Äitipuolena oleminen

Tiedät aivan tarkkaan millaisia vastauksia tulet saamaan:

Lapsi on AINA numero 1 vanhemman elämässä. Varsinkin jos on alaikäinen ja täysin riippuvainen vanhemmistaan.

Lapsi menee AINA uuden puolison edelle. Tottakai mies rakastaa sinua, mutta sinä olet aikuinen ja ymmärryksesi on eri tasolla kuin lapsen. Sinä ymmärrät ettei isä voi jättää pienokaistaan. Lapsi ei.

Voisitteko sopia olla koko porukalla yhdessä osan viikonloppua; esim aamuisin ja sitten sinä voit viettää iltapäivisin omaa aikaa?

Ajattele miten nopeasti aika menee, ennenkuin huomaatkaan , seuraavat 16 vuotta on vierähtänyt ja lapsi on täysi-ikäinen, omine menoineen!

Mutta tuonhan sinä jo tiesitkin ihan alusta alkaen!

Pääset helpoimmalla, kun olet lapselle se turvallinen ja välittävä aikuinen, jos olet jotain muuta tai kuten olet kirjoittanut, niin sanon rehellisesti, että minun silmistäni olisit saanut jo poistumiskäskyn. Lapsi on aina lapsi, mieti, mitä sellaista näet siinä lapsessa, että et hyväksy sitä. Vai onko se isän ja lapsen hyvä suhde ja ethän vain kuvittele menettäväsi huomiota mieheltäsi. Niin parisuhde on myös ymmärtämistä ja hyväksymistä. Kirjoittamasi ns. rivien välistä luettava " vapauden kaipuu" on asia, jonka olet alunperin tiennyt menettäväsi, koska hänellä on pieni lapsi. Eikö se ole hyvä asia, että vanhempi ja lapsi näkevät toisiaan ja saavat viettää aikaa yhdessä. Miksi ette viettäisi yhdessä sitä aikaa. Kaksihan Teistä on aikuisia ja yksi lapsi. Kuitenkin lapsi menee etusijalle.

Anna isän olla isä. Äläkä koskaan osoita lapselle, että hän ei olisi tervetullut. Voit aiheuttaa lapsen itsetuntoon ikuisen arven, etkä varmasti halua sellaista?? Mikäli haluat ns. vapaata elämää, niin järjestä itsellesi menoa viikonlopuille, kun lapsi on isänsä kanssa. Lapsi tulee isälle kuitenkin aina ennen sinua, ja niin sen kuuluukin olla. Sinä olet miehelle tärkein aikuinen, mutta aikuinen tulee aina vasta lapsen jälkeen.

Jälkiviisaus ei ole järkevää... Mutta herää kysymys että miksi olette muuttaneet yhteen ja jopa menneet naimisiin, kun näin merkittävässä asiassa teillä on eri mielipide siitä, mikä elämässä on tärkeää? No, teidän on nyt vain kunnioitettava toisianne. Joskus miehen lapsi kasvaa, ja silloin teillä on enemmän aikaa kahdestaan. Siihen saakka lapsi saa olla isänsä kanssa niin paljon kuin haluaa.

Kummallinen mies, kun ei missään tunnu jos muija sanoo etten jaksa tuota sinun lastasi. Taitaa itsekin toivoa, ettei sitä olisi..

Kyllä itse lemppaisin niin pitkälle kun vaan pystyisin sun kaltaisen harakan.
Se muksu on alunperinkin kuulunut pakettiin, joten turha sitä on jälkikäteen itkeä. Ja jos muksu käy joka toinen viikonloppu kylässä, niin ei ole paha sinun kannalta.
Ei sitten tullut sekään mieleen että lapsi kyllä näkee/tajuaa mikä mättää, kun näkee ryppyisen haahkan naamasi...

Mitäpä jos ukkos ilmottas sulle ettei kestä nähdäkkään sinun oman lapsesi naamaa?

Ei jestas mitä ihmisiä sitä maa päällään kantaa!!!

OLET AP TÄYSI ÄÄLIÖ!!!

Minulla oli samanlainen tilanne. Avopuolisoni alkoi valittaa lapsistani jotka tulivat toiselta paikkakunnalta jokatoinen viikonloppu. Ja huom. Tällä avopuolisollani oli omiakin lapsia(ei minun) jotka asuivat meillä. Lapsistani oli kuulemma hänelle vaivaa. Totesin ettei hänen tarvitse vaivautua lasteni takia ja hän voi muuttaa pois. Luuli kai että lopettaisin lasteni vierailut luonani koska reaktioni tuli selvästikkin hänelle yllätyksenä.

Tyypillistä käytöstä pillueläimeltä, omat muksut elätetään ja hoidatetaan puolisolla samalla inhotaan miehen rakkaita lapsia, ymmärtäkää nyt jo arvoisat miehet laittaa vaihtoon tuollaiset naikkoset

Voin kertoa miltä lapsesta tuntuu, kun isä hylkää koska puoliso ei halua nähdä lasta.
Ensin lapsi on hämmentynyt kun tapaamisia perutaan milloin milläkin syyllä. Puoliso on lapselle aina vihainen kun lapsi on isän luona. Pian lapsi ei voi enää viettää öitä isän luona ja on siitä surullinen, koska siellä oli oikeasti kivaa. Lapsi kokee tehneensä jotain väärin, tuntee ettei isä rakasta enää. Ei paljon auta selitellä asioita.
Lapsi tietää isän puolison inhoavan häntä, eikä ymmärrä miksi. Ei tiedä, miksi siellä aina riidellään kun hän on läsnä. Miksi isä ei halua enää tavata?
Puoliso on itse sanonut ettei voi sietää lastamme, koska se ei ole hänen, vaan tunkeilija heidän perheessään. Onneksi isä tapaa lasta muualla sillointällöin, mutta ei enää soita kysyäkseen kuulumisia, ei laita viestejä. Ei kiinnostusta koulunkäyntiin tai muuhun elämään, yleensä miten lapsella menee.
Lapsi kokee tulleensa hylätyksi ja miettii joskus ajatteleeko isä häntä koskaan. Isänpäivälahjaa ei ole voinut antaa kahteen vuoteen oikeana päivänä, koska isä viettää isänpäivää puolison lasten kanssa.
Ei tietenkään isän puolisoa voi tästä syyttää, itsehän mies sen valinnan on tehnyt, että laittaa puolisonsa lapsen edelle. Mutta todella väärin se on.
Älä lähde taistelemaan lapsen edun kustannuksella, se sattuu vielä vuosienkin päästä. Se jokatoinen viikonloppu on lapselle, ja ilmeisesti myös miehellesi, tärkeämpi kuin ehkä osaat nyt ajatella.
Tosin isä, tai ylipäänsä vanhempi, ei anna kenenkään tulla lapsen ja itsensä väliin jos todella välittää.

Olisiko mahdollista hommat oma asunto tai vaikka esim. kesäpaikka?

Ei ole teille kellekään kivaa kun tilanne on tollainen. Teillä on siis muutakin ongelmaa kuin lapsi? Ehkä on parasta kun teette pesäeron, helpottaa teidän kaikkien elämää huomattavasti.

Itselläni on miesystävä, jolla useampi lapsi ja viimeinen pahasti murrosiässä. En missään nimessä tule muuttamaan tämän miehen kanssa yhteen, ennen kuin tämä nuorinkin on saatu "jonkinlaiseen kuosiin" tai maailmalle.

Kannattaa olla sen verran itsekäs, että ajattelee minkä ikäisiä toisen lapset on, ennen kuin muutetaan yhteen. On paljon mukavampi seurustella, kun ei tarvitse "sotkeutua" lapsen kasvatusongelmiin.

mulla on ongelma se kun uuden mieheni tytär on näpäkkä, arsyttävä, joka asiaan puuttuva 13 v. kaikkia asiota kommentoidaan koko ajan. jopa aamupalalla syömäni leipä ihmetyttää häntä. miten sä voit syödä tähän aikaan tyyliin. itse ovat koko porukka laihoja, syövät kuin kirput. mun lapset jo aikuisia. ymmärrän ongelman. meillä ovat joka toinen viikko. minuakin ärsyttää suunnattomasti, mutta ajattelen että kasvaahan ne koko ajan. on myös poika 10 v. on onneksi eri tyylinen.

Aivan käsittämättömän epäkypsää tekstiä! Oletko todellakin aikuinen ihminen? Ensinnäkin aivan selvästi olet mustasukkainen miehesi huomiosta lapselleen. Myös teidän suhteessa olevia ongelmia heijastat viattomaan lapseen.
Teidän elämäntilanteenne ja tulevaisuudenodotuksenne ovat erilaiset. Sinä haluaisit lapsivapaata elämää mikä sinänsä ei ole mitenkään negatiivista, jokaisella on oikeus tuntea ja ajatella niinkuin tahtoo. Mutta tiesit miehen lapsesta jo heti alussa eikä pientä ihmistä voi pyyhkäistä pois.
Aina suhdetta ja liittoa harkitessa tulisi arvioida: Mitkä ovat tulevaisuuden odotukset? Mikä on elämäntilanne? Ja sitten: Ovatko nämä yhteneväiset partnerin kanssa?
Teillä ei ole.
Käytäpä nyt mielikuvitustasi, mene sen lapsen sijaan ja mieti miltä hänestä tuntuu. Lapsi lukee aikuista hyvin tehokkaasti. Hän näkee mitä sinä tunnet häntä kohtaan. Äläkä missään nimessä tee hänestä sijaiskärsijää ja syntipukkia vaikeaan elämäntilanteeseenne! Hänen pienet hartiansa eivät kestä sellaista taakkaa!

Aivan järkyttäviä vastauksia... vieraat ihmiset kuvittelevat olevansa täysin vieraiden ihmisten elämän erityisasiantuntijoita. Niinkuin elämään ei kuuluisi kaikenlaiset tunteet? Uusioperheessä olisi kielletty tuntemasta negatiivisia tunteita? Mitä läävää te nyt kommentoitte suurin osa??? Alatyylisiä, katkeria ja kypsymättömiäkin vastauksia osalla. Morjensta vaan.

No mut Ap:lle. Ymmärrän hyvin tunteesi. Olet oman kasvatustehtäväsi tehnyt ja elämänvaiheesi olisi toinen kun miehelläsi. Hänellä on kasvatustehtävää vielä jäljellä. Minun miehelläni on kaksi koululaista, jotka ovat hänen luonaan joka toinen viikonloppu. Molemmat erityislapsia ja hyvin haastavia. Olen joskus hyvin uupunut näiden viikonloppujen jäljiltä... loputonta ohjausta ja kasvatusta... nosta märät ulkohousut mytystä. Riita. Laitatko likaiset lautaset tiskipöydälle? Riita. Karkkipäivä on huomenna, ei tänään. Riita. Lähdetään ulkoilemaan, tv kiinni. Riita. Ja sama alusta uudelleen. Isä siirtää hienosti puuha-vastuuta minulle ja sen itsestäänselvyytenä pitäminen on suorastaan raivostuttavaa. Lapset ovat järkyttävän ylipainoisia, laiskoja ja lellittyjä. Epäsiisteissä vaatteissa ja huono käytös. Hävettää kulkea niiden kanssa esim kaupassa. Läästivät kaikkea, puristelevat hedelmät ja pullat. Huutavat kovaan ääneen. Ja kyllä; joka jumalan kerta puhumme ennen kauppaan menoa, miten siellä käyttäydytään. Ei auta.
Ja nyt joku ulkopuolinen tulee sanomaan mulle, mitä mä saan tai en saa tuntea? Olen omani kasvattanut. Hyvin. Näitä kahta kasvatan ja ohjaan rakkaudella, mutta siitä huolimatta välillä tekisi mieli kirkua ja repiä tukkaa. En tiedä kenen.
Olen lapsille tosi tärkeä ja tekevät kortteja koulussa minulle yms... isänsä mielestä olen parempi lapsille kuin äitinsä ikinä. (Masennusta, kaksisuuntaista ja määrittelemätön pers.häiriö)
Me emme muuta saman katon alle mieheni kanssa niin pitkään kun lapset ovat ns. Peräänkatsottavia. Minä haluan vapauden valita, käytänkö aikaani toisten lapsiin vai itseeni.
Eli ymmärrän AP;tä oikein hyvin. Ristiriitoja ja negatiivisia tunteita voi nousta vaikka välittäisikin.
Jutelkaa ja pidä omasta kannastasi kiinni. Keksitte ratkaisun kyllä. Jonkun.

EN HALUA IKINÄ MIESTÄ JOLLA ON LAPSIA!

Miksi rikoit perheen? On oma syysi että tilanne on sulle heikko. Ei kannata kiusata perheitä ja rikkoa niitä.

Sinä et ole miehelle mitään puuta kuin illan viihdyke, lapet ovat tärkeimmät.

Mutta luulen että puhut omasta kakatasa, et vaan kehtaa sanoa. Yleensä haukutaan aina toisten lapset mutta omat on hyviä, nyt on vatmaan niin että sun kakara on se häirikkö.

Kannattas erota ja maksaa hyvitystä 200 000 e lapelle kun rikoit hänen perheen ja häipyä, on kurja akunon yhä tuollaia ihmisiä jotka hajottaa toisten perheet kateellisena kun itsellä ei ole mitään ja sitten rikotaan perhe jotta tuntee olon hyväksi, Sairasta ja törkeää- Lähde pois kun vielä ehdit ja etsi mies joka on vapaa, puistoissa heitä kulemma on vaikka kuin paljon, sieltä voi ihan itse valita.