Miehestä joka runoilee?
Mitä naiset ajattelee
einolein
28<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ei kai homomiehissä mitään vikaa ole. Kivoja shoppailukavereita :)
Mikäs siinä. Minunkin miekkoseni joskus runoilee. :) Ei se miehestä homoa tee, ei herkkyyskään tai itkeminen ole vain naisten oikeus. Miksi olisi runoilukaan.
Runoilee, eli satuilee, aka harhauttaa naista törkeästi päästäksensä ainoastaan tavoitteeseensa?
Entäpä kun kirjoittaa runoja ihmisille joita kohtaan ei ole mitään tavoitteita?
Kuka mies nyt sellaista tekisi?
Vaikkapa runoilijat tai laulujen kirjoittajat. :)
Myös omalle lapselle voi kirjoittaa runon ja silloinkaan ei terveellä vanhemmalla ole mitään tavoitetta lapsen suhteen, vain tunteiden vuodatusta runon muodossa. :)
Huoh.... Saakohan runoilijat ja laulujen kirjoittajat työstään palkkaa? Runoilija kirjoittaa kirjan, kustanusyhtiö kustantaa sen runokirjan, asiakas ostaa sen runokirjan, jolloin tavoite runoilijoilla ja laulujen kirjoittajilla on raha.
Miksi aikuinen ilahtuu, jos lapsi tykkää runosta? Entä miksi se tiuskii, kun lapsi ei tykkää? ;D
Ei kaikki saa koskaan rahaa runoistaan, kuitenkin niitä ihmisille on tarjolla. :)
Ei meillä ainakaan lapsi vielä edes tajua runosta mitään. Katsotaan sitten kun ymmärtää kieltä ja runon sisällön mitä tykkää. :) Miksi siitä pitää niin vaikeaa tehdä?
Unohtamatta henkistä tyydytystä sillä, että muut ihmiset pitävät runosta ja mielellään ylistävät ja kehuvat runoa. :P
Nimenomaan palkkio voi olla henkinen ei rahallinen tyydytys. Joskus vain helpotus, että saa jotain ulos sisältään. :)
Riippuu ihan millaisia runoja tekee. Jos tekee jotain läpiraiskattua emotionaalista ulinarunkkua a'la suomi-iskelmä niin en pysty ottaan vakavasti. Jos taas runoissa on jotain oikeaa juonta, tunnelmaa ja ideaa niin voin arvostaa suurestikin.
Eräs psykiatrian luennoitsija totesi jotenkin näin: "On vanha totuus, että kaikki luovuus ja taide vaatii tietyn määrän ahdistusta."
Miehet eivät ole sen "kestävämpiä" kuin naisetkaan. Miehetkin tuntevat. Suomalaisessa kulttuurissa vain ei ole kehittynyt sellaista tunteista puhumisen kulttuuria, että olisi soveliasta puhua niistä. Tunteista puhumista pidetään epämiehekkäänä ja jonkinlaisena heikkouden osoituksena. Suomalaisella miehellähän on perinteisesti lupa puhua tunteista: humalassa (jolloin kaiken voi laittaa viinan syyksi ja nauraa päälle), jos on jonkin sortin kultturelli (koska kultturellit "on kaikki homoja"), tai psykiatrilleen (jolloin on jo "hullujen kirjoissa"). Lisäksi miehellä on lupa itkeä: lähiomaisen hautajaisissa (etenkin äidin), humalassa (ks. yllä), yksin pimeässä saunassa (punoittavat silmät voi selittää kiukaan savuttamisella tai saippuan silmiin menemisellä) ja silloin kun Suomi häviää Ruotsille jääkiekon MM-finaalissa (kansallinen tragedia). Iloa ja riemua mies saa osoittaa silloin kun; naapurin uudemmassa, hienommassa ja ennenkaikkea helvetin paljon kalliimmassa autossa ilmenee jokin valmistusvika (kateus muuttuu vahingoniloksi ja katkeruus on hetkeksi pyyhitty), kun se yksi jyystäjä-karju sai sankkerin (kunhan ei ole kaveri, silloin pitää osata peitellä tunteet hyvin ja teeskennellä myötätuntoista), kun toivottu lapsi syntyy (vahingoissa vain esitetään iloista ja vaivutaan sitten synnytyksen jälkeiseen masennukseen yhdessä lapsen äidin kanssa) ja silloin kun Suomi voittaa Ruotsin jääkiekon MM-finaalissa (kansallinen menestystarina).
Vittuuntumista, kateutta, pahansuopuutta ja anonyymia nettiraivoa sen sijaan voi osoittaa avoimesti, sillä ne tarjoavat sekä ylemmyydentunnetta, että marttyyrin viittaa. Mieshän ei ole mies, jollei hän osaa ja pysty homottelemaan, huorittelemaan, syyllistämään muita omasta osastaan, tai syyllistämään itseään kaikista mahdollisista maailman epäkohdista. Ymmärrän tosin netti-raivoamisen keinona purkaa turhautumista, joka syntyy sisäisen konfliktin seurauksena. Toisaalta on tarve tulla kuulluksi, huomatuksi ja huomioiduksi, pidetyksi, kunnioitetuksi ja rakastetuksi omana itsenään. Sitten on kokemukset ignooraamisesta, "ätmittämisestä", homottelusta, syyllistämisestä, jne. Ymmärrän hyvin, että se kirvoittaa purkamaan raivoa palstoille, mutta: ratkaiseeko se mitään? Sen sijaan, että saa näppistä hakkaamalla sen suoltamaan solvauksia ja halveksuntaa (lopulta itseään kohtaan), voisi ehkä kokeilla riittääkö rohkeus kohdata ne tunteet, joita ei ole uskaltanut aiemmin kohdata. Voisi ehkä kokeilla rohkeasti todellisten tunteiden tarkastelua ja niiden sanojen kirjoittamista, jotka maistuvat vierailta ja oudoilta suussa. Niiden sanojen, joita ei uskalla julkisesti ääneen sanoa.
Itse kysymykseen: Mitä väliä sillä on? Toiset tykkää, toiset ei ja joillekin se on ihan sama.
Voi vittu mitä homoa lässytystä. Varmaan veronmaksajien rahoilla yliopistossa opittua. Niissä humanistihuuhaan tiedekunnissa olisi kyllä oikein kunnon säästökuurin paikka. Täynnä turhaa lässyttävää väkeä.
Allekirjoitit juuri sanomani ;) Rohkeesti vaan, kohtaa itsesi!
"On vanha totuus, että kaikki luovuus ja taide vaatii tietyn määrän ahdistusta." ...
..tai se tuottaa sitä ahdistusta tekijälleen, minun mielestäni.
Luomisen tuskaa...ramppikuume ennen esitystä...ennen näyttelyä jne. ...tunne on polttavan ahdistava.
Julkaisun, esityksen, tai näyttelyn jälkeen; mielihyvän tunne ja se raukeus on jo usein itsestään palkitsevaa. (minä tein sen!)
Varmaan olet kokenut omakohtaisesti tai ainakin paljon pohtinut asiaa.
Kirjoitat asiaa..tunnet tunteet ja kosketat ymmärryksellä niitä.
Mulla on matalapainetta,olen turhautunut,kiukku ja itku herkässä.
Oli hienoa lukea näin ymmärtäväistä textiä, tän kaaoksen keskellä.
Ja vielä miehen kirjoittamana ....
..jatka ihmeessä sulla on taitoa/kykyä koskettaa.
Tuli mieleeni jostain ihan Taberman. Kiitos ajatuksistasi.
No just joo vittu NUSSIKAA!
Hoooooooooooooomooooooooooooo! Homo se on. Runoilu on homojen hommaa.
Ai että kun sä olet fiksu ja niin aikuinen. :D
Naiset pitävät komeista runoilevista miehestä. Rumista runoilevista miehistä naiset eivät pidä. Joten runoilla ei ole merkitystä, ulkonäöllä on.
Voesin paenaa persiiseen.
Kuulostaa vähän homolta sellainen runoilu. Nainen ei halua mitään piipittävällä äänellä runoja lausuvaa hintahtavaa pientä runopoikaa, vaan tatuoitukaluisen penetraattorin, joka oikein ähkimällä ähkii ja runttaamalla runttaa kuivana kakkoseen.
Eikö kakkoseen runttaaminen ole enemmän homoa kuin runojen lausuminen? Mun mielestäni on.
Oliko edesmennyt Tony Halme "piipittävävällä äänellä runoja lausuva hintahtava pieni runopoika"? Tai kaikkien aikojen kovin painija, raskaan sarjan Alexander Karelin? Tai Muhammad Ali? Tai Bruce Lee? Joo, ihan nevahöödejä homoja piipittäjiä..
Unohtuivat nuo Jouni Hynynen, A.W.Yrjänä, Jarkko Martikainen ja Juice Leskinen.
Läheskään kaikki runoja kirjoittavat eivät koskaan itse lausu runojaan, ne jäävät lukijansa tulkittaviksi. Eli ei tarvitse olla piipittämässä suustaan runoja, vaikka ne paperille asti päästään saakin. Jännä että moni ajattelee runouden olevan vain yli hempeää moskaa. Runoushan voi käsitellä mitä tahansa aihetta maan ja taivaan väliltä. :) Vaikka sotaa.
Tai kuolemasta, kuten:
"Ei pure pakkanen rakkaan suuta
ei aisti hän kipua marrasviiman
ei kaipaa hän keväistä toukokuuta
ei kutkaa hän riemuista kevätkiiman
hän nukkuu hautuumaan lumen alla
ja kalman kesteissä tarjotaan
tuo lanne pöydällä notkuvalla
tuo huuli kuoleman kuolaamanaan
mätänee sulosilmä rakkaan rinta
sormia armaan puristelee yö
ja laho reisi kattaa tarjotinta
himokkain silmin kuolema sen syö
jään alla hyhmeinen itkee laine
mutt armaan tuskat on iäks poissa
tuo kallis katse – tuo kallis aine
sulaa kuoleman suolistoissa"
Timo K. Mukka: Punaista (1966)
Kuka muka ei tykkää rakkauslauluista? Hempeää tai ei, ihminen mielestäni kyllä tarvitsee joskus paljon ja tosi paljon hempeyttäkin ettei vaivu henkiseen koomaan. ;)
https://www.youtube.com/watch?v=9zx5boLDlWo
Nettideiteissä yksi mies lähetteli (luvan kanssa ;)) erittäin hauskoja runoja. Pikkutuhmia, vähän enemmänkin, mutta hyviä ne olivat.
Laitahan esimerkiksi joku runosi! :)