Kokemuksia avioeron jälkeen

Avioero on aina iso muutos elämään, siinä luovutaan aiemmista unelmista ja päädytään uuteen elämään... jotenkin. Toivon tähän ketjuun kokemuksia miltä teiltä elämä näyttää muutaman vuoden päästä erosta, oletteko toipuneet ja löytäneet miten uuden suunnan elämään?

Itse erosin 3 vuotta sitten 5-kymppisenä, liki 3-vuosikymmenen kestäneestä liitosta, 4 lasta. Meidän ero johtui erilleen kasvamisesta, minusta tuntui, että vaimon työkaveri tiesi meidän asiat paremmin kuin minä. Olin ulkopuolinen meidän suhteessa. Samaan aikaan huomasin, että vaimo oli rakastunut työkaveriinsa. No, erohan siitä tuli, muutin pois perheeni luota.

Nyt kolmen vuoden kuluttua minulla menee hyvin - löysin uuden rakkauden toiselta puolelta Suomea ja muutin hänen luo puolen vuoden kuluttua. Minulla on lähes kaikki hyvin, kaipaan ainoastaan lapsiani, näen heitä liian harvoin. Exäni suhde työkaveriin kariutui, hän on nykyään aika kärttyinen, ehkä pettynytkin. No, se on hänen asiansa, valitettavasti vain on niin että naismarkkinoilla on ylitarjontaa ja hyvistä miehistä on kova pula... minullekin olisi vientiä vaikka kuinka :)

Meidän suhde on kestänyt nyt yli kolme vuotta, se on hyvin läheinen ja lämmin, täydellinen negaatio edellisestä. Huvittelemme, tanssimme ja iloitsemme elämästä, elän toista elämääni yhdessä rakkaani kanssa.

Erotessani en käsittänyt mitä kaikkea se tuo eteen, mutta olen iloinen, että valitsin erokappaleeksi Time to Say Goodbye - kappaleen, ja jonka soitin kotoa lähtiessäni. Se on vieläkin niin hieno, arvostan edellistä suhdetta ja kaikkea mitä exältäni sain, mutta se oli siinä. https://www.youtube.com/watch?v=g3ENX3aHlqU