"Luottamus on suhteessa tärkeintä" -miksi? Jos ei toiseen luota, eikö silloin tosiaan voi olla kohtalaisen hyvää suhdetta? Miksi epäluotettavuus ei voisi olla yksi heikkous muiden joukossa, ja täydellisiä ihmisiähän ei tietääkseni ole olemassa...
Miksi luottamus on asia, jonka pitää ehdottomasti olla kunnossa jotta suhde toimii, eikä tätä väitettä koskaan kyseenalaisteta?
Miksi luottamus on asia, jonka pitää ehdottomasti olla kunnossa jotta suhde toimii, eikä tätä väitettä koskaan kyseenalaisteta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
on nii, että mies ei koskaan luota vaikka hänellä ei ole syytä olla luottamattakaan? Mies vähän väliä epäilee jostain...
Voiko suhteesta tulla mitään? Oppiiko mies luottamaan? Ehkä viiden vuoden päästä..?
juuri tuossa mainitsin, että luottamus on lähinnä luottamista itseensä.. Ellei luota itseensä, ei luota muihinkaan. Miehesi ei siis tarvitse kuin oppia luottamaan itseensä...
todellakaan ole tärkeintä suhteessa! Ei myöskään kaikesta keskusteleminen mitä sitäkin esitetään ratkaisuksi kaikkeen...
Luottamus on ennenkaikkea luottamista itseensä! Luottaa siihen, että tietää mitä tekee, mitä haluaa, osaa ratkaista ongelmia jne. Ellei luota itseensä ei pysty luottamaan toiseenkaan. Ihmiset yleensä käsittävät luottamuksen pelkästään niin, ettei toinen käy vieraissa. Itse pidän paljon tärkeämpänä luottamusta YHTEISTEN asioiden hoitoon. Tärkeää on maksaa laskut ajallaan, viedä/hakea lapset päiväkodista/harrastuksista, käydä kaupassa jne.
Mutta miten voi luottaa itseensä, jos vierellä on epärehellinen puoliso? Siinä alkaa itseluottamuskin väkisin horjua, ei enää tiedä mitä ajatella ja omat moraaliperiaatteet alkaa lipsua kun toisen menoa katselee ja lopulta ei enä tiedä missä tai mikä on.. Miten tuollaisessa tilanteessa voi pysyä vahvana? Kun itseä kusetetaan.
Parisuhteessa täytyy keksiä konstit, joilla torjua toisen kusetus. Se on niinkuin henkistä itsepuolustusta. Sitten aina täytyy miettiä tarkoin sitä MIKSI se epärehellinen kumppani on siinä vierellä; ei kai kuitenkaan ihan sattumalta? Mietintämyssyn alle kannattaa laittaa myös omia asenteitaan ja käyttäytymismallejaan. On hyvinkin mahdollista, että toinen kusettaa sen tähden ettei hänellä ole muuta mahdollisuutta, ts. rehellisyys on "liian vaikeaa" jos kumppani torjuu suoralta kädeltä kaikki toisen ajatukset, tekemiset, ehdotukset ja pitää omiaan ainoina oikeina
"Parisuhteessa täytyy keksiä konstit, joilla torjua toisen kusetus. Se on niinkuin henkistä itsepuolustusta."
Kerrotko näitä keinoja... Olen tilanteessa, jossa tajuan toisen "säätävän" selkäni takana, mutta kiinni en ole nokkelaa miestä onnistunut samaan. Mitä tässä voi tehdä? Aikuinen mies tietää kyllä miten tarkkana pitää olla jotta ei kiinni jää, ei siis käy tapaamassa näkyvästi salaihastustaan tms...
Aloin miettiä mitä hyötyä on nokkelan miehen "käräyttämisestä" jos kerran tietää, että toinen käy vieraissa... Vaikka asioista aina kehotetaan keskustelemaan avartavasti niin mielestäsni se ei toimi ainakaan tässä tilanteessa. Ehkäpä henkistä itsepuolustautumista voisi olla vallitsevan tilanteen sietäminen tai sitten ero, ellei henkisesti kestä sitä, että toisella on jotain säpinöitä muiden kanssa.
Mieti myös miten toimisit jos sinulla itselläsi olisi salarakas. Elämässä voi aina sattua kaikenlaista.
Siis elämässä voi aina sattua kaikenlaista eikä sitä ole ollenkaan tarkoitettu kusetukseksi kumppania kohtaan.