Kysyin naiseltani haluaisiko hän että toisin hänelle kukkia joskus (siis ilman syytä mikä ei ole suomalainen tapa vaan liittyy merkkipäiviin yms.). Hän vastasi ei tarvi. Sama päti syntymäpäivään, hän totesi että nimipäivänä olisi parempi muistaa, se ei viittaisi vanhenemiseen. OK.
Nyt hän syyttää minua siitä etten välitä hänestä, en tuo edes kukkia ikään. Kysymys 1: Kuinka monelle teistä naiset miehenne tuo kukkia ihan ex tempore?
Ja jos vien kukkia niin sittenhän sitä voi epäillä että ahaa onkohan hypätty hieronnoissa kun pitää oikein kukkien kanssa kotiin nöyrtyä.
Tämä kukka-asia on varmaan vaan sanoin ilmaistu selitys joka kertoo että jotain naiseni tunnetasolla askarruttaa mutta en saa häntä kyllä millään avautumaan asiassa. Kysymys 2: Onko arvon naiset niin ettei niitä tunteita oikein osaa selittää?
Mielestäni koko käsite naisen logiikka lähtee erilaisesta tunteiden ja asioiden suhteesta miehen vastaaviin nähden.
Nyt hän syyttää minua siitä etten välitä hänestä, en tuo edes kukkia ikään. Kysymys 1: Kuinka monelle teistä naiset miehenne tuo kukkia ihan ex tempore?
Ja jos vien kukkia niin sittenhän sitä voi epäillä että ahaa onkohan hypätty hieronnoissa kun pitää oikein kukkien kanssa kotiin nöyrtyä.
Tämä kukka-asia on varmaan vaan sanoin ilmaistu selitys joka kertoo että jotain naiseni tunnetasolla askarruttaa mutta en saa häntä kyllä millään avautumaan asiassa. Kysymys 2: Onko arvon naiset niin ettei niitä tunteita oikein osaa selittää?
Mielestäni koko käsite naisen logiikka lähtee erilaisesta tunteiden ja asioiden suhteesta miehen vastaaviin nähden.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Koko käsite naisen logiikkaa ei tarkoita yhtään mitään, ainakaan mitään yhteistä käsitystä siitä ei ole, jokainen määrittelee sen haluamallaan tavalla.
En haluaisi, että mieheni kysyisi minulta, haluanko, että hän tuo kukkia ilman syytä. KOko ideahan on tuossa kysymyksessä romutettu!! Mieheni nimittäin tuo kukkia silloin tällöin koska on halunnut niitä minulle ostaa. Kaunis ele.
Minkä takia kysyt lähes joka asiaa naiseltasi ja minkä takia jotenkin otat vastuun siitä, puhuuko nainen tuntemuksistaan vain ei. ANNA OLLA ja jos kertoo niin kertoo; tarvitseeko sinun olla tulkitsemassa koko ajan.
Jos sinun vaihtoehtosi eivät kelpaa, se ei tarkoita sitä, etteikö mikään vaihtoehto kelpaisi!!
Olen täsmälleen samaa mieltä ei olisi pitänyt kysyä mutta kun HÄN ITSE itkuisena totesi että mikset tuo vaikka aiemmin ei halunnut. On vähän työlästä alkaa kokeilla erilaisia vaihtoehtoja - siksi luulen että häntä vaivaa jokin mitä ei saa sanotuksi. Edes toistamiseen kysyttynä. Jotenkin miehet mielestäni vastaavat onko se jotenkin parempi en tiedä
Jos tosiaan tuollasta kyselet etukäteen ei niiden kukkasten saamisella ole mitään merkitystä. Ja voihan olla ettei naisesi halua kukkasia, ehkä toivoo sinun tuovan jotakin muuta. Kekseliäisyyttä peliin. Itse olen allerginen ja en voi kukkia pitää. Ex valitteli kun ei voi minua yllättää !!!! Eikö muuta ole olemassa kuin kukat?
Paras yllätys mieheltä oli aikanna kun sain herätä pullantuoksuun, hän oli noussut aikaisin ja tehnyt pullataikinan ja paistoin ne, keitti kahvit ja herätti minut.
Jep, ei asuta yhdessä, olen vienyt Pariisiin, Prahaan, Roomaan jne. Jotenkin ajattelen että tämä johtuu nyt jotenkin naisen logiikasta enkä pääse kiinni mitä osaisin tehdä ja tuskin kyse on isosta asiasta. Tai sitten estrogeenitasojen heittelystä.
Eräs vaihtoehto. Olisitkohan sössiny pahemman kerran ja nyt on myöhäistä paikkailla.
Esim. tunnetasolla paha loukkaus. Juhlissa tanssittanut naapurin rouvaa enemmän kuin omaa, siivotusta kodista ja juhlaillallisesta jäänyt huomioimatta ja sanomatta. Aika usein te miehet olette tahattomasti juntteja ja pidätte asioita itsestään selvyytenä. Mutta naisetkin voi olla pahoja, laittavat miehet ryömimään.
En ole loukannut, siivoamme kotimme itse, juhlaillalliset hoidan minä, jne. Enkä usko hän kokee olevansa asemassa jossa voi laittaa minut ryömimään (hänhän epäilee juuri miksi olen hänen kanssaan ...). Tuo tahaton junttius on juuri se syy. Toki hän ei käytä ko. ilmaisua. Ja tätä tässä vähän niin kuin selvitellään että mikä sen saa aikaan jotta osaisi korjata koska paljon helpommalla pääsisi jos niitä tunneailahteluja ei tulisi ajoittain kuin puskista. Hän ei syystä jota en tiedä sitä kerro tai pysty pukemaan sanoiksi.
Hyvät ystävät, hän on ns. heikommassa asemassa mutta minä rakastan häntä ja haluan tehdä hänen elämästään parempaa kuin mitä aiemman avioliiton aikana oli. Siis rakastan, en väitäkään olevani mikään Jeesus. Ja tästä juontaa juurensa juuri kokemani tuska, itse asiahan ei ole "iso". Tunteeni eivät vain kykene erottelemaan kokoja.
Minusta on aina huono kun toimii vain mielistelläkseen. Toisinsanoen, jos haluat ilahduttaa ja viedä kukkia, viet niitä kyselemättä ja koska itse haluat.Jos toinen sanoo vaikka että "jaaha, ootkos pettänyt", sanot vaan että en, vaan halusin tuoda sulle kukkia ja se siitä. Kun tiedät että toinen saattaa olla tommonenkin, voit suhtautua huumorilla, rauhallisesti jne. olkoon sen tunteet mitkä on, sinun ei tarvitse elää toisen tunteita, anna hänen elää ne itse.
On monia asioita missä pitää ajatella toisen tunteita. Kuten jos tulee houkutus pettää: silloin on hyvä muistaa miltä itsestä tuntuisi, ja todennäköisesti tuntuisi kamalammalta. Tai jos sanoo rumasti: miltä rakkaan nimittely tuntuisi vaikka riidassakin. Silloin PITÄÄ pysähtyä ensin, miettiä ja laskea sataan. Kannattaisiko sittenkin olal hiljaa? Olla menemättä mukaan? Yrittää vastata rauhallisesti? Yrittää kuunnella enemmän? Tämä koskee myös naisia muuten, joilla tuntuu olevan lupa lapsellisempaan ja itsekeskeisempään käytökseen jostain syystä - hieman kuin heillä olisi lupa olla lapsellisempia. Ja aina syyttää miestä. Mutta vikaa on myös heissä itsessään, se pitäisi muistaa.
Juu, mutta! On siis asioita missä on todellakin syytä miettiä toista ensin. Tai isot päätökset: onko koko perheen muutettava? Miten tämä ratkaisu vaikuttaa kaikkiin? jne.
Kukkien tuominen ei ole semmoinen ellei toisella ole allergiaa.
Liiallinen, ylimenevä toisen tunteiden pohtiminen ja toisen mielistely, luo vaan paineita suhteelle. Niin kun tuossakin. Tavallaanhan teillä on pettämispohtimista ilman pettämistä: se syö ja kuluttaa suhdetta. Lisäksi tuommoisista tunteista on turha jauhaa, eiköhän se ole joskus aikuisen oma tehtävä miettiä omat tunteensa. Ja tuo on hyvin pientä. Jos nainen ei oikeasti osaa edes kukkia tuodessa käsitellä tunteitaan, hänen pitää opetella ja sinun tehtäväsi ei ole toimia isänä, joka joka pikku asiassakin regoin, tuntee, kuuntelee, ohjailee, ajattelee ja suojelee pikkutytärtään. Naisesi on ja hänen pitää olla aikuinen nainen. Kohtele häntä sellaisena.
Lakkaa myös painostamasta tuosta avautumisesta, et ole naisesi terapeutti kuten et vanhempikaan. Samalla tavalla kuin sinunkin, hänen pitää itse valita. On aika rasittavaa, jos toinen yliajattelee, mielistelee ja holhoaa, vaikkakin tuommoinen usein on periaatteessa hyvällä pohja-ajattelulle. Se on kuitenkin tosiaan holhoamista eikä rakastamista. Naisesi pitää pohtia omat asiansa, mutta sinun omasi. Jos naisellesi ei todellakaan mikään kelpaa, mieti halautko elää valittavan ja tyytymättömän naisen kanssa, vai etsiä muuta ja jos taas tuo on aina tuommoista tarjoilua ja siksi tuo tunne, niin katso peiliin. Voit aivan hyvin sanoa nuo asiat mitä sanoit tänne, myös naisellesi.
Ja arvon naiset on alentavaa puhetta kun sitä ei tarkoita. Lakkaa kohtelemasta naisia alentuvasti ja kuin pikkulapsina. Hyväksyivät he sitä tai eivät. Et koskaan sano miehille "kuulkaa arvon miehet" ja tiedät sen itsekin. Jos taas tyypilliseen tapaan haluat ennemmin hiemna lapsellisen ja hankalan "naisen" eli tytön, koska miehenä voit sitten ainakin tuntea itsesi paremmaksi joskin elää isänä vaimollesi (mikä on todella yleistä!), niin sitten siedät tuota kun mikään ei kelpaa ja lapsellista kiukuttelua sekä miehen syyttämistä kaikesta (isä on vastuussa kaikesta, aikuiset eivät syyttele). En sano mikä on kenellekin parempi, mutta siis että tiedät mitä valitset. Miehille on todella yleistä valita nuorempi, heikompi ja ns. lapsenomaisempi nainen, kuin aikuinen, samalla tavalla kuin naiset usein olettavat miehen "pitävän heistä huolta" jopa lapsenomaisesti tarvitsevan tasolla. Onkin toisaalta hauskaa, että vaikka naisetkin käyvät töissä, mies on silti taloudellisessa päävastuussa, suoja, turva ja isällinen hahmo kestäen "tyttären" aiheettomatkin kiukuttelut ja antaen ylitsevuotavaa huomiota yms. sekä tehden naiselle elämän lapsineen ja harrastuksineen. Tai sitten niin ettei niitä "saa", mutta pohja on sama. Naisen elämä on edelleen riippuvainen miehestä ja suhteet hyvin usein muistuttaa enemmän tyttären ja isän suhdetta (enkä puhu ikäeroista! Niitä on helpoin syyttää, mutta samanikäiset voivat myös katsoa tarkemmin itseään) kuin kahden aikuisen suhdetta. No, se onkin pitkää pohdintaa sitten, mutta mieti sitäkin.
Ymmärtänen pointtisi. Persoonallisuusarviosi ei pidä ollenkaan paikkansa mutta miten se voisikaan kun käytössä on vain hätäisesti värkättyjä tekstejä. Viimeksi sanoin "Arvon miehet" viime tiistaina, tosin työn merkeissä. Minun ei tarvitse yrittää olla parempi, olen tyytyväinen terveellä tavalla itseeni, enkä koskaan ole ollut parisuhteessa jossa en ole arvostanut naista - sanoisinko - muinkin kuin naisellisin argumentein. Mielestäni juuri pohdin tässä omia vikojani enkä naiseni. On totta että naisystäväni ottaa itse tuota tyttären roolia mutta ei kovin usein. Ja tämä kysymyshän muuten lähti siitä että miksi ajoittain esiintyy niin tavanomaisesta poikkeavaa ... hänelle kelpaa 95 %:sti yhteiselomme mutta nuo ailahtelut toisaalta jo vähän huolestuttaa, jos syy olen minä se tuskin on vakavin vaihtoehto koska minä en ole sairaus - ainakaan ICD10-luoktituksen mukaan.
Avainsana : Spontaanisuus.
Minun mies antaa minulle kukkia äitienpäivänä ja syntymäpäivänä. Ei muuten.
Jos toisi joskus, niin yllättyisin. Mutta ilahtuisin.