Lohduttavaa, kolme kertaa olen seurustellut, välissä on aina 5 vuotta mennyt yksikseen. Nyt viime erosta kulunut 2 vuotta, enää siis 3 vuotta sinkkuutta ja ehkä se sitten taas iskee.
En ymmärrä miten toisilla on helppoa löytää seurustelukumppani tosta vain?
Vaikka etsin ja tutustun...ei löydy kiinnostavaa. Olen yrittänyt käydä treffeillä jos vaikka kuitenkin alkais toinen kiinnostamaan, mutta ei. Lopulta kyllästyn ja luovutan ja sitten se jonain päivänä on edessä joka nappaa oitis.
En ymmärrä miten toisilla on helppoa löytää seurustelukumppani tosta vain?
Vaikka etsin ja tutustun...ei löydy kiinnostavaa. Olen yrittänyt käydä treffeillä jos vaikka kuitenkin alkais toinen kiinnostamaan, mutta ei. Lopulta kyllästyn ja luovutan ja sitten se jonain päivänä on edessä joka nappaa oitis.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mistä ja miten etsit ja miten teeet alotteita? Edellisen suhteeni jälkeen meni kaks viikkoa kun löysin uuden naisen. oltiin kaverin kanssa yhdessä tapahtumassa ja istuttiin terassilla kaljalla kun meidän pöytään tuli kaks naista koska muualla ei ollut vapaita paikkoja. Sanoin että istukaa siihen ja tulin toisen naisen kanssa hyvin juttuun ja siitä se lähti jo 3 vuotta seurusteltu
Aikanaan kuljin tapahtumissa ja menin juttelemaan miesten kanssa. Nykyään olen siirtynyt nettideitin maailmaan, sen kautta olen muutaman tavannut ja todella monen kanssa kirjoitellut ja osan kanssa puhelimessa puhunut. Miehet ovat kyllä minusta kiinnostuneita ettei siitä ole puutetta. Aikanaan kävin paljon tanssimassakin ja sielläkin hain tanssiin miehiä. Minulla ei ole tuota ongelmaa ettenkö voisi miesten seuraan mennä. Sitten sitä luovuttaa, jatkuva toisiin tutustuminenkin on raskasta ja puuduttavaa puuhaa.
Kyllä ääripäät on huonoja. Pitkä sinkkuus masentaa, jos haluaisi kuitenkin suhteen. Ja tällä palstallahan viiden vuoden sinkkuus on vielä pikku juttu, kun toiset vetää sellaista 10-20 vuodenkin putkea. Kymmenen vuoden pään tiiliseinään hakkaamisen jälkeen alkaa itsetunto olla siinä kunnossa, että ei sitä suhdetta enää pysty hankkimaan. Toisaalta en ymmärrä sellaisia ihmisiä, jotka eivät osaa olla yhtään itsekseen, vaan aina pitää olla joku. Tuskinpa edellinen suhde on otettu kovin vakavasti tai sen ongelmat hyvin käsitelty, jos heti seuraavalla baarikäynnillä on valmiina iskemään uuden. (Poislukien se, jos kyseessä joku lapsonen, jonka "seurustelu" on leikkimistä. Kyllähän täällä joku kirjoitti, että on alle 20-vuotias ja "seurustellut" kolme kertaa. No, kyllähän joillain aikuisillakin on noita leikkiseurusteluja jatkuvana putkena, aina täytyy olla joku.) Minulla itsellä menee paljon aikaa seurustelusta toipumiseen, en pysty vain pyyhkimään mieltä blankoksi ja aloittamaan heti uuden ihmisen kanssa. Enkä voi ymmärtää, miten joku pystyy siihen. Kiva tietysti heille, ehkä.
Jos kirjoitat sinkupalstalle, vaikka et ole etkä ole koskaan ollutkaan sinkku, niin et voi ymmärtää täällä puhuttavista asioista yhtään mitään.
"Sitten sitä luovuttaa, jatkuva toisiin tutustuminenkin on raskasta ja puuduttavaa puuhaa."
Tämä tunne, kun takaraivossa vielä sen lisäksi tunne, että "etinköhän satuolentoa"... =)
"Minulla itsellä menee paljon aikaa seurustelusta toipumiseen, en pysty vain pyyhkimään mieltä blankoksi ja aloittamaan heti uuden ihmisen kanssa. Enkä voi ymmärtää, miten joku pystyy siihen. Kiva tietysti heille, ehkä."
En ole sarjaseurustelija, joten mitään kattavaa analyysiä en voi tehdä, mutta tiedän jakavani saman tunteen, koska en omaa sellaista luonnetta/persoonaa yms, kuin ne ketkä siihen pystyvät....
Jos tuohon pystyy, niin silloin kuuluu pitkälti jo niihin ns. normi nyky suhteilijoihin....