Poikaystävällä psykoosi

Saman olen kokenut yli vuosikymmen sitten. Tilanne oli pelottava, avomieheni käyttäytyi väkivaltaisesti minua kohtaan, yritti luultavasti ns.laajennettua itsemurhaa. Itsesuojeluvaistoni kuitenkin pelasti minut. Aika oli erittäin raskasta enkä apua saanut mistään. Raskas aika päättyi avomieheni itsemurhaan. Mitä sanoisin, ei tästä varmasti lohtua saa? Ole kuitenkin erittäin varovainen!
Mikäli hän ei tajua itse tilannettaan ja sairauttaan voit joutua tulilinjalle. Vuosien päästä asiat näkee selvemmin ja elämä menee eteenpäin, vastaavaan tilanteeseen tuskin enää joudun.

Ehkä ymmärrän tunteitasi.En ole varma.Omalla veljelläni todettiin psykoosi vasta. Minun on vaikea käsitellä asioita, joista en tiedä paljoa. Asiani ovat siinä mielessä paremmin ettei rakkaani psykoosi ole paha. Asia vain tuntuu mielessäni käsittämättömältä!En osaa puhua asiasta, tuntuu ettei kukaan ymmärrä minua. Tuskin itsekkään pystyn käsittelemään mielessäni pyöriviä asioita, tai ehken ole vielä valmis siihen. Olen yrittänyt ymmärtää etten voi asialle mitään, tuntuu vain sisimmässä pahalta, ei itseni vaan veljeni puolesta!Ihmiset joille olen tästä kertonut eivät ymmärrä ettei sairaus välttämättä muuta ihmistä, niin kuin minun tapauksessani! Psykoosiin sairastuneilla on vaikeaa, mutta niin myös meillä omaisilla jotka rakastamme ja välitämme! itse en omista sähköposti osoitetta (vielä).Olisi mukava keskustella ihmisen kanssa joka tietää asiasta! Voimia teille kaikille!

Olen pahoillani tilanteestasi.Koeta kestää vaikka syyllisyys jossain vaiheessa painaisikin.et voi asialle mitään ja ajan kanssa tilanne ratkeaa.jos poikaystäväsi syttää sinua tilanteesta ,laita se sairauden piikkiin,yksi oire on että itse ei ole sairas vaan ympäristö...
Itse erosin avomiehestäni kahden vuoden jälkeen sairastumisen.Oli pieniä lapsia ja ex-anoppi syyllisti minua koko asiasta vaikka syyt ovat tietääkseni aina lapsuudesta ja geneettisiä..

Koeta pitää itsestäsi huolta ja kun poikaystäväsi hiukka tokenee ja voi puhua asiasta,niin selvitä hänen kanssaan,mistä sairaus mahdollisesti johtuu,,stressi,traumat, ja selvitä myös itsellesi haluatko jatkaa..asia kestää loppuelämän.Jaksamista.

mun poikakaverilla kans psykoosi, käy psykiatrilla, ja oon aina tienny et se o sairas ja muuta vastaavaa. Sun poikaystävä on väärässä, se ei oo sun vika, toivottavasti se kertoo sen sulle joskus. Voimia sulle, tiedän miten raskasta on seurustella psykoosipotilaan kanssa.

Psykoosi. Menee nyt ihan hyvin kun tulin järkiini ja sain huumorin tajun takaisin. Vanha lapsuuden juttu vaivasi mun päätä ja asia paisui ihan mahdottomiin mittoihin. Sairaalassa oltuani tajusin ettei siellä olekaan kivaa olla ja halusin näyttää etten ole hullu. Hoito kesti mulla koko kesän ja vähän päälle kun sattu menee hommat nappiin. Jos mä olisin lomilla alkanu sekoilemaan kuka ties olisin vieläkin hoidossa.

Ehkä sille sun jätkä kaverille tuli sellanen fiilis että se ei pysty hoitamaan koulun käyntiä ja seurustelua yhtäaikaa ja päätti sitten jättää koulut kesken.

Ei se mielisairaala kuitenkaan sellanen paikka ole jossa ihmiset kävelee pitkin seiniä tajuamatta mistään mitään. Siellä on moni ihan tavallisia ihmisiä niin kuin muutkin. Kysy lääkäriltä mikä sitä vaivaa. Onhan se sentään ottanut sen osastolle.

Akuutissa tapauksessa psykoosi mene yleensä tosa ajasa. Lääkitys puree vähitellen.

Älä syytä itseesi, vaikka poikaystäväsi nyt olisi pinna kireellä harhojen ollessa päällä.

Jos jaksat, tue häntä sairasaika ja puhukaa hänen tultuaan reaalimaailmaan takasin miten jatkatte vai jatkatteko juttuanne.

Usein lääkitys oltava päällä ja sivuoireita voi tulla. Itellä oli turpoamista ja väsymystä. Liikunta, opiskelu, elämänilo loppus. Tosin ystävät tukivat. Se merkkas paljon. Ei tyttöystävät siinä jaksanee sitte ja olen ollut mieluummin yksin muutaman vuoden vapaehtosesti ja rukoillu että paranisin täysin.

On hienoa että olet jaksanu käydä kattomasa poikaystävääs.
Se että entinen tyttöystävä/t (sairastelin siis 1995-2002) tuli käymään sairaalaan oli päivän pelastus mulle.

Vielä vähän kirjotukseni rönsyilee, muuten ajatus kasassa. Uskoon tultuani moni asia muuttui. Psykoosi usein seuraus stressistä, nukkumattomuudesta ja syömisen puutteesta. Jos olen rehellinen, eräs psykoosini alkoi syyllisyydentunteistani koska en ollut naimisissa mutta asuin silti tyttöystävän kans kuin pariskunta. En varmaan ole koskaan sopeutunu elään tän maailman "normaalien" tapojen mukaan.

Poikaystävälläsi voi olla haaveminä päällä, jota hän elää täpöllä. Hyväksy hänet itsenään, kuuntele rauhassa häntä eikä sinulla ole velvollisuutta jatkaa silti seurustelua varsinkaan jos hän syyttelee ja käyttäytyy uhkaavammin kuin pelkän tiuskimisen tasolla.

1995 ekan sairauden tullessa seurustelin söötin ja huumorintajusen tytön kans. Kun psykoosi puhkes, puhuin täysin hajanaisesti, ilman tilanneyhteyksiä luullen olevani joku tärkeekin tyyppi, koska muuten olin epäonnisunut kaikessa. Tyttöhän pelästyi suunnattomasti outoja juttujani, lähti pois sen tykö jota oikeesti rakasti.

Vanhempani luuli mun käyttäneen kamaa. Usein psykoosissa on suuruusajatuksia, maailmanlaajusia ideoita, turhia taakkoja jne..

Tiedän vain että teillä on nyt vaikeet ajat. Ota kaikessa rauhassa ja tue hänet pois sairaalasta jos millään jaksat. Keskustelkaa sitte muista asoista. ok.
Sami S