Erään teologin arvio karismaattisuudesta

Avaus oli erittäin mielenkiintoinen - se vaatii kuitenkin, että paneudumme annettuun linkkiin toden teolla. Siinä oli paljon karismaattisuudesta ja mikä parasta, se valotti sekä karismaattisuuden positiivisia piirteitä ja sitten myös niitä ei toivottuja -puolia. Ensiksikin: jokainen uskova on karismaattinen, sillä Raamatun mukaan jokaisella uskovalla on jokin armolahja, tiedosti hän sitä tai ei. Esimerkiksi palvelemisen armolahjaa moni ei tiedosta, vaikka muut erikoisen iloisen ja antaumuksellisen palvelijan kyllä huomaavat. Karismaattisuus ei ole vaihtoehto, vaan kristityn luonnollinen tila.
1. Kor. 7:7 "Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin; mutta kullakin on oma lahjansa (charisma = armolahja) Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen."

Tämän tosiasian tuo esille kyllä Packerkin: "Jokaisella kristityllä on joku Hengen lahja, eli karisma, ja siksi jokaisen tulee saada palvella seurakunnassa. Seurakunnan käyttäytymistapojen tulee olla joustavia ja näin mahdollistaa Kristuksen ruumiin rakentuminen eri lahjojen kautta."

Kaikkien kristittyjen karismaattisuus nostaa esille vakavan kysymyksen: miksi seurakunnat varsin oikeaakin opetusta armolahjoista antavina kuitenkin ovat pääsääntöisesti hyvin työntekijä- ja pastorikeskeisiä? Etsivätkö seurakunnan toiminnasta vastaavat seurakuntalaisten piirissä olevia armolahjoja ja lähettävätkö he esim. julistamisen, profetoimisen, armolahjan omaavan seurakuntalaisen sille elopellon palstalle, johon hänen armolahjansa viittaa? Suotta Jumala ei armolahjojaan ole antanut. Voidaan myös kysyä, onko seurakunta valvonut ja valinnut niin, että seurakunan johtajaksi nousee henkilö, jolla on johtamisen armolahja? Packerin toive, että "jokaisen tulee saada palvella seurakunnassa" toteutuu hyvin suppeasti jos ollenkaan.

Mennään eteenpäin.
Kristus-keskeisyys."Vaikka jotkut yksilöt saattavatkin poiketa linjasta, karismaattisen uudistuksen valtavirta on vahvasti trinitaarinen ja korostaa Jeesuksen herruutta sekä Hengen työtä Kristuksen kirkastajana.
Karismaatikot tahtovat valtuuttaa maallikot palvelemaan. He näkevät jokaisen uskovan aktiivisen palvelutyöhön osallistumisen seurakunnan kasvun ja kypsymisen kannalta merkittävänä."

On totta, että valtavirta on trinitaarinen eli uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan. Koska edellä oleva lainaus kosketteli Kristus-keskeisyyttä, niin meidän on hyvä tiedostaa ja tehdä ero raamatullisen karismaattisuuden ja ns. äärikarismaattisuuden välillä. Jokaisen uskovan tulee olla sekä karismaattinen, että Kristus-keskeinen. Raamattuun perustuva kritiikki ei kohdistu karismaattisuuteen, vaan äärikarismaattisuuteen. Meidän on esitettävä tässä kohtaa vakava kysymys: ovatko monet seurakunnat, helluntailaisuus niiden joukossa, menneet äärikarismaattisuuden harhaan ja epäraittiiseen toimintaan?

Olemmeko menneet äärikarismaattisuuden mukana kauas Jumalan Pyhän Hengen toiminnasta ja tulleet sielullisiksi sekä väärän hengen valtaamiksi - ja kaikki tämä kristillisessä seurakunnassa? Äärikarismaattisuus valtaa alaa salakavalasti, se on lumous, joka vaikuttaa kuin häkä - sitä ei huomaa, mutta se tehoaa.
Gal. 3:1 "Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?"

Menemättä sen pidemmälle, olen itse huomannut Suomen helluntailaisuudessa epäraittiita piirteitä, joita juuri äärikarismaattisuus on tuonut mukanaan. Millaisia Sanan julistajia rapakon toiselta puolelta tänne Suomeen kutsutaan, niitäkö, joiden välityksellä odotamme saavamma voimaa ja nähdä ihmeitä, vai niitä, joilla Jeesuksen sovitustyö ristillä on keskeinen? Evankeliumi itsessään on meidän voimamme ja vahvistajamme.
Room. 1:16 "Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle."

Linkin lopetus on oikein hyvä. Kaiken kaikkiaan rohkenen ajatella, että elämme luopumisen aikaa, jossa kristityt laajasti luopuvat Jumalan Sanasta ja ojentautumisesta omassa elämässä Jumalan Sanan mukaan. On yhteisö sitten karismaattiseksi luokiteltava tai ei, niin suhtautuminen syntiin ja vääryyksiin on hyvin lepsu. Ihmiset puhuvat armosta, mutta elävät kuin siat pellossa. Suulla todistetaan Jeesuksesta, mutta elämällä Hänet kielletään:
Juud. "Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen".

"Toisaalta Packer toteaa, että vaikka karismaattisessa kristillisyydessä on lukuisia ongelmia, tilanne ei-karismaattisissakaan piireissä ei näytä olevan paljoa parempi. Paljon on kuolleita ja innottomia seurakuntia, syntiä ja opillista luopumusta, joten armollisuutta tarvitaan kaikkialla."
Karismaattisuus on meidän siunattu osamme, äärikarismaattisuus on torjuttava rohkeasti väärästä hengestä lähteneenä.

Hei! Luin linkin, ensimmäisen tänne tulleen kommentin sekä ketjussa "Suomi tulessa tapahtumasta" olleen linkin äärikarismaattisuuden tuomista vakavista harhoista, väärästä opista ja väärän hengen manifestaatioista. Oikein "kaikillajokinlahja" toi esille sen, että karismaattisuus on Jumalan omilleen antama osa, mutta äärikarismaattisuus kuin hengellisyyden kaapuun kääritty vihollinen. Mitkä yhteisöt esim. Rodney Howard-Brownin Suomeen ovat taas tuomassa, ketkä ovat näitä sokeita kutsujia?

Olikohan avaustekstissä pieni, ajatuksellinen virhe? Siinä todettiin: "arvostetun kanadalaisen ei-karismaattisen herätyskristillisen teologin J. I. Packerin..." Eikö Packer tosiaankaan nähnyt armolahjojen todellisuutta kristityissä ja myös itsessään - linkin teksti oli sen verran hyvää, että on vaikea uskoa sitä. Packerhan toi esille ison listan karismaattisuuden positiivisista puolista. Olisiko ollut parempi ilmaista asia, että Packer oli arvostettu kanadalainen ei-ääriskarismaattisen herätyskristillinen herätysliikkeen teologi"?

Ketjussa "Suomi tulessa taahtumasta" on loistava linkki äärikarismaattisuuden harhasta. Lukekaa se. Se todistaa Jumalan Sanan voimalla totuuden puolesta vääryyttä vastaan.

Vanhaa sanontaa muokaten: "Hengettömiä emme ole, äärikarismaatikoiksi emme halua tulla, olkaamme siis karismaatikkoja".

* Pyhä Henki on " karismaattinen" aina. Uskovaiset emme aina ole karismaattisia, joko sitä n, karismaattinen, tai ei ole. Mutta ei inhimillistä karismaa saa sekoittaa Pyhään Henkeen. Esm. Jos on henkilö, joka oikeasti karismaattinen, ei se vielä tarkoita, että hän olisi , edes uskossa, saati julistaja ? Siksi on väärin nimetä seurakuntia karismaattiksiksi, varsinkaan, jos se perustuu yhteen henkilöön, johtajaan. Seurakunta on Kristuksen ruumis, ja koostuu vajaista syntisitä, jotka ovat saaneet armosta syntinsä anteeksi, vajaita hiomattomia timantteja ja voivat olla särmikkäitä ja koviakin. Kyllä seurakunta on aina Kristuksen seurakunta, muuta nimeä sille ei pitäisi koskaan antaa. Jeesus ons en verellään ostanut, jos tätäkään aina ei edes ymmärretä. Pyhä Henki on aina Jeesusken "takana", Hän ei koskaan halua olla se, jota ylsitetään ja palvotaan, tässä karismaattiset astuu Jeeusken varpaille, jota suinkaan ei PH. tahdo tapahtua ! Pyhää Henkeä voi kiittää ja palvoa, mutta aina Jeesusken nimessä, kaikki Uudenliiton Jumalan palvelukset, tulee tapahtua Jeesusken nimessä ja Hänessä, olipa sitten kyse koliyhteisestä Jumalasta, pojasta tai Pyhästä Hengestä. Vain Jeesuksen nimessä ja kautta ja Hänessä voimme lähstyä Isää tai Pyhää Henkeä. Jeesus aina ensin aina ensin ja jokakerta, Jeesus on meitä varten, ja Hänen kauttaan me voimme saada mitä saamme, Pyhä Henki ottaa Jeesusken omasta ja antaa meille, Pyhä Henkikään ei tee mitään ilaman , etteikö Jeesus ole ensimmäinen aina !

Mahtava aloitus ja linkki. Jos sohaistaan äärikärismaattisia ongelmia vähän syvemmälle. Niin voidaan haivata, että aina kun on ollut "herätystä" on myös vastapuoli herännyt. Kun Azuza- kadulla Los Angelesissa reilu 100- vuotta sitten alkoi tapahtua. Niin pian Charles Parham, jolla oli okkultista taustaa tuomitsi William Seymorin "johtaman" herätyksen ja aloitti siinä lähellä oman kokoustoimintansa. Kun mennään eteenpäin on osa amerikan helluntaipastoreista myös hakenut "voitelua" vääriltä lähteiltä. Jos julistajan työn kautta ei ole seurannut ihmeitä ja merkkejä, niin on lähdetty hakemaan voitelua entisten "Jumalan" käytössä olleiden ihmisten esim. Kathryn Kulmanin haudalta. Raamattu varoittaa näistä asioista selvästi. Sisareni on ollut kauan uskossa ja jouduin monesti varoittamaan häntä Hertzogista ja nyt Rodneystä. Vaikka hänellä on profetian lahja, niin henkien erottaminen ei kuitenkaan toimi. Se lahja nousee nyt viimeisinä aikoina arvoon arvaamattomaan. Ihan tänne asti olen uskonut väkevään lopun ajan herätykseen. Nyt olen muuttanut kuitenkin käsitystäni siitä, että ei tule välttämättä mitään suurta herätystä. Mutta eksytyksiä tulee ja nyt on seulonta- aika kristittyjen keskuudessa. Ne neitsyet, jotka seuraavat Jeesusta Kristusta ja, joilla on lampuissa öljyä selviävät loppuun saakka.