Olen 52v mies ja olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä jo 32 vuotta josta naimisissa 28 vuotta. Suhde on ollut jo monta vuotta melko kylmä ja tasainen, ei seksiä, ei kiinnostusta toiseen ym. perusjutut. Liitto on mennyt omalla painollaan eteenpäin. Välillä puhutaan erosta ja tapellaan ja sovitaan. Mitään järkeä tässä ei enää ole. Itseltäni ovat tunteet häntä kohtaan jo aikaa sitten kuihtuneet.
Tapasin vuodenvaihteessa naisen jonkalaista en tiennyt olevan olemassakaan. Meillä synkkasi välittömästi jutut yhteen ja olemme viihtyneet tosi hyvin keskenämme. Hän ei ole naimisissa tai suhteessa. Siitä asti olemme tapailleet silloin tällöin. Sängyssä emme ole olleet. Ajattelen tätä naista koko ajan ja on yhtä tuskaa olla erossa hänestä. Tätä on kestänyt jo monta kuukautta. Nyt haluaisinkin viedä suhdetta eteenpäin ja erota vaimostani. Saanko olla itsekäs..?
Tapasin vuodenvaihteessa naisen jonkalaista en tiennyt olevan olemassakaan. Meillä synkkasi välittömästi jutut yhteen ja olemme viihtyneet tosi hyvin keskenämme. Hän ei ole naimisissa tai suhteessa. Siitä asti olemme tapailleet silloin tällöin. Sängyssä emme ole olleet. Ajattelen tätä naista koko ajan ja on yhtä tuskaa olla erossa hänestä. Tätä on kestänyt jo monta kuukautta. Nyt haluaisinkin viedä suhdetta eteenpäin ja erota vaimostani. Saanko olla itsekäs..?
Vastaukset 45
Vanhimmat
Jos olet vakaasti sitä mieltä, että suhde vaimosi kanssa on ohi etkä enää rakasta häntä ja haluaisit erota ilman uutta ihastustakin, niin kokeilkaa asua erillänne alkuun. Satunnainen tapailu ja ihastuminen ei minusta ole kannattava syy erota päätäpahkaa, sillä et tunne tuota naista ollenkaan. Hän ilmentää sitä, mitä liitossasi kaipaat. Mielestäni pitäisi aloittaa kertomalla vaimolle, että olet ihastunut toiseen. Ehkä vaimosikin on pohtinut eroa, jos suhteenne on siinä jamassa kuin kerrot. Hetkellisen ihastuksen perään lähteminen ei minusta ole kovin fiksua. Itsekkyydestä on turha puhua, sillä ihminen kaipaa aina onnea ja yhteyttä - jos se puuttuu omasta suhteesta, niin sitten sitä haetaan muualta. Eri asia on kuitenkin se, onko ihastumistunne ja yhteydentunne pysyvää ja todellista. Alkuunhan ihastuksensa näkee ruusunpunaisten silmälasien läpi.
Noh. tuossahan käy tietenkin niin että kun se vihreämpi ruoho on vapaa niin pian he yhdessä kulkevat ja entinen jää, jos erilleen mennään asumaan. Ensiksi on puhuttava vaimon kanssa!
Olemme puhuneet tuosta erilleen asumisesta mutta ei vielä toteutunut. Se voisi antaa suuntaa mihin avioliitto on menossa. Sinulla on hyviä pointteja tuo että tämä uusi ihastukseni ilmentää sitä mitä liitossani kaipaan. Se on varmaan juuri näin, mutta toki ei tarkoita samalla että tämä uusi olisi automaattisesti väärä nainen minulle. Onnea ja yhteyttä sitä kaipaa, näinhän se on ja sehän tuntuu nyt hyvältä hänen kanssaan aina kun tapaamme. Olen myös tietoinen siitä että tämä uusi ihastus voikin olla pelkkä lopullinen syy lähteä liitosta eikä välttämättä johda mihinkään pidempään. Taitaa olla myös niin mieltä että jos liitto olisi kunnossa niin en edes ajattelisi muita naisia.
Itsekäs tai et, niin helvetti on edessäsi ja sama läheisillesi. Tyypillistä kylmyyttä ihmisen suusta joka pettää tai haluaa pettää.
Naisen, jota ei tiennyt olevan olemassakaan? No voi voi. Niinhän sitä luulisi, mutta todellakaan mitään erityislaatuista ei ole tarjolla pettävissä naisissa. Todella surkeaa.
Mielestäni ap ei ole tekstinsä perusteella mitenkään pettänyt vaimoaan. Lisäksi hän kertoi suhteen olleen kylmä jo vuosia. Miksi te ette voi uskoa sitä tosiasiaa, että osa ihmisistä tarvitsee sen sysäksen eroon ihastumisen ja rakastumisen myötä toiseen ihmiseen. Tämä voi olla alku pidempiaikaiselle suhteelle tai lyhyempi suhde, eihän suhteen kestosta koskaan tiedä. On aika itsestään selvää, että jos huonossa suhteessa elää niin ennen pitkää vastaan tulee se, jonka kanssa toinen on halukas uuden suhteen solmimaan ja joka tuntee samoin. Asiantuntijoidenkin mielestä naiset yleensä helpommin suhteista lähtevät, sillä he kokevat suhteen ongelmat vahvemmin ja toisen mielestä suhteessa ei pahemmin mitään vikaa ole. Ejä kyseessä on se, että miehen elämässä sillä suhteella tai suhteettomuudella ei ole niin suurta merkitystä.
Aivan. Suhdetta pitää hoitaa, mutta sen joka tuntee voivansa suhteessa huonosti, ON OTETTAVA SE VASTUU. Suhteessa on vaihdellen kylmiä ja lämpimiä vuosia. Kuumia ei saa kuin uusista ihastumisista. Ihastuminen on maailman typerin syy erota. Sen tyhmempää syytä ei ole olemassakaan.
Harva eroaa pelkän ihastumisen vuoksi, mutta voihan jätetty asiaa itselleen sillä tavalla selitellä, jos syyn löytäminen ulkopuolelta tuntuu helpommalta, sillä sitähän se yleensä on ja suhteen hoitamiseen tarvitaan kyllä kumpaakin osapuolta ei vain sitä, jonka mielestä suhde tuntuu huonolta. Paljon taitaa olla tapauksia, jossa suhteen toinen osapuoli nostaa ongelmia esiin ja haluaa asioita selvitettävän ja toinen vaan pakenee tilannetta esim.siksi ettei tunne että mitään suurempaa ongelmaa olevan, sitten kun toinen on jo ovenvälissä ja tunteet menetetyt on pikkasen vaikeaa ruveta tilannetta enää yrittämään. Ja tietysti suhteissa on myös suurempia ongelmia.
Pettäminen on suurin syy, jonka vuoksi erotaan. Petetty ei anna aina anteeksi, vaikka pettäjä katuisi. Selkärangattomat pettäjät pakenevat pettämisestä aiheutuneita hirvittäviä riitoja. Osa pettäjistä menee täysin sekaisin päästää, eikä ymmärrä omaa parastaan. Pettäminen alkaa ihastumisesta. Ihastuminen laittaa tekemään mitä ihmeellisempiä asioita, koska ihastunut ihminen ei ole järkevä.
Niin ettei ihastuneen ihmisen toilailuja tarvitse tässä selitellä enempää. Riittää kun jokainen kantaa oman ristinsä, eikä yritä sitä muille tyrkyttää. Siinä menee perhe ja lapset. Usein myös koti. Taloustilanne heikkenee. Työuskottavuus saattaa myös kärsiä jms. Voi tietenkin syyttää hullua puolisoa, mutta jokainen älykäs ihminen ymmärtää, että pettäminen ja järjen puute aiheutti kaiken.
Ei mielestäni tarvitse esittää jätettyjen harhaluuloja syyksi.
Kuulehan fgdxgf... karsastan ajatustasi siitä, että ihmisen pitäisi elää jossakin tunteiden umpiossa. Taidat olla nuori ja pikkuisen naiivi. Ensinnäkin tilanteita estämällä ja kontrolloimalla ei millään voi tietää toisen ihmisen luotettavuutta. Uskoisit jo että ihastumisia ihmisille voi elämän myötä tulla, mutta se miten tilanteessa toimii kertoo enemmän ihmisen luotettavuudesta. Nimenomaan se miten ihminen reagoi kiusauksiin ja asioille silloin tekee. Itse en ainakaan haluaisi kumppania, jota pitäisi vahtia ettei hän vain menee ihastumaan ja sitten pettämään. No, thank you ei sellaista.
Sitten osa ihastumisista voi olla voimakkaampia ja kehittyä rakkaudeksi. Ihminenhän voi tavata hänen elämänsä ihmisen jo suhteessa ollessaan. Silloin tilanne vain on sellainen, että tuon vanhan suhteen ihminen ei ollut se oikea ja todennäköisesti suhde oli jo muutoinkin pielessä. Elämä ei aina ole niin mustavalkoista.
Vai tunteiden tyhjiössä? Minusta kun tuntuu, että oma ongelmasi on pettäminen.
Elämä on todellakin musta-harmaa-valkoista ihastuneen ihmisen silmissä. Entinen läheinen puoliso näyttää harmaalta, mutta uusi ihastus loistaa valkoista valoa kuin Jeesus lapsi. Sitä valoa kohti sitten hurahtanut käy ymmärtämättä ammentavansa jättikauhallisen mustaa ihmissontaa muiden läheistensä päälle.
Haloo! Tässä ei ollut kysymys pettämisestä, vaan siitä, että ap:n liitto on tullut tiensä päähän: "kylmä ja tasainen, ei seksiä, ei kiinnostusta toiseen ym. perusjutut." Tunteet ovat kuolleet ja erosta puhuttu. Kerropa miksi pitäisi jatkaa epätyydyttävässä, kurjassa liitossa?
Ai kirjoitit tuon provon ihan itse vai? Pidä haiseva paskasi! Tähän en muuta enää sano kuin:
Unelmoida saa, muttei tyhmä kannata olla. Mikä ihme miehet saa kuvittelemaan, että joku parhaat vuotensa elänyt vieras ihminen on se elämän nainen.
Tuli mieleen fgdxgfxd... voi hyvin olla, että se ihastus ei ole elämän nainen. Eipä silloin kannatakaan erota, pettäminen on paljon parempi vaihtoehto, miehet ovat tämän naisia paremmin hokanneet. Mitä siitä, jos tunteet ovat kuolleet, suhde täynnä ongelmia jne, jatketaan vaan liittoa, kun eihän kukaan muu voisi olla parempi. Tähän voisi sanoa: sitä saa mitä tilaa.
Hyvin vastasit kysymykseeni, saanko olla itsekäs.
Ihan tosissaan kirjoittelin , joopa joo. Vastailin vain noille provoille, mutta jos suhteestasi läheisyys, välittäminen, seksi ja muutenkin hyvä olo on kadonnut niin ehkä kannattaa erota. Ja kyllä todellakin uskon, että tuo uusi ihastuksesi tai sitten joku muu voi ihan hyvin olla se oikea sinulle. Tuo seksi kysymys on mielenkiintoinen, miehillehän kysymys voi olla pelkästä seksistä, mutta kyllä minä näkisin, että hyvöön suhteeseen kuuluu sellainen rakkauden tuoma vetovoima, luottamus toiseen, hyvä olo ja tietysti toimiva seksi siihen myös, mutta ei se suhde pelkkään seksiin voi perustua, kokonaisvaltaisuudesta minun mielestä kyse.
Mutta ap, toivotan onnea sinulle mitä sitten valitsetkin.
Tuo mun edellinen vastaus oli myös tarkoitettu noille provoille joten ei sinulle. Mutta samaa mieltä kanssasi eli kokonaisvaltaisuudesta on kyse suhteessa. Kuka sitten haluaa painottaa mitäkin ja tehdä ratkaisuja niiden perusteella. Ratkaisut eivät ole helppoja ja mitä useampaa ratkaisut koskevat niin aina vaikeammaksi tulee. Siksi myös alkuperäinen kysymys, voinko tehdä itsekkäästi päätöksen siitä että olisin onnellinen? Vai olla epäitsekäs ja jatkaa onnettomasti? Kuinka kauan pitää odottaa että jos vaikka suhde kääntyisi onnelliseksi? Tiedän, kukaan ei tee päätöstä puolestani. Kiitos, onneakin tarvitaan ja rohkeutta tehdä oikea valinta.
Onnellinen? Tiedätkö miten monta juttua on käsitellyt asiaan "olla onnellinen".? Yhdessäkään tutkimuksesa ei ole päädytty ajatukseen, että pettämien ja läheisten ihmisten pettäminen tekisi pohjimmiltaan onnelliseksi. Päin vastoin. Parisuhde viimesinä vuosinaan voi tuoda yhteistä suurempaa ymmärrystä elämää kohtaan. Yhteiset saavutukset ja ymmärrys elämän lyhyydestä, toisen rapistumisesta ja yhteiset muistot nuoruudesta. Siis voivat. Ei välttämättä, jollet ole kerryttänyt elämän viisautta ja yhteistä. Se että vaihtaa uuteen, ei mahdollista sitä koskaan. Mahdollisuus on mennyt ja menetetty. Ihmisen elämä on lyhyt. EI vieraiden naimiseen, mutta merkittävän ihmissuhteen pitämiseen vanhemmista, perheestä, lapsista vanhuuteen ja kuolemaan asti.
Sinä tietääelämän kirjoitat vain omista kokemuksistasi ja näkemyksistäsi (provoko). Oma liittosi on voinut olla/on hyvinkin toimiva ja onnellinen. Minun mielestä ei niinkään kannata puhua onnellisuudesta, sillä toinen ihminen ei voi kenellekään tuoda onnea, mutta onnetonta olotilaa toinen voi kyllä tuoda. Lapsista ja vanhuksistakin voi pitää huolta tämäkin on vastavuoroista. Minua ainakin ihmetyttää tuollainen toisten tuomitseminen ja arvosteleminen ja itse ainakin olen tavannut ihmisiä, jotka ovat vanhemman iän suhteessaan vielä pystyneet luomaan hyvän, luotettavan ja rakastavn suhteen. Ihmisiä nyt vain sattuu eroamaan ja kuolemaan. Kyse on vähän siitäkin ettei jää niiden traumojensa vangiksi ja kylmetä ja koveta itseään niin ettei pysty tuntemaan enää mitään syvempää ja ettei yritä haavoittaa itseään tai muita.
Saat olla niin hemmetin itsekäs kuin sielusi sietää kunhan ensin eroat vaimostasi aikuisten oikeasti! Laita se erosi vireille niin saat vastauksen kaikkiin epäselviin kysymyksiisi. Ja kerro myös vaimollesi rehellisesti, että olet omasta mielestäsi löytänyt sen "elämäsi naisen". Kunnioita vaimoasi edes sen verran, että hän ansaitsee kuulla totuuden...
Se kaikki mitä tuon edellisen jälkeen seuraa elämässäsi on aitoa ja rehellistä! Mikään sitä ennen ei ole kuin heikon ja halpamaisen ihmisen pettämisen puolustelua. Kasva mieheksi!
Ps. Nämä tällä palstalla pettämistä ja eroamista puolustavat ovat vain itse juuri niitä jotka ovat tehneet vääriä ja peruuttamattomia ratkaisuja omassa elämässään. Heiltä on tyhmää ottaa neuvoja vastaan.
Olen todella kyllästynyt lukemaan aloituksia kuinka elämä ja parisuhde on pielessä ja heti seuraavassa kappaleessa kerrotaan uudesta ihastuksesta. AINA siihen epätyydyttävään parisuhteeseen ja sen ongelmiin liittyy uusi!
Kerro asiasta vaimollesi ennenkuin menet sänkyyn toisen kanssa. Puhukaa, kai sen nyt on "velkaa" ihmiselle, jota on rakastanut ja jonka kanssa on elänyt kauan. Sulle jää itelle hyvä mieli, kävi sitten miten kävi. Katotte, haluatteko tehdä omalle suhteellenne jotain vai lähdetkö rakentamaan uutta toisen kanssa. Meillä on vain yksi elämä. Joskushan tommonen saa kummankin satsaamaan enemmän tai sitten erotaan. Toisaalta uusikin suhde voi kariutua aikanaan. Mikään ei ole varmaa. Hienoa että pohdit näitä etukäteen, jotain petollista kolmidraamaa olis paljon raskaampi sen paljastuttua selvittää. Minusta sulla on oikeus onneen.
Pitäähän tämä ottaa puheeksi koska joku selvyys asiaan pitää saada. Jokaisella on oikeus onneen siis miksi riutua onnettomassa liitossa. Luulen että olen tehnyt päätökseni jo. Kiitos hyvistä kommenteista.
Kerran täällä eletään. On hyvä miettiä uskaltaako mahdollisen onnen perään vai jääkö kattelemaan vanhaa suhdetta jos siitä sittenkin jotakin vielä tulisi. Jokaisen tulee miettiä sitä itse tykönä.
Naisena ja itse yli 50:senä totean että seksi ja hellyys on entistä tärkeämpää. Seksiä on. Hellyys on kai myös itsestään kiinni..sitä ei niinkään ole. Ihastuminen toiseen on mahdollista. Itse tiedostan, vaikka vuosia mennyt, että se ihastus on tuhoon tuomittu, mutta häntä joudun ajattelemaan tahtomattanikin, koska häneen minä ihastuin, enkä ole vielä päässyt kokonaan ajatuksesta.
Sulla on nyt miettimisen paikka, olen nähnyt pareja jossa vaihtamalla tullaan onnellisiksi. Ihmiset kasvaa ja välttämättä ei yhdessä vaan erikseen. Voi olla myös tietoinen valinta jossa toteaa, etten halua kasvaa tuohon suuntaan. Toivon sulle viisautta päätöksen tekoon.
Sanon vaan, että minä olisin joskus aikoinani eronnut vain itseni vuoksi, niin tukalaa oli elää tässä suhteessa. Vuosien saatossa kaikki se tukaluus hävisi ja kaikki alkoi olemaan niinkuin pitääkin ja pam..silloin mä ihastuin toiseen.
Puhuminen asiasta oman kumppanin kanssa on paras vaihtoehto, silti tiedän tuon tunteen kun millään muulla ei olisi väliä, vaikka niin onkin.
Sinä olet sen ikäinen että itsensä vuoksi kannattaa tehdä ratkaisuja, ei siksi että toinen pelastaa sut mahdolliselta yksinäisyydeltä.
Itse en käy pohtimassa eroa, vaan sitä miten voisin unohtaa mieleni valtaajan.
Seksi ja hellyys on tärkeää liitossa, totta, mutta en ole siksi eroamassa. Enemmänkin siksi että tietynlainen sielunkumppanuus on kadonnut. Olemme klassisesti ajautuneet erillemme tai kasvaneet kumpikin omiin suuntiimme. Mielestäni jos jatkaisimme niin molemmat joutuvat joustamaan kohtuuttomasti pitääkseen liiton kasassa. Nyt on vahva tunne että tämä oli tässä.
Niinpä. Mitäs jos pinoisitte pöydälle kumpainenkin, mitä teidän suhteesta on jäljellä. Mitä teistä kahdesta on jäljellä. Ja mitä te haluatte,odotatte, olette valmiit muuttamaanja tarvittaessa uhraamaan teidän kahden eteen. Vai onko mitään.
Miettikää rehellisesti ja realistisesti saadaanko tästä vielä jotain kokoon, vai annetaanko jo olla.
Molemmilla on oltava todellinen halu tehdä asian eteen kaikkensa. Yksin ei kukaan voi korjata kahden riitaa.
Mielestäni istuisitte nyt rauhassa alas, ja keskustelisitte tästä kaikesta.Suuttumatta ja syyttelemättä. Miettisitte tuota, mitä teistä on vielä jäljellä ja onko halua yrittää korjata ja tarkistaa suunta?
Ei pitkää liittoa pidä noin vain heittää nurkkaan kuin rätin.
Päätöksen teette sitten itse. Kukaan muu ei teitä tunne kuinte itse.
Olemme käyneet jo keskusteluja liittomme tilasta viimeisen vuoden aikana. Ovat johtaneet tähän mennessä siihen että yritetään vielä...muutama kuukausi menee ja samassa jamassa ollaan taas. Siksi tuntuu välillä turhauttavalta.
Mitä konkreettista olette "yrittäneet vielä"? Ei pelkät keskustelut ja pelkkä yrittäminen auta, ellei ole jotain selkeää tavoitetta.
No luultavasti olet jo päätöksesi tehnyt. Turhaa kyselet.
Provo se on. Kun tarkemmin katson niin siinähän lukee: olen seisottanut velttoa mulkkuani jo monta kuukautta.
Siis pah. Ukkkoressu ei kommentoi itse, vaan trolli stalkkaa omaia unelmiaa.
No niinhän siinä tosiaan lukeekin, mies kertoo olleensa haluton jo pidemmän aikaa. Muutoin siinä olisi ollut että muija pihtaa.
Mieskö ei voi olla haluton? Ei pidä paikkaansa. Miesten haluttomuus/kyvyttömyys alkaa olla jo pahempi ongelma kuin naisten.
Onneks olkoon, jos sulla on vaimo, joka päästää sut irti. Meillä sama tilanne, mutta en ikinä pääse ukosta eroon, siispä tämä vankeus kestää hautaan asti kai. Mulla ei ole mitään sivusuhdetta, haluaisin elää itsekseni, ollaan nuorena perustettu perhe ja itsenäinen elämä jäänyt kokematta. Mies ei ilmeisesti uskalla ottaa vastuuta omasta itsestään, joten tässä sitä hirressä klituutetaan.
Nyt en oikein ymmärrä. Jos haluat ottaa eron etkä ota, niin sinähän suhteessa silloin olet se, joka ei uskalla ottaa vastuuta omasta itsestään eikä mies.
Samaa mieltä olen kuin vastuu kirjoitti. Sinun täytyy riipaisu itse ottaa se vastuu ja toteuttaa ero, jos sitä kovasti tahdot. Viestistäsi ei käy ilmi olette yrittäneet saada suhdettanne kuntoon? Minkä ikäinen olet? ja minkä ikäisiä ovat lapsesi?
Kaksi vuotta sitten hain yksin eroa, toinen vaihe jäi tekemättä, kun mies meni ihan palasiks. Siinähän se lupas muuttua, perinteisiä juttuja joo. Puoli vuotta pystyi teeskenteleen, siitä sitten pikkuhiljaa taas palattu vanhaan. Ollaan molemmat 56 vuotiata, lapset jo omillaan. Alkoholi näyttelee suurta osaa, samoin uskottomuus. En halua enää saada suhdetta kuntoon, vaan erota, mutta tiedän, mikä on vastaus, jos vihjaan siitä: "ookko löytäny uuden" tai itsarin tai mun tappamisen uhkailu, jotta silleen.
Voi kauheata! :( Hirveä tilanne.Olen kuitenkin sitä mieltä,että sun täytyy vain kaiken uhkailun uhallakin hakea sitä eroa ja pysyä siinä päätöksessäsi. Tsemppiä sulle.
Eroa ihmeessä, sinulla ja vaimollasi on vain yksi elämä ja voitte elää onnellisen loppuelämän omilla tahoillanne. Lue tämä http://keskustelu.suomi24.fi/t/13668813
Tietääkö vaimosi ihastuksestasi? Entä mitä mieltä tämä rakastumisen kohteesi on siitä että tilanne ei kehity mihinkään suuntaan? Kuinka kauan hän jaksaa olla vain tapailujenne varassa ja ehkä kuunnella haikailujasi ja tietääkö hän olevansa ratkaisevassa asemassa erosi suhteen?
Mielestäni sinun pitäisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja lyödä kortit pöytään. Tuollainen salailu ei ole reilua ketään kohtaan.
Koska ette ole vielä edenneet seksiin - ainakaan aloituksen aikaan - ajatus siitä hehkuu mielessäsi ja muutenkin kun riudut avioliitossasi tähän naiseen kulminoituu paljon haaveita ihanasta ''onnesta'' ja rakkauselämästä. Paljonpa olet kasannut naisparan harteille odotuksia ja haaveita!
Olehan nyt varovainen. Tässä elämässä mielikuvat onnesta tuppaavat haihtumaan savuna ilmaan. Realismi on aina valttia.
Realismi on valttia. Samainen ämmä, toivotaan ettei puolisosi, on yhtä kuin seuraavaa:
"Arki jatkuu normaaliin tapaan,Vaimo sanoo olevansa sitoutunut meidän parisuhteeseemme ja perheeseensä." Lopeta asian kaivelu,et saa mitään hyötyä tuosta mustasukkaisesta vahtimisesta,ihan oksettaa moinen,sä et pysty niitten yhteydenpitoa estämään mitenkään,vaikka kuinka yrittäisit,joten lopeta.typerää mennä soittelemaan vieraalle miehelle,teet itsesi naurettavaksi,luulitko oikeesti että se mies jotakin paljastaa,eihän se nyt niin tyhmä ole.Ja sitäpaitsi se mies ei ole sulle tilivelvollinen mistään,ekä sen ees tarvi jutella sun kanssa,eihän se sun kanssa asu...
Todetaan, että kaikille ihmisille ei satu sitä normaalia ja ihmisarvoisat ihmistä kohdalleen elämässä. Osa ihmisistä on niin mätää ja petollista, ettei sitä pysty edes kuvittelemaan. Kuvottavaa, mutta totta.,
Mitä hittoa höpötät?! Oletko väärällä palstalla?
Vaimo ei tee minua onnelliseksi, voi kurjuus!Tuo toinen tekee minut onnelliseksi, miten ihanaa! Parasta olisi ihan ensiksi osata olla onnellinen ja tasapainoinen ihan issekseen, eikä sysätä onnellisuusvastuuta ulkopuolisille. Vasta sitten voi elää vaihtelevan onnellisessa suhteessa toisen kanssa.
Ero sitten tuli ja nyt jo lähes vuosi asuttu uuden naisen kanssa. Hyvin on mennyt vaikka huuma on jo ohi. Suhde on tasavertainen ja arvostamme toisiamme sekä pystymme puhumaan asiasta kuin asiasta. Eroa en ole katunut kertaakaan, tämä oli minulle oikea valinta.
Onnittelut isosta päätöksestä joka vaikuttais olevan kannaltasi oikea!
50v on vielä virkeä menijä, nauti/nauttikaa elämästä...
Pitäkää myös yhteyttä EX-vaimoon / sukulaisiin sekä ystäviin sopivasti / mikä oikealta vaikuttaa... Tarkoitan että pitkänliiton seurauksena syntyneet sukulais/ystävys suhteet voi jatkua, vaikka ero tullut...
(sattumoisin etusivulta eksyin tähän viestiin ja luin ketjun läpi)
Aloitus oli selvä provo! Noin loistavaa ja aurinkoista ei ole oikea elämä pettämisen paljastuttua.
Kirjoitus on kaiken lisäksi naisen käsialaa! Miehinen mies ei ole noin imelä...
Viitsivätkin tänne kaikenlaista haaveilua kirjoittaa! Meitä on moneksi.
Sulla näkyy läpi tuo kertomus miten asiat eivät ole niinkuin kerrot. Miten muka olette yhdessä ilman tunteita? Mikä pitää yhdessä edelleen? Ja tuo sinun ihastuminen tuli kuvioon ja nyt sitten vasta mietit eroa. Oletko todellakin ollut rehellinen vaimosi kohtaan? Miehillä tahtoo olla se vika pitkässä aviossa ollessaan että unohtuu kertoa vaimolle tunteista että on kyllästynyt ja elämä liian harmaata rupeaa mies hakemaan toista naista ihastuu ja alkaa suhteeseen. Samalla kannattaa miettiä mitä tällä toisella naisella on takana jos tietää sinun olevan varattu miksi alkaa suhteeseen? Sinkkunainen ja ukkomies ei ole kavereita missään muodossa ilman tunteita eikö niin. Naurettavaa touhua teiltä molemmilta jos olette suhteessa. Mikset muka eronnut aikaisemmin? Ja syy siihen mikset ole kertonut vaimolle. Aika omahyväinen mies olet ja et ajattele muiden tunteita eikö niin? Ei tunteet sammu pitkässä aviossakaan jos molemmat ovat rehellisiä. Kyllä se rakkaus kantaa!
Tämä olikin kakkosnaisen postaus!
Vuosi sitten aloitus jolloin eroa vasta harkitaan. Uusi suhde ilman seksiä ja sinkkunainen kanssa.
Nyt tuorein postaus yllättäen, kun ketju jatkuikin. Muka vuosi asuttu jo avoliitossa ja hyvin menee. Sallikaa naurut!