Rakastaako hän minua oikeasti?

Kiitos vastauksesta!
Lisäisin tuohon vain, että kun poikaystäväni haluaa nähdä kavereitansa haluaa hän usein tehdä sen minun kanssani. En nää siinä mitään vikaa, hänen kaverinsa ovat ihan mukavia, mutta kyllähän siinä usein tulee sellainen ulkopuolinen olo ja tuntuu ettei oma poikaystävä huomioi ollenkaan sillä tavalla kun haluaisin.
Tuossa pornon katselussa oli se, että silloin kun hän katseli sitä päivittäin tunsin kyllä jääväni toiselle sijalle. Oli useita kertoja kun hän sanoi, ettei jaksa tehdä minun kanssani mitään, mutta pornoa kyllä jaksoi katsoa vaikka mielinmäärin... Kyllä siitä vaan tuli paha olo :(

Pappastadista, emme asu yhdessä, mutta tarkotus olisi muuttaa yhteen armeijan loputtua.
Luottamuksen puuttuminen tuntuukin olevan ensimmäinen huolenaihe ainakin minulla... Ja siinä päivittäisessä pornon katsomisessa oli juuri se, että tunsin jääväni kakkoseksi, koska ne poikaystävän seksihalut keskittyivät aika paljon sinne pornoon. Mutta mikä minua ehkä eniten asiassa vaivasi oli se, että suhteemme alussa ja puolivälissä kysyin häneltä katsooko hän paljonkin pornoa (tiedän että melkein kaikki miehet katsovat) ja hän vastasi aina jyrkästi ei. Sanoin että hän voi vastata rehellisesti, koska sinkkuaikoinani minäkin katsoin pornoa hyvin usein ja mielestäni se oli suhteellisen normaalia. Uskoin tietenkin ensin hänen valehtelevan kun hän kielsi katsovansa pornoa, mutta sitten hän alkoi sanomaan ja vakuuttamaan minulle kaikenlaista kuten "miksi katsoisin kun mulla on sut" tai "en tarvitse semmoisia kun mulla on sut". Ja aina kun puheenaiheeksi tuli porno, esitti hän tekopyhää aina sanomalla "onneksi mä en joudu tollasta kattomaan ku mulla on sut" jne. Sitten kun eräänä päivänä huomaakin sen, että poikaystävä on valehdellut koko ajan ja onkin todellisuudessa pornon suurkuluttaja, niin vetää se aika hiljaiseksi... Sitä rupesi miettimään, että mistäkön muista asioista hän on myöskin valehdellut. Miksi pitää valehdella sellaisesta asiasta kun en ole antanut edes syytä valehdella? En vaan pysty ymmärtämään...

epätoivoinenn kirjoitti:

Pappastadista, emme asu yhdessä, mutta tarkotus olisi muuttaa yhteen armeijan loputtua.
Luottamuksen puuttuminen tuntuukin olevan ensimmäinen huolenaihe ainakin minulla... Ja siinä päivittäisessä pornon katsomisessa oli juuri se, että tunsin jääväni kakkoseksi, koska ne poikaystävän seksihalut keskittyivät aika paljon sinne pornoon. Mutta mikä minua ehkä eniten asiassa vaivasi oli se, että suhteemme alussa ja puolivälissä kysyin häneltä katsooko hän paljonkin pornoa (tiedän että melkein kaikki miehet katsovat) ja hän vastasi aina jyrkästi ei. Sanoin että hän voi vastata rehellisesti, koska sinkkuaikoinani minäkin katsoin pornoa hyvin usein ja mielestäni se oli suhteellisen normaalia. Uskoin tietenkin ensin hänen valehtelevan kun hän kielsi katsovansa pornoa, mutta sitten hän alkoi sanomaan ja vakuuttamaan minulle kaikenlaista kuten "miksi katsoisin kun mulla on sut" tai "en tarvitse semmoisia kun mulla on sut". Ja aina kun puheenaiheeksi tuli porno, esitti hän tekopyhää aina sanomalla "onneksi mä en joudu tollasta kattomaan ku mulla on sut" jne. Sitten kun eräänä päivänä huomaakin sen, että poikaystävä on valehdellut koko ajan ja onkin todellisuudessa pornon suurkuluttaja, niin vetää se aika hiljaiseksi... Sitä rupesi miettimään, että mistäkön muista asioista hän on myöskin valehdellut. Miksi pitää valehdella sellaisesta asiasta kun en ole antanut edes syytä valehdella? En vaan pysty ymmärtämään...

Lue lisää

Porno on koukuttavaa, koska siinä ei tarvitse tuntea suorituspaineita ja tyydyttyminen on helppoa. Seksuaalisuuden alueella kaikki ovat herkkiä ja haavoittuvia, mikä tekee oikeasta seksistä ja ihmissuhteesta vaikeaa ja vaarallista. Pornosta voi tulla pakotie suorituspaineista ja peloista, se voi myös haitata suhdetta, jos fantasiamaailma jyrää jatkuvasti parin keskinäisen seksuaalisuuden monipuolisen vaalimisen. Riippuvuudessa on olennaista pakonomaisuus ja valehtelu.

epätoivoinenn kirjoitti:

Pappastadista, emme asu yhdessä, mutta tarkotus olisi muuttaa yhteen armeijan loputtua.
Luottamuksen puuttuminen tuntuukin olevan ensimmäinen huolenaihe ainakin minulla... Ja siinä päivittäisessä pornon katsomisessa oli juuri se, että tunsin jääväni kakkoseksi, koska ne poikaystävän seksihalut keskittyivät aika paljon sinne pornoon. Mutta mikä minua ehkä eniten asiassa vaivasi oli se, että suhteemme alussa ja puolivälissä kysyin häneltä katsooko hän paljonkin pornoa (tiedän että melkein kaikki miehet katsovat) ja hän vastasi aina jyrkästi ei. Sanoin että hän voi vastata rehellisesti, koska sinkkuaikoinani minäkin katsoin pornoa hyvin usein ja mielestäni se oli suhteellisen normaalia. Uskoin tietenkin ensin hänen valehtelevan kun hän kielsi katsovansa pornoa, mutta sitten hän alkoi sanomaan ja vakuuttamaan minulle kaikenlaista kuten "miksi katsoisin kun mulla on sut" tai "en tarvitse semmoisia kun mulla on sut". Ja aina kun puheenaiheeksi tuli porno, esitti hän tekopyhää aina sanomalla "onneksi mä en joudu tollasta kattomaan ku mulla on sut" jne. Sitten kun eräänä päivänä huomaakin sen, että poikaystävä on valehdellut koko ajan ja onkin todellisuudessa pornon suurkuluttaja, niin vetää se aika hiljaiseksi... Sitä rupesi miettimään, että mistäkön muista asioista hän on myöskin valehdellut. Miksi pitää valehdella sellaisesta asiasta kun en ole antanut edes syytä valehdella? En vaan pysty ymmärtämään...

Lue lisää

Älkää hyvät ihmiset hätäilkö yhteen muuttamisen kanssa! Minkä ihmeen takia pitää pitää kiirettä, vaikka suhde ei edes ole kunnossa?!

"kysyin häneltä katsooko hän paljonkin pornoa (tiedän että melkein kaikki miehet katsovat) ja hän vastasi aina jyrkästi ei", "aina kun puheenaiheeksi tuli porno"

Vastasi 'aina'? Eli kysyit häneltä useita kertoja samasta asiasta, miksi? Entä jos sittenkin annoit syytä valehdella tenttaamasta monta kertaa samaa asiaa, ehkä hän rivien välistä ymmärsi, että suutut jos hän kertoo totuuden?

"Löysit hänen kännykästään toisen naisen alastonkuvia" - miten 'löysit'? Miksi selasit hänen kännykkäänsä tallennettuja kuvia? Mistä tiedät, että hän katsoi päivittäin pornoa ja alastonkuvia?

Et pidä analyysistani, mutta sanon silti, että teille voisi tehdä hyvää nauttia nuoruudesta ja vapaudesta erillään. Isoin syy siihen löytyy omasta tekstistäsi: "Poikaystäväni tietää, etten luota häneen". Jos suhteessa ei ole luottamusta, niin ei se toimi. Parisuhteen pitäisi olla elämänlaatua parantava, onnelliseksi tekevä asia, ei sellainen joka pakottaa kyttäämään ja tarkastamaan mitä toinen on milloinkin tehnyt.

helka, jotenkin yhteenmuuttaminen tuntuisi luonnollisimmalta koska näkisimme toisiamme siten useammin ja tietenkin rakastan poikaystävääni ja siksi haluaisin tulevaisuuden hänen kanssaan. Hän on sanonut myös haluavansa muuttaa minun kanssani yhteen...

Kysyin puolen vuoden aikana 3 kertaa häneltä, katsooko hän pornoa. Ensimmäisen kerrain kysyin siitä kun keskustelimme vastaavista asioista, ja 2 muuta kertaa kysyin kun puhuimme itsetyydyttämisestä (kuinka usein, miten), jolloin mieleeni toki tuli kysyä häneltä että käyttääkö hän pornoa vai minun antamiani kuvia ja videoita (alastonkuvia/videoita mitkä otin häntä varten). Kun keskustelimme asiasta totuuden tullessa ilmi, sanoi hän ettei kehdannut kertoa totuutta koska ajatteli että vihastuisin tai pitäisin häntä vastenmielisenä.

Kuvat löysin, koska meillä on "vapaus" koskea toistemme kännyköihin (hänkin saa tehdä minun kännykälläni mitä huvittaa ja tekeekin), ja katselin yksinkertaisesti mitä kuvia hänellä minusta jne löytyy. Ja pornosta sain tietää, kun menin internetselaimeen hänen kännykällään aikeissani mennä Googleen poikaystäväni ollessa vieressä ja ensimmäisenä esiin ponnahti pornosivu... Sitten avasin viimeisimmän historian ja sieltäpä sitä löytyi...

Tiedän, että luottamus on suhteen avain. Poikaystäväni on kuitenkin alkanut parantamaan käytöstään pienin elein pikkuhiljaa. Siksi en haluaisi ajatellakkaan, että peli on aivan menetetty :( Parisuhteen pitäisi olla elämänlaatua parantava ja onnelliseksi tekevä - kyllähän se sitäkin on. Mutta sitten on näitä asioita mitkä pistävät minut miettimään pahinta synkempinä yksinäisinä päivinä...

Sinä Helka olet oikeasti kyllä niin viisas näissä vastauksissasi. Olen elämää elänyt ja nähnyt yli viisikymppinen eukko ja ihastellen luen kommenttejasi. Useinkin meinaan vastata ja haluaisin kirjoittaa, mutta huomaan, että Helka on vastannut ja paljon paremmin kuin itse osaisin. Ja useinkin näen asiat samoin tai samantapaisesti kuin Helka, mutta en osaa kiteyttää ja ilmaista asioita kuten hän.
Että ihan helmiä nämä Helkan kommentit. On muitakin hyviä, mutta Helka on parhaita. Keskustelupalstoilta voi oikeasti saada apua ja hyviä näkökantoja Helkalta ja hänen tapaisiltaan rakentavilta keskustelijoilta.

ankeatäti kirjoitti:

Sinä Helka olet oikeasti kyllä niin viisas näissä vastauksissasi. Olen elämää elänyt ja nähnyt yli viisikymppinen eukko ja ihastellen luen kommenttejasi. Useinkin meinaan vastata ja haluaisin kirjoittaa, mutta huomaan, että Helka on vastannut ja paljon paremmin kuin itse osaisin. Ja useinkin näen asiat samoin tai samantapaisesti kuin Helka, mutta en osaa kiteyttää ja ilmaista asioita kuten hän.
Että ihan helmiä nämä Helkan kommentit. On muitakin hyviä, mutta Helka on parhaita. Keskustelupalstoilta voi oikeasti saada apua ja hyviä näkökantoja Helkalta ja hänen tapaisiltaan rakentavilta keskustelijoilta.

Lue lisää

Hui, nyt tuli suorituspaineita! Kiitos ... ellei tämä sitten ollut hyvin piilotettua sarkasmia ;)

Helka - siis ei ollut sarkasmia tai muutakaan piilotettua. Ihan vilpitön ihastelu ja kiitos.

Komppaan eli kannatan myös Helkan mielipidettä tässä niin kuin monessa muussakin kommentissa aiemmin. Viisaat ajatukset Helkalla.

oppeliini1, tiedustan että poikaystäväni tulee itseäni kehityksessä vähän jäljessä, mutta uskon sen vahvasti johtuvan siitä että meidän suhteemme on hänelle ensimmäinen vakava suhde.
Mutta kehityksessä hän on osoittanut parantumisen merkkejä seurustelumme aikana sen jälkeen kun olen hänelle asioista huomautellut... Kuitenkin olen kyllästynyt huomauttelemaan asioista, haluaisin että hän tajuaisi itse tehdä asiat toisin.

kesänyt, myönnän että meidän suhde ei ole niin "tulinen" kuin mitä silloin aluksi, mutta toisaalta se on käsittääkseni aika normaalia... Myönnän myös sen, että en ole tuntenut viime aikoina itseäni hirveen läheiseksi (henkisesti ja fyysisesti) poikaystäväni kanssa, koska emme kerkeä keskustelemaan (armeija) ja mieheni romanttisten eleiden vähäisyyden takia en myöskään tunne suurta seksuaalista vetoa häntä kohtaan... Tuntuu vain siltä että hän pitää minua itsestäänselvyytenä eikä minuun tarvitse ns. panostaa.

Olemme keskustelleet rehellisyydestä jne ja hän on tapojansa parantanutkin, mutta ei aivan sataprosenttisesti. Mutta kai meidän pitäisi keskustella asioista vielä enemmän... Tuntuu vain siltä että hokisin samoja asioita uudelleen ja uudelleen.

epätoivoinenn kirjoitti:

kesänyt, myönnän että meidän suhde ei ole niin "tulinen" kuin mitä silloin aluksi, mutta toisaalta se on käsittääkseni aika normaalia... Myönnän myös sen, että en ole tuntenut viime aikoina itseäni hirveen läheiseksi (henkisesti ja fyysisesti) poikaystäväni kanssa, koska emme kerkeä keskustelemaan (armeija) ja mieheni romanttisten eleiden vähäisyyden takia en myöskään tunne suurta seksuaalista vetoa häntä kohtaan... Tuntuu vain siltä että hän pitää minua itsestäänselvyytenä eikä minuun tarvitse ns. panostaa.

Olemme keskustelleet rehellisyydestä jne ja hän on tapojansa parantanutkin, mutta ei aivan sataprosenttisesti. Mutta kai meidän pitäisi keskustella asioista vielä enemmän... Tuntuu vain siltä että hokisin samoja asioita uudelleen ja uudelleen.

Lue lisää

Minusta tuntuu, että sinun kannattaa sanoa nämä asiat suoraan poikaystävällesi. Läheisyyden puute todella johtuu kahdenkeskisen ja yhteisen, hyvältä tuntuvan ajan puuttumisesta, mihin varmasti vaikuttaa armeijakin. Pornohomma on vaikuttanut luottamukseen (valehtelu), jolloin seksuaalinen vetovoimakin on hiipunut. Luultavasti, kun sanot nämä asiat, poikaystäväsikin herää tilanteeseen, jos on herätäkseen.

Olet ikäiseksesi todella kypsä ja itsevarma, kun uskallat ottaa omat tunteesi ja tarpeesi vakasti. Onnittelen sinua siitä! Kun et tyydy vähempään kuin oikeasti läheinen ja joka tasolla tyydyttävä suhde ja olet valmis omalta osaltasi panostamaan sellaiseen suhteeseen, niin sinulla on hyvä mahdollisuus kasvaa yhdessä kumppanisi kanssa, olipa hän tämä poika tai joku muu. Hyvää kesää!

kesänyt, aion puhua poikaystäväni kanssa näistä asioista varmasti kun hän seuraavan kerran viikonloppuna tulee lomille, mutta olen tässä puhelimessa hänen kanssaan asioista päivän aikana jo puhunutkin. Ja olet aivan oikeassa, että nuo kyseiset asiat ovat vieneet seksuaaliset haluni miltein kokonaan.

Ja kiitos paljon! Olen valmis panostamaan tähän suhteeseen, koska vaikka meillä onkin ongelmamme, on meillä myös hyviä hetkiä ja uskon että niitä tulee olemaan paljon vielä tulevaisuudessakin jos teemme töitä sen eteen. Hyvää kesää sinullekkin! :)

Marvellas, itseänikin kyseiset asiat huolestuttavat eniten. En tuosta muuttamis asiasta tiedä, ehkä haluaisin enemmänkin että poikaystäväni TAJUAA tekojensa olevan väärin ja haluaa parantaa tapojansa. Itse olen lähivuosina muuttunut paljon ja siksi uskon muutoksen olevan mahdollista.

Mutta varmasti tulen miettimään asioita syvästi ja hartaasti ennen kuin päätän tehdä mitään suurta...

0320, olen joissain määrin helposti mustasukkainen poikaystävästäni ja haluan viettää hänen kanssaan paljon aikaa kun hän pääsee lomille. Ehkä tämä on pientä "omistushalua", mutta en koe sitä merkittävän suurenakaan. Yleisesti ottaen poikaystäväni on myös helposti mustasukkainen minusta ja hän haluaa kanssa viettää kaiken vapaa-aikansa minun seurassani vaikka emme mitään kummoista tekisikään (esim. jos ilmoitan hänelle, että haluaisin viettää kaverini kanssa päivän kun poikaystäväni on lomilla, tulee hän surulliseksi).

Merkkipäivien unohtelun annan jossain määrin anteeksi, mutta hän ei esim. 20-vuotis syntymäpäivilläni tehnyt kanssani mitään (ajelimme vain hänen kavereidensa kanssa) eikä hankkinut minulle mitään, vaikka tiesi että kukaan muukaan ei ollut kanssani juhlistamassa syntymäpäivääni. Minusta se oli aika ajattelematonta... Seksiä annan hänelle myös aina kun hän haluaa ja mitä hän haluaa, niin en ymmärrä miksi hänellä olisi niin suuri tarve tyytyä muihin naisiin, kun en minäkään tyydy muihin miehiin. Ja tuohon "ehkä miehet eivät vain ole sinun juttu" sanon että olen bi joten molemmat sukupuolet ovat se ns. minun juttuni :)

Oho 0320. "Poikaystäväsi kuulostaa ihan normaalilta mieheltä. Unohtelee merkkipäiviä, inhoaa kodin leikkimistä ja himoaa seksiä."

Olen erittäin hetero, ja minulla on ollut elämäni aikana muutama (?) mies, joukossa pari poikaystävääkin vuodelta yksi ja kaksi. Kukaan heistä ei ole unohtanut merkkipäiviämme, eikä syntymäpäivääni. Kahden kanssa olen jakanut elämäni (en siis "leikkinyt kotia"): sen he tekivät omasta vapaasta tahdostaan. Kuten myös ovat tehneet minulle ruokaa, keittäneet kahvia, tarjonneet päivällisen ravintolassa, drinksut (tai kaljan) baarissa, ostelleet lahjoja, kukkia (muutenkin kuin synttäreinä). Ja etenkin nuorempana, kun rahat olivat vähissä, niin keksittiin yhdessä kaikenlaista ilmaista tai edullista tekemistä.

Eli meinaan vaan, että tuo mitä sanoit ei ole läheskään kaikille "normaalia".

dunja, sinulla on käynyt hyvä tuuri ja olet löytänyt romanttisia välittäviä miehiä! Ymmärrän kyllä, jos mies ei ole mikään romantiikan taituri, mutta välinpitämättömyys ja tärkeiden päivien unohtaminen ei minustakaan ole "normaalia".

epätoivoinenn kirjoitti:

0320, olen joissain määrin helposti mustasukkainen poikaystävästäni ja haluan viettää hänen kanssaan paljon aikaa kun hän pääsee lomille. Ehkä tämä on pientä "omistushalua", mutta en koe sitä merkittävän suurenakaan. Yleisesti ottaen poikaystäväni on myös helposti mustasukkainen minusta ja hän haluaa kanssa viettää kaiken vapaa-aikansa minun seurassani vaikka emme mitään kummoista tekisikään (esim. jos ilmoitan hänelle, että haluaisin viettää kaverini kanssa päivän kun poikaystäväni on lomilla, tulee hän surulliseksi).

Merkkipäivien unohtelun annan jossain määrin anteeksi, mutta hän ei esim. 20-vuotis syntymäpäivilläni tehnyt kanssani mitään (ajelimme vain hänen kavereidensa kanssa) eikä hankkinut minulle mitään, vaikka tiesi että kukaan muukaan ei ollut kanssani juhlistamassa syntymäpäivääni. Minusta se oli aika ajattelematonta... Seksiä annan hänelle myös aina kun hän haluaa ja mitä hän haluaa, niin en ymmärrä miksi hänellä olisi niin suuri tarve tyytyä muihin naisiin, kun en minäkään tyydy muihin miehiin. Ja tuohon "ehkä miehet eivät vain ole sinun juttu" sanon että olen bi joten molemmat sukupuolet ovat se ns. minun juttuni :)

Lue lisää

"Seksiä annan hänelle myös aina kun hän haluaa ja mitä hän haluaa"

Siis mitä? Annat kun hän haluaa ja annat mitä hän haluaa? Entä omat halusi? Kuinka usein haluat häntä? Antaako hän sinulle mitä sinä haluat? Saatko tyydytyksen? Onko seksi sinulle todellakin jotain, mitä _annetaan_ eikä jotain, mitä itse haluat (juuri hänen kanssaan)?

Mitä yhteenmuuttamiseen tulee niin jos olette loppuelämän kumppaneita toisillenne, niin teillä on kymmeniä vuosia aikaa elää yhdessä. Ihan varmasti ehditte viettää aikaa yhdessä kyllästymiseen asti. Mutta koskaan enää teillä ei ole mahdollisuutta olla seurusteleva pari, joka treffailee ja tutustuu toisiinsa pikkuhiljaa; jolle on viikon kohokohta kun on mahdollisuus tavata toinen; joka riutuu välillä ikävästä mutta nauttii sitäkin enemmän sitten kun näkee toinen toisensa ja osaa arvostaa sitä aikaa. Ehditte kyllä seuraavien 60-70 vuoden aikana riidellä ihan tarpeeksi tiski- ja vessanpesuvuoroista, miksi ihmeessä sitä pitää kiirehtiä?

Minulle tulee tunne, että haluat kovasti parisuhdetta ja "leikkiä kotia", ja siksi kuvittelet näkevässäsi tässä nuoressa pojassa ihmisen, joka olisi siihen yhtä valmis ja halukas.

helka, haluamme toisiamme suunnilleen yhtä paljon (paitsi viimeisen kahden viikon aikana minulla on ollut vähän "ongelmia" halujeni kanssa) ja olen valmis kokeilemaan uusia asioita jos poikaystäväni pyytää, koska hän suostuu myös jos minä haluan kokeilla jotain erilaista. Ja kyllä, hän tyydyttää minut hyvin, mutta tietenkin meillä on kertoja kun keskitymme enemmän häneen ja toisella kerralla taas minuun. Anteeksi jos ilmaisin asian huonosti käyttämällä ns. väärää sanaa, mutta tarkoitin pääasiassa että täytän hänen halunsa (niin kuin hän minunkin) todella hyvin.

Olet oikeassa, että onhan meillä vielä monta vuotta aikaa asua yhdessä ja jakaa niitä vessanpesuvuoroja, mutta yksi syy miksi haluaisimme muuttaa yhteen on se, että muuttaminen helpottaisi minun tilannettani opiskelijana (koulumatka) ja hänen tilannettansa työssä käyvänä ihmisenä (työmatka).

dunja, todella useasti minusta tuntuukin, että poikaystäväni ottaa omat tarpeensa huomioon ennen minun tarpeitani...

Sanoin hänelle aivan samaa, että vaikka rahaa ei olisikaan ostaa mitää kallista ja mahtavaa, jopa pari ruusua tai edes kortti kelpaisivat oikein hyvin. Ei poikaystäväni kuitenkaan aivan pennitön ole. Sitä paitsi, lahjassa ajatus on se tärkein :)

opeuijiorjf, uskon että silläkin on merkitystä. Koska jos hän oikeasti rakastaa minua niin paljoin kuin väittää, haluaa hän parantaa tapojansa säilyttääkseen suhteemme. Mutta jos ei muutosta näy, niin se jo itsessään kertookin tarpeeksi...

Lähtökohtaisesti sitä luulee, että toisten ajatusmaailma olis edes etäisesti samanlainen kuin oma, mutta ei se ole. ;) Ihminen voi omasta mielestään rakastaa/tarvita toista ja silti olla haluton muuttamaan toimintaansa. Jos asiat alussa kovasti hiertää, se yleensä pahenee ajan myötä ja yhdessä asuessa. Mun kumppani ei nähnyt kans huomioimista ja lahjoja tarpeellisina ja koska oli jotenkin kyvytön empatiaan, ei osannut aatella että ne olis MULLE tärkeitä ja ostaa jotain ihan pientä sen takia. Samoin "rakasti" ja silti ei halunnut tehdä kotitöitä vaan valitsi ennemmin sen että muutan pois.
Nuoruuteen tietysti kuuluu kasvamista ym, mutta kyllä ihmisen perusluonne on jo nähtävissä. Esim ite oon ollu avulias, huomioinu toisia ym jo lapsesta/nuoresta saakka.
Eikähän ihmisten puhe muutenkaan ole totta koko ajan ja lupaukset ei koskaan realisoidu toiminnaksi, vaikka lupaaja saattaa sillä hetkellä niin uskoakin. Ehkä sinuna vähän kattosin mihin suuntaa homma kehittyy. Tosiaan teot merkitsee, ei pelkät sanat, vaikka niihin mielellään uskookin.

ja vielä se, että jotkut ihmiset osaa "ostaa" toisilta vaikka mitä sanomalla että rakastavat. Tietävät että sen toinen haluaa kuulla ja sillä saa tiettyjä asioita, kuten seksiä, ylläpidetyn huushollin, nimen velan takauslappuun jne. En sano että teillä olis tämmöstä, mutta se että joku sanoo että "rakastaa" tai mitä hyvänsä muuta ei välttämättä oikeesti tarkota mitään. Tää just liittyy tohon, että helposti kuvittelee, että toiset ajattelis tai kokis maailman samoin kuin ite kokee..

huono suhde ehkä pääsee syntymään, että kumpikin olettaa tulevaisuuden omalla tavallaan, joka on eri kuin toisella. Toinen voi odottaa ainakin alitajuisesti, että roolit menee kuin omilla vanhemmilla, vaikkapa "perinteisesti" ja toinen olettaa tasa-arvoa ja kumppanuutta. Olis varmaan hyvä vähän katella ennen sitoutumista toisen touhuja, miten kohtelee muita, miten puhuu muista, onko asunto millanen, onko saituri vai osallistuu mielellään kustannuksiin. Puhuakin kannattaa etukäteen, mitä kumpikin odottaa, että miten se yhteinen arki menisi. Ihan koreettisella tavalla. Jos lapsuudenkodistaan "ottaa" jonkun, joka ei osaa kotitöitä, ei se siellä yhteisessä kodissa miksikään muutu. Passaaja vaan on äidin sijaan vaimo.
esimerkki: mun vanhemmat, isä halusi lapsia ja oletti ilman muuta, että äiti hoitaa. Äiti oletti että hoitovastuu jaetaan, hän palaa aikanaan töihin ja päivähoidosta hakeminen ja lapsen hoito onnistuu isältäkin. No sitten äiti olikin motissa lasten kanssa ja yhtään p*skavaippaa isä ei vaihtanut. Mutta isä nyt on niin kova valehtelemaan ja lupailemaan, että keskustelutkaan etukäteen ei ois paljastanu totuutta.
arpapeliä kaikki tyynni, mutta jokaisenhan on joskus kokeiltava ja ainahan voi muuttaa erilleen, kunhan ei heti tee yhteisiä asuntolainapapereita ja paria mukulaa. ;)

Mitkä muut hahhahahahahah itsehän sää kirjotat sekopää koko ketjun.

oletseko kirjoitti:

Mitkä muut hahhahahahahah itsehän sää kirjotat sekopää koko ketjun.

Sori nyt vaan, en ole aloittaja. Mitälie itse sekoilet.