Elämällä on vain vähän tarjottavaa atm:ille

Niinpä. Kaverit ovat parisuhdetta tärkeämpi asia, muttei ätmit niitä halua. Tai eivät halua niitä hankkia vedoten kaiken maailman tekosyihin. Saattaisi myös auttaa jos loisi normaaleja ihmissuhteita ilman sitä pakottavaa "pillun" tarvetta, kuten jotkut jaksaa täällä spämmäillä siitä.

Leijonauroksetkin liittoutuvat jo lapsina, ja veljessarja voikin jakaa keskenään lauman. Urosleijona ei kuitenkaan koskaan muodosta uusia liittolaisuuksia enää aikuisena vaan suhtautuu heihin kilpailijana. Näiden kilpailijoiden poikaset urosleijona surmaa, jos vain suinkin saa siihen mahdollisuuden.

Kun nuori poika viettää teini-ikänsä koulukiusattuna ja kaverittomana, ei hän enää enää aikuisena muodosta sellaisia ystävyyssiteitä, mitä hän olisi lapsena voinut muodostaa. Tämä on aivan normaalia testosteronin vaikutusta ja miessukupuolen kohtalon määrämä rooli.

Halailu ja uusien tuttavuuksien kerääminen tuntemattomista on taas naisten hommaa kuten monikulttuurisuus ja kaikki muutkin perversiot. Naaraat ovat sopeutuvaisempia, koska niillä ei ole mitään puolustettavaa toisinkuin uroksilla. Kuten naarasleijona sopeutuu uuteen haareminvaltiaaseen, suominainenkin vetää ylleen burghan uuden valtiaansa vaatimuksesta.

EiSeOleHelppoa kirjoitti:

Leijonauroksetkin liittoutuvat jo lapsina, ja veljessarja voikin jakaa keskenään lauman. Urosleijona ei kuitenkaan koskaan muodosta uusia liittolaisuuksia enää aikuisena vaan suhtautuu heihin kilpailijana. Näiden kilpailijoiden poikaset urosleijona surmaa, jos vain suinkin saa siihen mahdollisuuden.

Kun nuori poika viettää teini-ikänsä koulukiusattuna ja kaverittomana, ei hän enää enää aikuisena muodosta sellaisia ystävyyssiteitä, mitä hän olisi lapsena voinut muodostaa. Tämä on aivan normaalia testosteronin vaikutusta ja miessukupuolen kohtalon määrämä rooli.

Halailu ja uusien tuttavuuksien kerääminen tuntemattomista on taas naisten hommaa kuten monikulttuurisuus ja kaikki muutkin perversiot. Naaraat ovat sopeutuvaisempia, koska niillä ei ole mitään puolustettavaa toisinkuin uroksilla. Kuten naarasleijona sopeutuu uuteen haareminvaltiaaseen, suominainenkin vetää ylleen burghan uuden valtiaansa vaatimuksesta.

Leijonat ja ihmistä edeltäneet esi-ihmiset eivät ole kovinkaan samanlaisia. Esimerkiksi esi-ihmisten miehet metsästivät yhdessä, kun taas leijonilla naaras metsästää lähinnä yksin. Jo se tuottaa erilaisen biologisen käyttäytymispohjan urosten välille.

EiSeOleHelppoa kirjoitti:

Leijonauroksetkin liittoutuvat jo lapsina, ja veljessarja voikin jakaa keskenään lauman. Urosleijona ei kuitenkaan koskaan muodosta uusia liittolaisuuksia enää aikuisena vaan suhtautuu heihin kilpailijana. Näiden kilpailijoiden poikaset urosleijona surmaa, jos vain suinkin saa siihen mahdollisuuden.

Kun nuori poika viettää teini-ikänsä koulukiusattuna ja kaverittomana, ei hän enää enää aikuisena muodosta sellaisia ystävyyssiteitä, mitä hän olisi lapsena voinut muodostaa. Tämä on aivan normaalia testosteronin vaikutusta ja miessukupuolen kohtalon määrämä rooli.

Halailu ja uusien tuttavuuksien kerääminen tuntemattomista on taas naisten hommaa kuten monikulttuurisuus ja kaikki muutkin perversiot. Naaraat ovat sopeutuvaisempia, koska niillä ei ole mitään puolustettavaa toisinkuin uroksilla. Kuten naarasleijona sopeutuu uuteen haareminvaltiaaseen, suominainenkin vetää ylleen burghan uuden valtiaansa vaatimuksesta.

On kyllä surkein vertaus ikinä. Ja muutenkin tekstin perusteella ei taida olla kaikki muumit kotona.

Olen saanut kavereita aikuisena. Testosteroni ei ole vaikuttanut siihen.

Ja tunnen koulukiusattuja, joilla voi olla erilaisia ongelmia, mutta kavereiden saaminen ei ole ollut sellainen ylitsepääsemätön ongelma.