Filippiiniläissyntyinen vaimoni hylkäsi teini-ikäisenä tyttölapsensa kadulle kotimaassaan. Hän kapaloi tuoreen vauvan ja jätti sen aamuyöllä katulampun juurelle. Sen jälkeen hän ei ole lapsestaan kuullut/nähnyt mitään.
Nyt 12 vuotta myöhemmin hänellä on elämä muuttunut avioliittomme myötä ja hänellä on menossa vakava masennus. Tämä teko nakertaa hänen mieltä. Hän haluaa vielä nähdä tyttönsä ja olla hyvä äiti. Mutta miten hän voi sen löytää?
Nyt 12 vuotta myöhemmin hänellä on elämä muuttunut avioliittomme myötä ja hänellä on menossa vakava masennus. Tämä teko nakertaa hänen mieltä. Hän haluaa vielä nähdä tyttönsä ja olla hyvä äiti. Mutta miten hän voi sen löytää?
Vastaukset 3
Vanhimmat
...jokaiseen ongelmaan konstit löytyy. Ihmeellisempiäkin asioita on tapahtunut tämän maan kamaralla. Kunpa vain joku nyt hoksaisi tämän linkin ja antaisi Teille jotain ohjeita mistä alkaa vyyhtiä purkamaan. Filippiineillä on varmaankin löytölapsien lastenkoti tai vastaava. Sitten on tiedossa vuosi jolloin vaimosi oli teini-ikäinen ja joutui jättämään lapsensa.
Lapsen nykyinen ikäkin on tiedossa. Ja hänen sukupuolensakin.Puhukaa paljon asiasta niin se lakkaa kasvamasta mustaksi vuoreksi, vaikka asia onkin hyvin poikkeuksellinen ja vaikea puhuttava.
Uskon että vaimosi vielä tulee selviämään masennuksestaan elämän aurinkoiselle puolelle ja te tulette elämään täyttä elämää-- selvisipä lapsen kohtalo sitten tai ei.
Ettekö voisi hyvittää asiaa sillä että adoptoitte jonkun toisen hylätyn lapsen? Tuskin paljon muutakaan on tehtävissä, näin autatte sekä jotain toivottomassa tilanteessa olevaa lasta että vaimosi mielenrauhaa.
Jos apua täältä haette, niin neuvoksi sinulle, että passitat vaimosi kotimaahansa etsimään tytärtään!Kyllä julman teon jälkeen saattaakin hieman masennusta olla.