Laitoin tuossa alkukeväästä treffipalstalle ilmoituksen ja kappas vain.... Tapasin oikein ihanan miehen siellä.Ensi tapaaminen oli tuossa huhtikuussa ja sen jälkeen olemme olleet päivittäin yhteydessä ja nyt suunnitellaan jo kihloihin menoa.Suur kiitos 24:lle!!!!!
kuis muilla on flaksi käynyt
rakastan
72856
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kiva kun jotkut saa niitä ihania miehiä ja naisia puolivahimgossa.
Kun taas itse saa viettää tänäkin vuonna noin 365 iltaa yksin. Ihan sama mitä yrittää tai on yrittämättä. Kaikki tiet ovat umpikujia.
no jos yrittäisit olla oma itsesi(kun miehillä tahtoo olla se vika että yrittävät olla parempaa ja kovempaa kuin mitä ovat ja se ei ainakaan minuun tehoa. enkä kyllä tiedä kumpaa sukupuolta olet) niin kyllä sullakin käy tuuri ja eihän sitä tiedä mitä nurkan takana on.....;)
vaikka on oma itsensä!!! Taitaa olla et tarttis ruveta esittää muuta kuin mitä on!!! :(
Tammikuussa tavattu, huhtikuun puolessa välissä yhteen asumaan, kihloihin elokuussa ja häät varmaan heti vuodenvaihteen jälkeen. Lisälapsista vielä keskustellaan, harjoiteltu on aktiivisesti. . .
Itsellänikin oli pari kuukautta ilmoitus Treffeillä. Sain yllättävän asiallisia vastauksia, ja muutaman vastanneen kanssa kävin treffeilläkin. Miehet olivat mukavia, mutta kukaan heistä ei oikein jaksanut minua innostaa. Vedin ilmoituksen pois, koska arvelin vian olevan minussa itsessäni -päättelin, että taidan haikalla vielä sittenkin liikaa eksäni perään. Mutta kuinka ollakkaan, ilmoituksen poisvetämisen jälkeen olen tavannut muissa yhteyksissä parikin miestä, jotka ovat saaneet polveni veteliksi. Aika näyttää, mitä näistä kohtaamisista kehittyy, mutta lupaavia merkkejä on ilmassa...
Mulla oli deitti-ilmoitus pari kertaa. Tuloksena muutama lyhytaikainen seurustelun tapainen. Asian tekee kyllä jotenkin hullunkuriseksi se, että itse en ollut mitään täydellisyyttä etsimässä (tingin mm. ulkonäöstä, koulutuksesta tms. mielestäni aika paljonkin), mutta ne miehet taisivat olla, ja siihen loppujen lopuksi kyllästyin sitten jokaisen kohdalla ja/tai siihen soutamiseen ja huopaamiseen, "katsellaan miten paljon vihreämpää ruoho on aidan takana" jne. Mutta, vähän ajan kuluttua he alkoivat kyselläkin minua takaisin. Ilmeisesti päätellen että olisinkin ollut hyvä kumppaniehdokas, mutta myöhäistähän se sitten enään on.. minua olisi pitänyt arvostaa enemmän silloin kun siihen oli tilaisuus.
Joten summa summarum; päätin etten enää etsi deittien kautta miestä, jos ei elävässä elämässä tapaa olen sitten ilman. Kaipa se "kohtalo" on sekin, olen vaan lopen kyllästynyt siihen vaatimustasoon mitä nettimiehet harrastaa -ei edes etsitä ihmistä vaan jotain haavekuvaa.
Ihana juttu, että onnellisiakin tarinoita löytyy.
Itse menin rakastumaan treffi-ilmoituksen kautta tapaamaani mieheen ja erehdyin jo uskomaan, että tunne olisi molemminpuolinen: Naimisiin menostakin jo puhuttiin. Vaan eipä kuumaa huumaa kaun kestänyt, kun mies veti sanansa takaisin ja päätti suhteen -eikä siihen minulla ollut mitään sanomista. Hyvää jatkoa vain saatoin hänelle toivotella. Itselleni jäi vain hyljätyksi tulleen tuska ja oman hölmöyteni haavat. Todella toivon, että me ihmiset miettimme kaksi kertaa kuinka kohtelemme kanssaihmisiämme ja myös miten itse haluamme itseämme kohdeltavan. Meitä rikkinäisiä on aivan liikaa...