Helvetistä irti, paratiisia kohti?!

minka84 kirjoitti:

Nyt on se aika, kun haluan purkaa ajatukseni ja tunteeni jonnekin. Tapasin ihanan miehen suomi24 treffit palvelun kautta. Tapasin hänet kerran, oli ihan ok treffit. Toiset treffit peruutin ja annoin pakit, mutta mies oli sinnikäs eikä luovuttanut. Aloimme tapailla. Meni n. 2kk kun mies muutti toiselta paikkakunnalta luokseni asumaan. Noin vuoden päästä menimme kihloihin, ja nyt olemme olleet n. 1,5 vuotta jo naimisissa. Hälytyskellojen olisi jo heti alussa pitänyt soida, kun mies osottautui erittäin köyhäksi ja ongelmia raha-asioiden kanssa, mutta eipä soinut. Rakastuin mieheen, en nähnyt hänen ongelmiaan. Lapsia meillä ei ole, vaikka satunnaisesti olemme yrittäneet reippasti kaksi vuotta. Se tekee kipeää. Mutta nyt ajatellen, luojan kiitos niitä lapsia ei meille ole tullut. Minulla on aina ollut paljon miespuolisia ystäviä, ja mies on todella mustasukkainen. Mieheni on suhteemme aikana kaksi kertaa lyönyt minua todella pahasti. Myös heittänyt tiiliseinää vasten ja ottanut useasti kiinni minusta. Hän on sylkenyt useasti päälleni. Sanotaanko, että kaikki alkoi siitä kun menimme naimisiin. Hän muuttui paljon. Ostimme ison omakotitalon ennen naimisiin menoa, laina on yhteinen 50% 50%, takaajat ovat vain minun puoleltani sillä mieheni suvusta ei löytynyt yhtään sopivaa ihmistä jolla olisi ollut ns. "omaisuutta". suhteen kuluessa selvisi, että miehellä on monia monia tuhansia ulosotossa ja muita velkoja. Ulosottolaskuja puskee postilaatikkoon joka viikko useampi. Meillä ei ole koskaan ollut yhteisiä ruokia. Jos näin olisi, joutuisin elättämään mieheni. Kaikki ostamme puoliksi, ihan ketsuppipulloa myöden... Jos mieheni hakee kaupasta suolapurkin, tulee hän silloinkin kuitin kanssa eteeni ja vaatii puolet hinnasta. Maksan tietenkin. Hän on siis täysin hukassa raha-asioiden suhteen, ja riitaa syntyy rahan vuoksi jatkuvasti. En suostu hänelle lainaamaan, sillä en saisi koskaan rahoja takaisin. Hyvä kun saan puolet vesi- ja sähkö- sun muista laskuista häneltä. Mies on alkanut naimisiin menon jälkeen nimittelemään minua. Olen idiootti, huora, pelle... Ihan mitä vaan mieleen tulee kirosanojen saattamana. Loukkasin jalkani vajaa vuosi sitten, ja jouduin olemaan paljon sairaslomalla. Tilanne kärjistynyt entisestään. Kun syön kipulääkkeitä, olen narkkari jne. Hän on auttanut minua asioissa, mutta vain jäätävien huutojen saattamana. Joudun pelkäämään jatkuvasti kodissani. Olen halunnut avioeroa jo kauan, mutta mies on vakuutellut muuttumistaan eikä ole siihen suostunut. Hän on usein uhkaillut minua että tekee selväksi että menetän työpaikkani jne, jään aivan yksin. Hän on jo pilannut suhteeni eräisiin sukulaisiini, sillä hän soittelee sukulaisilleni ja kertoo täyttä potaskaa minusta raivonsa vallassa. Esim jos en lainaa rahaa hänelle, on aggressiivisuus taattua jälleen. Onneksi minulla on vielä omat vanhempani. Viikko sitten laitettiin vihdoin avioerohakemus postiin. Huh! Nyt on tilanne kuitenkin se, että talomyynti on surkeaa tällähetkellä, ja kysyntää ei ole. Voi mennä todella pitkään että saamme tämän myytyä. Siihen asti joudumme asumaan saman katon alla. Ei ole varaa muuttaa erilleen ennen myyntiä. Tilanteet ovat täysin mahdottomia päivittäin :( Joka päivä joutuu pelkäämään ja itkemään. Minulla on muutama lemmikki, jotka tressaavat hirveästi, ja joutuvat miestä menemään pakoon usein sängyn alle tai verhojen taakse. Mies ei ole eläimille paha, mutta ne pelkäävät sitä kauheaa huutoa. Mieheltä on suhteemme aikana takavarikoitu ampuma-aseet, koska hän käytti niitä väärin uhkaillessaan mm. minua ja itseään. Poliisit ovat joutuneet selvittämään aina välillä asioita. Aivan kamalaa elämää tälläinen! Hyvä sitä on jossitella ja sanoa että olisiko silloin heti alussa kannattanut himmata ja odotella, kun nyt ollaan tässä tilanteessa. Tehty mikä tehty. Olen nyt joitakin kertoja kuvannut hänen sairaita raivareitaan, ihan vaan sen vuoksi jos tässä jotain tapahtuu... Niin, kaikista pahin asia vielä. Hän on erittäin hyvä valehtelija, ja esittää ulkopuolisille marttyyria. Hän on muiden silmiin erittäin sosiaalinen ja mukana. Tilanne asunnon sisällä aivan toinen. Olen niin voimaton. Minulla on muutama perussairaus, jotka ovat stressistä pahentuneet, mutta yritän saada nekin jälleen tasapainoon. En osaa kaikkea tätä paskaa sanoiksi tuoda, mutta helpottipa kummasti. Ja kyllä, tiedän että minäkin olen äkkipikainen ja jääräpäinen, mutta ei toista ihmistä voi/saa noin kohdella. Riitaan tarvitaan aina kaksi, kyllä. Mutta...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä