Minua on jäänyt kalvamaan pahasti tämmöinen asia. Tapasin alkuviikosta naisen, jonka kanssa oltiin jo jonkinaikaa kirjoiteltu. Tiesin jo etukäteen, että hän oli enemmän tai vähemmän introvertti. Kuitenkin tapaamisen aikana hän näytti välttelevän katsekontaktia kaikin keinoin. Koko tapaamisemme aikana sain häneen katsekontaktin ehkäpä kaksi kertaa ja silloinkin hyvin lyhyeksi ajaksi. Kyllä hän keskusteli ja vastasi enemmän kuin yhden lauseen vastauksia. Oli meillä muutamia hiljaisiakin hetkiä, mutta ne eivät häirinneet minua niin paljon. Tuo katsekontaktin täysi puuttuminen ja välttely tuntui minusta todella kylmältä ja tylyltä. Minulla oli kokoajan sellainen tunne, että nainen ei viihtynyt seurassani. Yritin hienovaraisesti pyytää häntä kertomaan, jos hän kokee seurani kiusalliseksi, mutta ei hän suostunut oikein muuta kommentoimaan, kuin että hänellä on "ihan kivaa". Huonostihan tuo päättyi. Ajattelin, että helpotan hänen oloaan, jos pistetään homma poikki ja sepitin jotain, että ei meillä ole paljoakaan yhteistä tai yleensäkään keskusteltavaa. En edes itsekään uskonut höpötystäni tuossa vaiheessa.
Jälkikäteen minua jäi kuitenkin hieman vaivaamaan, että jos tuo täysi katsekontaktin puuttuminen olikin ujoutta tai jännitystä.. Jos näin oli, olen tehnyt kammottavan virheen. Onko teillä muilla kokemuksia introverttinaisista tai voisiko joku introvertti hieman avata, mistä tuollainen katseen välttely voi viestiä? Olemme kuitenkin aikuisia ihmisiä ja katsekontakti on osa kommunikoimista.
Harmittaa tämä juttu kaikenkaikkiaan ja jos olisin tuolloin vain tajunnut kysyä katsekontaktin puutteesta häneltä itseltään..
Jälkikäteen minua jäi kuitenkin hieman vaivaamaan, että jos tuo täysi katsekontaktin puuttuminen olikin ujoutta tai jännitystä.. Jos näin oli, olen tehnyt kammottavan virheen. Onko teillä muilla kokemuksia introverttinaisista tai voisiko joku introvertti hieman avata, mistä tuollainen katseen välttely voi viestiä? Olemme kuitenkin aikuisia ihmisiä ja katsekontakti on osa kommunikoimista.
Harmittaa tämä juttu kaikenkaikkiaan ja jos olisin tuolloin vain tajunnut kysyä katsekontaktin puutteesta häneltä itseltään..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voisiko naiseen vielä ottaa yhteyttä ja selvittää, onko mahdollisuutta kokeilla uudestaan? Harmi, jos homma jää pelkän ujouden takia pois. Onko sinulla menetettävää, jos kerrot hänelle tämän saman ja kysyt miltä hänestä tuntuu ja voisiko tutustumista jatkaa vielä varovasti? Ujous monesti helpottaa, jos sen pystyy sanomaan ääneen.
Jos olette kerran kirjoitelleet, niin voisit hyvin laittaa havaintosi suoraan tälle naiselle. Ehkä katsekontaktin välttely kertoi vain siitä, että just tälle ihmiselle se on vaikeaa - ja sitten jos toinen vielä erityisesti oikein hakee katsekontaktia, se voi tuntua aika tunkeilevaltakin. Jotkut ihmiset tarvitsevat vähän enemmän aikaa ja tutustumista ennen kuin haluavat ryhtyä katselemaan silmiin. Itse olen joutunut sitä ihan erikseen opettelemaan, mutta ehkä tuo tapaamasi nainen ei vielä ollut päässyt asiassa kovin pitkälle.
Minä voisin käyttäytyä juri kuvailemallasi tavalla ekoilla treffeillä. Olen ujo ja katsekontakti alussa on vaikeaa kun vielä koko tilanne "epämiellyttävä". Tarkoitan että tiedostan tässä miehen arvioivan minua ja minä häntä. Käytökseni muuttuu kun ihminen tulee tutuksi.
Kättä haaroihin ja sillä tavalla kyllä se katsekontakti siitä kehittyy :D
Nämä "ihan kivaa" ja "aihan sama" tyyliset henkilöt eivät ole kiinnostuneita tavallisten ihmisten seurasta. Ne useimmiten haluavat jotain joka aiheuttaa adrenaliisiryöpyn. Tulevia hukatun elämän itkijöitä.
En laittaisi rikkaa ristiin.
Aloittaja, jos se nainen on introvertti ja sun mielestä se tarkoittaa että jos ei ota katsekontaktia, niin sitten ei ole "aikuinen ihminen"
niin ei sun kannata sen kanssa ryhtyä suhteeseen.
Okoo, voit ehkä ajan saatossa päästä hänen lähelle, mutta kun lähette yhdessä anoppilaan ja moniin rientoihin, sukulaisiin ja juhliin ja ystävien luo, niin kaikki ptiää sun naista tylynä ja kukaan ei viihdy. Ei se luontainen katsekontakti siitä muutu, ja vaikutat sen verran pinnalliselta "aikuisine ihmisinesi" ettei sun kannata alkaa jotain sosiaalisesti toistaitoista hyysäämäään kun se tilanne vaan päätyy siihen että sä koet ylemmyyttä sitä kohtaan, eikä se ole terveen suhteen lähtökohta ollenkaan.
Itse olen ihminen joka ei katso luonnostaan ihmisiä silmiin. Olen myös kuullut siitä, mutta en itse kiinnittänyt siihen mitään huomiota ennenkuin eräs kaveri humalassa uskalsi sanoa minulle "sä et muuten koskaan katso silmiin". Ja tajusin että jaa, en, ja muut sitten vissiin katsoo. No, sen jälkeen olen huomannut että tosiaan, ne katsoo. En osaa katsoa siten miten he, mutta olen opetellut katsomaan tietyn aikaa, koska heidän sosiaaliseen käyttäytymiseensä se kuuluu. Olen ihmetellyt, miksi ihmiset pitävät minua etäisenä ja jotkut jopa kylmänä: olen todella kiltti, lämmin ja ystävällinen. En vain tuijottele ihmisiä silmiin. En esimerkiksi pidä romanttisesta silmiin tuijottelusta, se on hyvin ahdistavaa mielestäni. Jos katson, katson tarkkaillakseni kuka hän on. Silmät kertovat kyllä paljon, ja kun niihin katsoo syvälle, näkee ihmisen "olemuksen". En tavallaan ymmärrä miksi muuten katsoisin, mutta kuten sanottu, olen opetellut huolettoman tavan katsoa, miten muutkin, kun sitä kerran vaaditaan. Mutten osaa edelleenkään täysin. Jopa eräs lääkäri kävi kerran piinaamaan minua, kun selitin asian, miten selitän eli puhun lattialle. Hän alkoi ihmeellisesti "kiertää" päätään että olisi väkisin pystynyt katsomaan minua silmiin, mikä ei lainkaan ole minusta oikein. Teit todennäköisesti sille tytölle samoin.
Introvertti olen minäkin, viihdyn hyvin yksin ja olen itsenäinen. Mutta olen myös hauska, persoonallinen ja ystäväni pitävät minusta. Olen myös tökön suorapuheinen joskus, mutta olen yrittänyt opetella. Innostun esitelmöimään, ja en ymmärrä asiavirheitä, mitä ihmiset tuntuvat rakastavan. Olen vasta aikuisena oppinut että niitä ei saa aina korjata ("älä ole kaikkitietävä" edes silloin kun tiedät). Ihmiset puhuvat järkyttävän paljon asioista mistä eivät tunnu tietävän mitään - eivätkä he edes välitä asioiden oikeista laidoista! Hyvinä puolina minussa on myös uteliaisuus, olen aina kiinnostunut maailmasta ja asioista, tiedän suoraan sanottuna ihan hemmetisti asioista ja jos johonkin hommaan oikein ihastun, paneudun siihen todella suurella tarmolla ja minusta tulee hyvin usein expertti siinä.
Ikävä kyllä olet kuitenkin oikeassa eikä ihmiset välitä tutustua, jos et ole kuin he toivoisivat heti. Myöskään työn saannissa mikään taito, tieto, oppimiskyky, potentiaali tai lahjakkuus/älykkyys ei juurikaan (isoimmaksi osaksi) auta. Että huonojakin puolia on - muitakin kuin se että parisuhdetta on vaikeaa luoda, kun tarvitsee aikaa miettiä, ei tajua flirttiä tai ei tosiaan osaa tuijotella silmiin. Eli, enhän minä tuota tyttöä tunne, mutta kyllä, on mahdollista että hän on hauska, lämmin, ystävllinen, älykäs, lahjakas ja kertakaikkisen hyvää seuraa kun häneen tutustuu ja luopuu lapsellisesta toiveestaan siinä, että kaikki kommunikoisivat samalla tavalla.
En ole ujo, tai ollut, nykyään olen vähän arempi. Lapsena en tiennyt itsessäni olevan mitään vikaa. Mutta kuten näistä saaduista kommenteista huomaat ja itsestäsikin, ei ihmisten käsityskyky päätä huimaa.
Niin, ja kyse saattaa olla esimerkiksi aspergerista, tai mistä sitä tietää mistä muusta, autismin kirjoon nyt kuitenkin yleisimmin katsekontaktin välttely kai kuuluu. Itselläni ei diagnoosia ole mihinkään, kun en sitä tarvitse ja minua on lakannut kiinnostamasta ihmiset, jotka eivät kestä erilaisia. Esimerkiksi minusta näkemyksesi "aikuisten kommunikaatiosta" on hyvin rajoittunut ja tulkitsisin arkuutesi tutustua (kun toinen ei käsittääkseni ollut kuitenkaan oikeasti epäkohtelias, hän ei vaan nyt vastannut yksipuolista käsitystäsi siitä, miten ihmisten/naisten/treffikumppaneiden kuuluu heti olla) peloksi. Heikko itsetuntosi tuli heti esiin, kun joku ei käyttäytynyt toivomallasi tavalla. Jätit hänet koska pelkäsit olevasi epäkiinnostava. Olit ehkä oikeassa. Olen huomannut, ettei semmoiset ihmiset ole joko mukavia tai mielenkiintoisia. He elävät pullossa. On ehkä parempi, että pysyt kaltaisesi seurassa ja panostat vain samanlaisiin ihmisiin aina, muuten maailman kuvasikin saattaisi laajentua. Siinä mielessä et tehnyt virhettä.
Mutta jos joskus innostut maailmankuvaasi laajentamaan, niin toivottavasti löydät paljon erilaisia ja mukavia ihmisiä.