa, huonoa ja sopimatonta käytöstä.
Lapsesta, joka hakee hyväksyntää seksuaalisuutensa kautta ei käytä missään yhteydessä nimitystä huora, jos on itsellä on kaikki muumit laaksossa. Saisit hävetä, hyi.
Mitenkäs tuo asia siitä muuttuisi, vaikka sille nätimmän nimityksen antais? Kansan suussa tuollaiselle käyttäytymiselle on vaan muodostunut tiettyjä termejä.
Kerran huora, aina huora. Vaikka tavat ovat muuttuneet. Mikä siinä nyt on oikein pointtina? Miten ihminen voi aina olla vaikka sitten huora, jos tavat ovat muuttuneet.
Tyhmien ihmisten suussa syntyy tyhmyyksiä ja rumuuksia. Huora -nimitys on sitä paitsi kaksinaismoralistimiesten keksimä ilkeämielinen, panetteleva nimitys naisille, jotka haluavat itse hallita seksuaalista käyttäytymistään, ja nauttia siitä.
Ja nimittäkää minua puolestaan vaikka sitten paskakärpäseksi, jos se helpottaa. Ja hyväksykää kiusaaminen, jos tuollainen ei ole teistä raakaa mitä mulle on tehty & joku ihminen sen oikein ANSAITSEE, niin sitten varmaan 3-vuotiaskin ansaitsee aina tuntea syylisyyttä siitä jos saa vahingossa vaikka aseen käsiinsä ja posauttaa äitinsä hengiltä? vai mitä? tämähän on teidän ajatusmaailma. Toki 3-vuotias on huomattavasti kehittymättömämpi mitä 11-15v, mutta niin se 11-15v on aika kehittymätön vielä myös vaikka muulta välillä voisikin näyttää/tuntua ja enhän mä sentään ketään tappanut ja jokainen tajuaa varmasti ite minkälainen on ollu 11-15v jos on elänyt jo pidemmälle niistä ajoista, voi todeta et onko ollu kauheen kypsä sitten vai ei. Jokainen mokaa myös eritavalla, joten miksi syyttää minun mokia silleen että minä en sinun ikäisenä tuommoista kuitenkaan tehnyt?. Ihan niin kun muut ei vois sit tehdä/ois oikeutta mokata ja oppia niistä mokistaan!.
Minkälainenhan on myös mun perusluonne? Kerro toki.
Mutta emmä tosiaan haluaisi että mua huoraksi haukutaan ja kiusataan vaikka hengiltä.
Älä välitä tuollaisista paskapuheista. Huoraksi nimittely on AINA sukupuolista häirintää, kiusaamista. Ei mitään muuta.
Vastaus varsinaiseen kysymykseen. En voisi olla tuollaisen naisen kanssa.
Aloituksessa kerroit sotkeutuneesi jopa varattuihin. jos sinun moraalikäsityksesi on tuollainen, niin miksi sinua ei saisi arvioida sen mukaan. 11v tietää varmasti, että tuo on väärin. jos nyt olet sitä mieltä, että väärin tuli tehtyä. Ei se sitä tekemättömäksi saa.
Olin 12v sillon ja poika 14v, tiesin tottakai jotenkin että se on väärin, mutta silti en välittänyt, kokeilin rajojani ja menin ihastuksen huumassa. Olin todella sinisilmäinen silloin ja mua oli helppo myös vedättää monissa muissakin asioissa. Ehkä piti kokeilla myös niitä rajoja, iän takia, mutta myös kerta niitä ei kotoa ikinä saanut, mä oon siis aina saanu tehdä mitä vaan yms, nii kai mä sit aattelin et voin tuossakin tehdä mitä huvittaa.
Mutta olen tosiaan tehnyt sinun mielestäsi jotain niin kuolemanvakavaa, että aiot rangaista mua koko loppuiän teoista mitä tein ala-asteella ..? :D
Tuo on hyvä asenne :) Et ole tehnyt mitään väärää, olit lapsi ja herkkä vaikutteille. Moni on tehnyt lapsena jotain "väärää" ja tuntenut pienen omantunnon piston samalla, mutta se kuuluu lapsuuteen ja nuoruuteen. Rajojen kokeileminen on myös ihan normaalia, jotkut tekee sitä enemmän kuin toiset.
Jotkut ilkeät ihmiset saattavat syyllistää sinua, mutta he ovatkin niitä kiusaajia, jotka eivät osaa purkaa omaa pahaa oloaan muuten kuin pahoittamalla muidenkin mielen, sääli heitä. Täällä maailmassa on enemmän ystävällisiä ihmisiä kuin niitä kiusaajia, onneksi. Keskity niihin mukaviin ihmisiin :)
Tsemppiä ja jaksamista pään sisäiseen taisteluun, joku päivä kaikki tuo pahaolo tuntuu menneisyydelle jolle voi joko hymähtää, helposti sulkea pois mielestä tai löytää sieltä jopa jotain opettavaista elämään. Nämä antamani neuvot pohjautuu paljon aikaisempaan omaan elämääni, jossa koin niin henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa. Selvisin ja tunnen olevani nyt vahva, rakastettu (myös itse rakastan itseäni), vahvat ja selkeät mielipiteet omaava, mutta silti muita kuunteleva, ymmärtävä ja välittävä ihminen.
Kaikista lähimmäksi toista ihmistä voi päästä vain hyväksymällä toisen epätäydellisenä virheineen, puutteineen, pelkoineen. Osoittamalla armoa ja ymmärrystä.
Vain tämä hetki on tärkeä, ei se mitä on joskus ollut.
Miksi sitten lähes kaikki naiset itkee siitä jos mies on pettänyt pari kertaa. Ei voi enää luottaa. Mihin se ymmärrys unohdus ja anteeksianto katosi kun mies on tekijänä???
Voisihan sitä olla ystävä mutta naisen pitäis olla ensin suvaitsevainen jotta hyväksyy erilaiset ihmiset.
En ole mies enkä 17-32 vuotias, mutta kirjoittelenpa tähän kuitenkin omia aatoksiani asiasta.
Arvaisin näin vaikka taustaasi ja elämääsi muutenkaan en todellakaan tunne:
-olet aina kokenut
turvattomuutta ja jonkinasteista hyväksymisen ja rakkauden puutetta. Siksi olet hakenut sitä monista pintapuolisista ihmissuhteista, ja saamatta on jäänyt?
-podet tietynlaista itsevihaa. Muuten et olisi alistanut itseäsi, kroppaasi ja sieluasi moiseen erittäin haavoittavaan hyväksikäyttöön. Vain sen takia että olet kuvitellut saavasi jonkinlaista hyväksyntää ja huomiota?
-sinulla on heikko itsetunto?
Kiusaajilla taas on erittäin hioutunut vaisto "haistaa" saaliinsa. He ovat erityisen tarkkoja huomaamaan, ketkä ovat haavoittuneita ja heikoilla. He turvautuvat kiusamiseen koska jos eivät, olisivat he itse siinä kiusatun paikalla. Huono itsetunto kun on heilläkin. Ei henkisesti vahvan ja terveen ole tarvetta kiusata ketään.
Ehdottaisin, että jätä parisuhteesta haaveilu joksikin aikaa, ja hankkiudu vaikka kognitiiviseen terapiaan. Sen avulla voisit opetella saamaan yhteyden siihen pieneen tyttöön sisälläsi jolla on niin paha olla. Oppisit keinoja autaa sitä/sinua ja kehittämään itsetuntoasi terveemmälle puolelle. Kovin rikkinäisenä ja kipeänä kun parisuhteesta ei mitään tahdo tulla. Terveen ihmisen kanssa ainakaan. Päätyy helposti hyväksikäytetyksi ja alistetuksi. Sitä kai et halua?
Sinulla on tulevaisuus edessäsi. Tee siitä paras itsellesi!
Kunnon kumppani ei menneisyyttä tuomitse, se mitä olet siinä hetkessä ja mitä olet virheistäsi oppinut, on tärkeintä.
Helposti voisin kuvitella olevani kanssasi, ei lapsuusiän teoilla ole mitään merkitystä. Se merkitsee, miten kohtelisit minua nyt, muulla ei ole väliä. Kyllä sinä vielä miehen löydät. Tuskinpa kukaan alkaa käymään läpi ala-asteen touhujaan kovinkaan tarkasti kenenkään kanssa muutenkaan, ei niillä ole mitään väliä.