Varattuna ihastumaan yhteen tuttavaan todella syvästi. Olen itse ja yksin tähän syyllinen, mutta nyt on jo liian myöhäistä pohtia menneitä.
Parisuhteessa on ollut paljon ongelmia mutta tämä on se suhde johon aion panostaa. Yritin kertoa puolisolleni tästä mutta hänen kanssaan ei voi jutella avoimesti kaikesta. En mennyt pettämään enkä tehnyt missään vaiheessa mitään epäsopivaa.
Nyt haluan päästä tästä tunteesta eroon ja unohtaa toisen. En vaan saa häntä mielestäni, en millään. Yritän ajatella aina hänen huonoja puolia, mutta niitä ei oikeastaan ole ja se tekee tästä vieläkin vaikeampaa. Hän on kertonut omista tunteistaan minua kohtaan mutta kielsin kaikki ja en ole ollut enää misään yhteydessä. Nyt kuitenkin kuukaudet kuluu ja vieläkin asia mielessä. Miten pystyn särkemään tunteeni tätä toista kohtaan?
Parisuhteessa on ollut paljon ongelmia mutta tämä on se suhde johon aion panostaa. Yritin kertoa puolisolleni tästä mutta hänen kanssaan ei voi jutella avoimesti kaikesta. En mennyt pettämään enkä tehnyt missään vaiheessa mitään epäsopivaa.
Nyt haluan päästä tästä tunteesta eroon ja unohtaa toisen. En vaan saa häntä mielestäni, en millään. Yritän ajatella aina hänen huonoja puolia, mutta niitä ei oikeastaan ole ja se tekee tästä vieläkin vaikeampaa. Hän on kertonut omista tunteistaan minua kohtaan mutta kielsin kaikki ja en ole ollut enää misään yhteydessä. Nyt kuitenkin kuukaudet kuluu ja vieläkin asia mielessä. Miten pystyn särkemään tunteeni tätä toista kohtaan?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Itsekin kaipailen yhden miehen perään, vaikka ei olla oltu 6 vuoteen tekemisissä kun menin särkemään sydämen valitsemalla nykyisen hänen sijastaan... haikailukausia tulee milloin parisuhteessa menee huonosti. Tekisi kovasti mieli ottaa yhteyttä tähän miekkoseen, mutta kun tiedän ettei siitä mitään hyvää seuraisi kenellekään.
Toivottavasti sinä pääset helpommin irti :) Toisalta olemme itse vastuussa omasta onnellisuudestamme ja elämme vain kerran...ketään ei kuitenkaan saa loukata tahallisesti
!!!!!!!!
Huh huh. Toivottavasti pääsen itse helpommalla. Ajattelin että ehkä pari kuukautta vielä :o
Aika näyttää ei kai sitä oikeen voi tehdä mitään muuta kuin hyväksyä tilanne ja elää sen kanssa.
Aika auttaa. Upea päätös olla rikkomatta parisuhdetta ihastuksen takia, voi kun moni muukin ymmärtäisi asennoitua noin! Parisuhteenne ongelmat teidän kannattaa ja pitää hoitaa, mutta ihastuminen toiseen ei niitä ainakaan olisi korjannut.
Älä kerro kumppanillesi, sekään ei varmasti tekisi hyvää suhteellenne.
Ihastuminen palaa loppuun aikanaan. Älä yritä ajatella ihastuksesi huonoja puolia vaan ole ajattelematta häntä ollenkaan. Suunnittele kesälomaa, harrasta, innostu jostain mikä on joko yksin sinun tai sinun ja miehesi yhteinen kiinnostuksen kohde. Ja luota siihen, että aika kyllä hoitaa.
Oikeassa olet, helka. Mitä enemmän yrittää unohtaa, sitä paremmin asia pysyy mielessä.
Ap, vaihdapa näkökulmaa. Tunteet eivät ole koko totuus eivätkä ne ole muuttumattomia. Hyväksy ikävä ja kaipaus, ole kiitollinen kokemuksesta, jos siltä tuntuu, mutta käännä sitten ajatuksesi päättäväisesti nykyisyyteen ja tekemääsi päätökseen. Älä jumita ja jossittele. Mieti, millainen on mielestäsi hyvä puoliso ja miten voisit sellainen olla. Ala toimia sen mukaan, vaikka aluksi tuntuisikin, ettei sydän ole täysillä mukana.
Tavallaan, mutta tuo on aika yksipuolista antamista suhteeseen, jossa on paljon ongelmia eikä toinen kykene keskusteluyhteyteen, joka on avoin, rakentava, ymmärtävä tai anteeksiantava.
Mikä on tulevaisuus suhteella, joka ei salli tunnustaa vastamäkeä? Ei salli keskustelua vaikeista asioista? Toki jokaisessa suhteessa ongelmansa on ja aloitus jättää paljon arvailun varaan, mutta jotenkin tulee fiilis, ettei aloittajan ihastuminen ole perimmäinen ongelma suhteessa. Aloittaja kokee syyllisyyttä ja pyrkii yksin korjaamaan asioita...
Aloittajalle joka tapauksessa täydet pisteet asenteesta ja selkärangasta. Arvostan.
Kirjoitin siitä näkökulmasta, että ap on päättänyt panostaa nykyiseen suhteeseensa, oli sillä tulevaisuutta tai ei. Kunnioitettavaa. Jos suhde sitten päättyy, tietää ainakin yrittäneensä. Varmaankaan ap:n ihastuminen ei ole perimmäinen ongelma, mutta se ei myöskään ole ratkaisu perimmäiseen ongelmaan. Sitä voi silti käyttää hyödyksi: mihin oikeastaan ihastui? Siihen ihmiseenkö vaiko ehkä saamaansa huomioon, hyväksyntään, läheisyyteen, lämpöön?
Ap on ehkä valmiimpi käsittelemään ihastuksen aiheuttamia tunteita kuin puolisonsa. Hän on elänyt sitä, saanut aikaa pohtimiseen. Voiko odottaa, että puoliso on heti samalla tasolla valmis keskustelemaan?
Mitä muita vaihtoehtoja on kuin aloittaa suhteen parantaminen itsestä? (No ehkä ulkopuolinen apu.) Toiselle ei voi syöttää sitä, minkä itse tietää. Toiselta ei voi vaatia, mutta voi asettaa omat rajansa, mitä sietää ja mihin asti on valmis yrittämään. Joskus käy niin onnekkaasti, että muutos omassa toiminnassa johtaa muutokseen myös puolison toiminnassa.
En näe, että olisi keltään pois yrittää olla hyvä puoliso. Se ei tarkoita uhrautumista vaan elämistä sen mukaan, mitä itse pitää tärkeänä.
Kyllä kumppanilta voi vaatia tiettyjä asioita ja kuuluukin vaatia, jos hän ei ymmärrä niitä oma-alotteisesti tehdä/ olla tekemättä. Esimerkiksi muiden tiirailu siinä mielessä kumppanin läsnäollessa ja totuuden sanominen valehtelun sijaan.
Komppaan ja viimeinen virkkeesi on hienosti muotoiltu. Tuo uhrautuminen kävi mielessäni, mutta se on sen verran voimakas sana, etten tohtinut sitä kirjoittaa. Olemalla paras mahdollinen itsensä on tietysti hyvä lähtökohta hoitaa oma osuus suhteessa ja oma toiminta totta kai heijastuu puolisoon ja puolison suhtautumiseen. Suhteessa jossa on ollut "paljon ongelmia" ei oman toiminnan muutos kuitenkaan voi olla ainoa ratkaisu. Eikä aloittaja nyt mitään radikaalisti väärin ole tehnyt. Tunteitaan vaan on vaikea valita ja aloitus on jollain tapaa lohduton..
Ehkäpä juuri tuo mainitsemasi ihastumisen syiden analysointi on se mikä voi johdattaa nykyisen parisuhteen ongelmien lähelle. Niiden ongelmien korjaamiseen itsensä muuttaminen tuskin riittää, vaan puolison pitäisi osaltaan tulla vastaan ja yhtä lailla mukauttaa omaa toimintaansa sellaiseksi, että kumpikin on tyytyväisiä. Muuten päätyy sivuuttamaan oman onnen, tarpeet ja hyvän olon ja se on alkaa lähestyä uhrautumista. Siihen tarvitaan molemmilta halun lisäksi kykyä kohdata oma epätäydellisyys sekä avointa keskustelua vaikeistakin asioista.. lopputulos voi olla mitä hyvänsä. Kierre voi olla positiivinen tai negatiivinen. Parhaimmillaan sitä kuuluisaa yhdessä kasvamista, huonoimmillaan herääminen siihen, että vieressä on väärä ihminen.
Aivan samaa mieltä. Eikä sekään loppujen lopuksi huono havainto ole, että vieressä on väärä ihminen. Surua kyllä, pettymystäkin, mutta siitä voi jatkaa toiseen suuntaan.
Menee ehkä saivarteluksi, mutta mielestäni ei voi vaatia. Sen sijaan voi kertoa toiveistaan ja tunteistaan, voi asettaa omat rajansa ja vetää omat johtopäätöksensä. Joku voisi sanoa tätä vaatimiseksi. Jos minun täytyisi vaatia puolisoani olemaan valehtelematta, hän olisi väärä mies minulle.
Yleensä hedelmällisempi lähestymistapa on keskittyä "meihin" ja ratkaisumahdollisuuksiin kuin syytellä puolisoa ja vaatia tätä muuttumaan. Puolisossa on toki vikansa, mutta osoittelemalla niitä voi harvoin poistaa. Ihminen tuppaa olemaan sokea omille vioilleen ja asettuu herkästi puolustuskannalle. Ratkaisukeskeisyys on valttia - ja edellyttää toki keskusteluyhteyttä sekä halua tulla vastaan.
Viitaten Stellarian kommenttiin yllä sokeudesta itselleen, puolustuskannalle heittäytymisestä, ratkaisukeskeisyyden ja keskustelukyvyn tärkeydestä sekä aloittajan lauseeseen "Yritin kertoa puolisolleni tästä mutta hänen kanssaan ei voi jutella avoimesti kaikesta.", olen helkan kanssa samaa mieltä, että kertomalla ap ei ehkä tässä tapauksessa tekisi muuta kuin tulehduttaisi tilannetta... toisaalta se voisi herättää puolison ymmärtämään, että keskusteluun on pakko venyä suhteen korjaamiseksi. Ap on kuitenkin toiminut suhteensa eteen parhaalla mahdollisella tavalla. Tunteilleen ei oikein mitään voi, teoilleen kyllä. Ap ei ihastukselleen mitään voi, mutta hän ei ole toiminut sen pohjalta ja pyrkii tästä tunteesta irti. Koska mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut, täydelliselle rehellisyydelle on sijaa kun suhde on korjattu. Tieto ihastumisesta on paljon helpompi ottaa vastaan kun se on ohi ja suhde kunnossa.
Olisi ehkä viisaampaa alkuun pyrkiä nostamaan suhteen sisäiset ongelmat pöydälle ja yrittää korjata ne sen sijaan, että ajaudutaan hedelmättömästi riitelemään suhteen ulkopuolisesta tekijästä, joka lienee parisuhteen ongelmiin enemmän seuraus kuin syy. Kun puolison keskustelukyky on heikko, häntä loukkaavasta asiasta tulee helposti henkinen lyömäase, jonka varjolla omat ja parisuhteen puutteet haudataan parisuhteen vikalistalta. Pettymyksessä ja vaikeiden tunteiden keskellä ratkaisukeskeisyys unohtuu ja alkaa toisen syyttely.
Täällä yksi samankaltaisessa tilanteessa oleva. Olin tosi nuori alkaessani seurustelemaan kumppanini kanssa ja edelleenkin olen nuori, mutta meillä on pitkä parisuhde ylä- ja alamäkineen takana. Kumppanillani on ollut useita ohi menneitä ihastuksia suhteemme aikana, itselläni sen sijaan yksi, joka ei jätä minua rauhaan. En ihastu kovin helposti muutenkaan. Ihastukseni on ystäväni ja hyvin tärkeä minulle ja tunne on tietääkseni molemminpuolinen. En tiedä, mitä voisin tehdä asialle, sillä olen yrittänyt unohtaa hänet, mutta jos olemme hieman pidemmän aikaa yhdessä, tunteeni menevät sekaisin ja mietin häntä koko ajan jokaisena vuorokaudenaikana. Emme olosuhteiden takia ole kovin usein tekemisissä ja olen miettinyt, että sekin voi olla osasyynä tilanteeseeni. Rakastan kumppaniani, mutta en mistään hinnasta tahdo loukata ystävääni. Olen umpikujassa.
Mullakin on samantapainen ongelma kuin alottajalla, on ollut ennenkin vaikeuksia unohtaa.
Epäitsekkyyden ja hetkessä elämisen opettelu auttoi mua, ja meditaatio. Rukous käy myös, perus hengitysharjoitus, se auttaa riippuvuuksien kanssa. Rakkaus on vapauden antamista, eikä oo väärin rakastaa ketään. Kohtasin ne asiat mitkä mua takaraivossa vaivasi sen ihmisen kanssa, miksi olin kiinnittyny häneen, ne hyvät ja pahat. Pahat asiat annetaan anteeks empatialla, ymmärryksellä, ja hyvistä päästään yli ku tajuu että muiltaki saa niitä hyviä asioita ku siltä yheltä, ja että ne on vaan menneitä hetkiä kaikki. Ihmiset muuttuu, se ei oo mitään rahaa pankissa jota tulis oleen koko ajan, vaan ohimenevä, historiaan kaiverrettu hetki. Niinku kaikki muutki hetket.
Voi kuullostaa filosofiselta mutta se on todellista. Sama periaate kuin aikidossa ja kungfu:ssa : kun on valmis ottaan turpaan sataprosenttisesti kaikelta maholliselta, näkee asiat selvemmin. Irtipäästämisen vaikeuteen liittyy se ettei oo kohdannu asioita sillä tavalla, ei nää niin selvästi vielä.
Sanat ja mielen rakennelmat on mitä on, ne ei oo aina todellakaan sama ku oma tajunta. Se pitää kokee ite.
"Parisuhteessa on ollut paljon ongelmia mutta tämä on se suhde johon aion panostaa. Yritin kertoa puolisolleni tästä mutta hänen kanssaan ei voi jutella avoimesti kaikesta....
En vaan saa häntä mielestäni, en millään. Yritän ajatella aina hänen huonoja puolia, mutta niitä ei oikeastaan ole...´Hän on kertonut omista tunteistaan minua kohtaan mutta kielsin kaikki... kuukaudet kuluu ja vieläkin asia mielessä. Miten pystyn särkemään tunteeni tätä toista kohtaan?"
http://www.quotepix.com/member_post/27733.jpg
Tärkeintä on olla itselle rehellinen. Rakastatko nykyistä kumppaniasi ja voitko elää hänen kanssaan lopun elämääsi onnellisena? Sinulla on yksi elämä ja periaatteen vuoksi ei pidä roikkua kiinni missään mitä ei oikeaksi koe.
Tunteet elävät kuten sanotaan, mutta komppaan edellistä kirjoittajaa. Asioita käsittelemällä voi saada varmuutta asiasta ja sen syynkin miksi suhde ei toimi tai kaatuu. Voi vaatia aikaa. Itse näen etten kykene luottamaan, vaikka kuinka haluaisin en pysty. On aika paha juttu tuo, jos luottamus menee (eikä ole mennyt helpolla).
Minä kommentoin taas toiselta kantilta tätä, eli mun mies on ollut yksipuolisesti ihastunut naispuoliseen kaveriinsa. Tämä kaveri ei ole koskaan ollut mieheeni ihastunut, käyttänyt jollain tasolla ehkä hyväkseen mieheni ihastusta (maksattanut baari-iltoja, ostattanut erilaisia laitteita ja koruja) Tämä ihastus on ollut jo ennen meidän suhteen alkua siis yli 3vuotta sitten ja vieläkin mieheni käy päivittäin tarkistamassa ko. naisen facebook kuvat ja päivitykset.
Olen yrittänyt muutaman kerran keskustella mieheni kanssa hänen ihastuksestaan, mutta mies ei halua puhua vaan suuttuu kun otan asian puheeksi.
On myös inhottavaa olla tavallaan se toinen, eikä se ole reilua. Vaikka mieheni panostaa suhteeseemme luulen että jos tuo kaverinainen laittaisi miehelleni viestiä haluan sinut, mies meni saman tien edes asiaa enemmän miettimättä.
Joskus mietin kannattaako minun olla tässä ja kuluttaa aikaani, voisinhan saada miehen joka pitää minua ykkösenä. Haluaa minua enemmän kuin ketään toista. Tosin tiedän että on olemassa miehiä ja naisia jotka elävät ihan samassa tilanteessa kuin minä ja tyytyvät siihen mitä saavat rakastamaltaan ihmiseltä
Ehkei se ihastuminen ole teidän ongelmien todellinen syy. Oletko varma ettei miehelläsi ole uudempaa tai toista ihastusta, saattaa rakastua ja lähteä livohkaan.
Vastaus kysymykseesi: ei kannata.
Olen varma, tuo sama kaverinainen on mieheni ihastus tänäkin päivänä.
Miehen ihastuksen huomaa monestakin asiasta, esim. Miten katsoo tuota naista kun luulee että kukaan ei näe, jos joku mainitsee ko. naisesta jotakin negatiivista mies puolustaa häntä heti.
Ei ihmistä tarvi kuin tarkkailla niin näkee ihan selvästi ihastuksen jotakuta kohtaan
Itse en tuollaiseen suhteeseen voisi jäädä. Että olisin joku vara paremman puutteessa... sinäkin ansaitset rinnallesi ihmisen joka rakastaa sinua koko sydämestään.
Miehesi ei arvosta sinua, kun kohtelee sinua noin. Sanoit itsekin, että se on inhottavaa. Näytä kaapin paikka äläkä alistu kynnysmatoksi :)
Täsmälleen samaa mieltä. Ystäviäkin kuuluu tarvittaessa puollustaa, mutta kenenkään "pelkän ystävän" Facebook-profiilia tuskin on tarve tarkistaa joka päivä. On myös vaarallista, jos asiasta ei voi edes puhua miehen kanssa ilman suuttumusta.
Kieltäytyminen keskustelusta Suuttumus = Olen syyllinen.