On tuha väittää että seksi parisuhteen ulkopuolella on yllätys tai että se olisi pettämistä. jos kumppani on tuonut tyytymättömyytensä parisuhde seksiin esiin.
Jos on puhuttu, että toisen tekisi enemmmän mieli eikä puoliso sitä huolimatta tee asialle osaltaan mitään, niin eikös se ole sitten ilmiselvää että seksiä tulkee jostain muualta. Monesti jopa tulee keskustelussa esiin, että josatain se on haettava ja sitten kun haetaan niin haluton syyttää toista. Sanoo jopa että se on yllätys. Typerää. Kouluja käymättömien tyhmyyttä?
Jos on puhuttu, että toisen tekisi enemmmän mieli eikä puoliso sitä huolimatta tee asialle osaltaan mitään, niin eikös se ole sitten ilmiselvää että seksiä tulkee jostain muualta. Monesti jopa tulee keskustelussa esiin, että josatain se on haettava ja sitten kun haetaan niin haluton syyttää toista. Sanoo jopa että se on yllätys. Typerää. Kouluja käymättömien tyhmyyttä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Onhan se noinkin. Kuten tuolla toisaalla sanoin, uskollisuus on helppoa, ellei itse halua seksiä. Usein puhutaan myös henkisestä pettämisestä. Siinä sama juttu. Jos toinen haluaa suhteeseen enemmän "henkisyyttä": iloa, ajatusten vaihtoa yms., ja toinen ei, tästä seuraa väistämättä henkistä pettämisestä (joka voi johtaa myös fyysiseen, ilman muuta).
Onko suhteessa velvollisuus täyttää kaikki toisen tarpeet? Vai olisiko rohkeamman tehtävä se johtopäätös, että suhde on parasta lopettaa, jos olennaisia osia pitää hakea muualta? Eri asia, jos näin on yhdessä sovittu.
Suhteessa ei varmaankaan ole velvollisuutta täyttää toisen kaikkia tarpeita. Silti ehkä jokainen parisuhteessa oleva on positiivinen ja odottaa, jos jonkin suhteesta puuttuvan tärkeän osasen saisikin toimimaan. Ihmisellä on myös taipumus sopeutua, ja jopa unohtaa omat tarpeensa, etenkin jos suhde joiltain osin toimii. Kun ihminen lähtee vieraisiin, hän todennäköisesti ihmettelee sitä jossain vaiheessa itsekin: miten tähän on tultu? Mikä suhteessani mättää? Voinko sopeutua loputtomiin? Etenkin jos puoliso ei terveydellisten syiden vuoksi kykene seksiin, tai hän on "solmussa" mielenterveysongelmien vuoksi, eropäätöksen tekeminen tuottaisi niin paljon syyllisyydentuntoja, että sitä vain lykätään ja lykätään.
Jos suhteessa on puhuttu siitä, että odottaa myös seksiä ja jos sitä ei ole, niin haluttoman tulee irrottatua ja lähteä ellei hyväksy sitä tosiasiaa että jostain se seksi haetaan. Kaipa seksin muualta hakeva eroasi jos suhde muilta osin ei olisi riittävä.
Niin, no seksiähän sanotaan aviolliseksi velvoitteeksi, eli ihan se on oletusarvona, että kun naimisiin menee (tai nykyään avoliittoonkin) on "saanti" taattu. Luultavasti suurin osa miehistä jopa alkaa naisen kanssa parisuhteeseen vain ja ainoastaan siksi, että saisi säännöllisesti seksiä... Yhteneväistä ajatusmaailmaa ja hauskaa seuraa kun saa kavereista ja sisaruksistakin, yleensä jopa varmemmin kuin omasta puolisosta. Seksihän on se oikeastaan ainut asia, mikä parisuhteen erottaa muista läheisistä ihmissuhteista... Jos puoliso on aina "liian väsynyt", "päätä särkee" tai ei vain huvita, niin ehän se ole enää muuta kuin kämppäkaveri ja ehkä jopa persoonana osoittautuu jossain määrin ärsyttäväksikin, sellaiseksi jonka kanssa ei haluaisi arkeaan jakaa, jos siihen ei kuulu edes se seksuaalinen kanssakäynti. Arki heidän kanssaan kuitenkin jaetaan, koska yleensä siinä vaiheessa kun pihtaaminen alkaa, on ehditty perustaa jo perhe. Harva on valmis jättämään lapsiaan, vaikka liitto olisi kuinka epätyydyttävä. Oikeastaan se pihtaava osapuoli tavallaan pettää ensin, koska antaa seurusteluvaiheessa ymmärtää olevansa kiihkeämpi ja halukkaampi kuin onkaan. Osoittautuu erilaiseksi ihmiseksi, kuin toinen luuli.
Kirjoitat:
- Oikeastaan se pihtaava osapuoli tavallaan pettää ensin, koska antaa seurusteluvaiheessa ymmärtää olevansa kiihkeämpi ja halukkaampi kuin onkaan. Osoittautuu erilaiseksi ihmiseksi, kuin toinen luuli.
Olipa hyvin sanottu, noin se on. Olen aivan samaa mieltä. Seksittömyys on petoksista julmin ja pahin. Siitä seuraa halveksunta.
Ja ennen ei raiskauskaan ollut rikos avioliitossa...
Ihmiset muuttuvat, eikä se ole petos. Ja entä jos puoliso ei pysty seksiin? Pettämään sitten vain? Mikä on sopiva aika odottaa?
Aika harva petturi uskaltaa suoraan tunnustaa pettävänsä, jos seksiä ei kotoa saa.
Minä petän koska en uskalla panna vaimoa. Se on monta kertaa jättänyt ehkäisyn pois selkäni takana ja onnistunut tulemaan raskaaksi, meillä neljä lasta ja syntyneet ihan peräkkäin. Minusta lasten tekeminen on kuitenkin sen verran iso asia, että pitäis sopia yhdessä eikä niin että vaimolla on vauvakuume. Elämäntilanne ole muutenkaan niin hyvä, velkaa ja opinnot kesken vaimolla kun piti alkaa tehtaileen vauvoja, työttömyyttä jne. silti vaan pitää pamahtaa paksuksi. Aina kun se alkaa vonkaamaan ja olemaan "anteliaalla" päällä arvaan kyllä mitä yrittää. En vaan uskalla panna sitä enää. Kuukausi sitten yksien bileitten jälkeen kun olin ottanut vähän liikaa ja sammunut, heräsin siihen että se oli "kimpussani" onneksi humalatila esti seisokin, mutta voisko tätä pitää jo avioliitossa tapahtuneena raiskauksena? Oon ratkaissut meidän pikku -ongelman sillä, että aloin seksisuhteeseen yhden jo kauan tuntemani naisen kanssa. Hän on laitattanut munatorvet poikki jo aikaa sitten koska ei tahdo lapsia. Mikä helpotus kun on nainen johon voi luottaa.
Jos vaimosi todellakin on saattautunut tahtomattasi raskaaksi ja teillä on neljä lasta, sinuna steriloisin itseni. Miehelle se on pikku juttu. Et puhu vaimolle mitään ja saat sitten hurvitella hänenkin kanssaan ilman pelkoa uudesta raskaudesta.
Jos ei itse kykene seksiin, voi silti tehdä seksuaalisia tekoja. On väärin, että vain seksiä haluavan tulee joustaa ja lopettaa seksi. Tosin onneksi on paljon myös suhteita, joissa haluttoman puolison ehdotuksesta seksin voi hoitaa parisuhteen ulkopuolellakin.
Aika usein kuulee myös seksiä haluavan kertovan puolisolleen, että seksi on sitten haettava muualta. Joten asiahan on silloin selvä ja kerrottu. On eri asia jos haluton ei halua vastaanottaa kuulemaansa tajuntaansa.
Eli pihtaat seksistä vaimolle. On päänsärkyä ja vaikka mitä vaivoja. Varmaan inhoat lapsiasi.
"Ihmiset muuttuvat, eikä se ole petos." Niin, no selitys tuokin... Mutta miksi sitten tämän "muuttuneen" eli tässä tapauksessa vähemmän seksiä haluavan osapuolen tahdon pitäisi olla "laki", jota noudatetaan? Jos toinen osapuoli on ollut aina halukkaampi ja suhteen alkuvuodet seksielämä on ollut hyvinkin vilkasta molempien sitä halutessa, onko tuon muutoksen jälkeen sitten vain tyydyttävä omaan käteen ja oltava hiljaa, koska toisella on oikeus muuttua?
Sanoinko, että toisen tahdon pitäisi olla laki? En sanonut. Pettäminen ei silti ole välttämätöntä vaikka sitä kuinka itselleen perustelisi ja selittelisi. Periaatteessa samaa mieltä Omamokan kanssa. Kompromisseja kai silti voi tehdä? Mun mielestä ihmisellä ei ole automaattista oikeutta vaatia puolisoltaan sellaista seksiä kuin haluaa, aina kun haluaa. Ettei tulisi väärinkäsityksiä: olen miestäni halukkaampi nainen.
Jep. Mutta ihmisellä ei myöskään ole automaattista oikeutta olla aina haluamatta seksiä, minkäänlaista seksiä.
No sanoinko minä, että pettäminen olisi välttämätöntä, jos halut eivät kohtaa? En mielestäni. Pettämisen vaihtoehtona on ero - mutta eihän seksitön parisuhde ole mikään kunnollinen syy erota! Jos joku kuitenkin uskaltaa erota, jätetty osapuoli muistaa kertoa eteenpäin, että toinen on seksiaddikti, jolle mikään ei riitä.
Jos kompromisseja voi tehdä, niin miksi se kompromissi on yleensä omaan käteen tyytyminen - eikä se, että haluttomampi osapuoli yrittää skarpata ?
No ei mene kyllä läpi tuo, että olet miestäsi halukkaampi nainen.
Kompromissi on se, että molemmat tulevat vastaan. Suosittelen skarppaamista ja heittäytymistä. Mutta mielestäni seksuaalinen itsemääräämisoikeus on silti tärkeämpi kuin kumppanin "oikeus" saada seksiä. Jos kärsii seksittömyydestä ja voi suhteessaan huonosti eikä kumppani ole millään tavalla halukas tulemaan vastaan, onhan se kunnollinen syy erota. Varsinkin, jos näkee vaihtoehdoksi pettämisen.
Miksi on niin vaikea uskoa, että nainen voi haluta enemmän kuin mies? Nauttia seksistä? En ole koskaan pihdannut, mikä saattaa johtua hyvinkin siitä, etten koe seksiä velvollisuudeksi.
Noinhan se kyllä on. Eikä pelkästään seksin suhteen, vaan kaiken muunkin, jolla on puolisolle (suurempaa) merkitystä.
Seksi parantaa päänsäryn! Ainakin minulla. Vaikka myönnettävä on, ettei silloin kun kovasti särkee, tee paljonkaan mieli, niin puoliso saa innostumaan ja kyllä, ainakin väliaikaisena särkylääkkeenä seksi toimii. Aina ei kannata siis vedota päänsärkyyn
No niin on! Mitä olisi elämä ilman seksiä??? Voi kauheata!
Ja kuka voi elää parisuhteessa ilman seksiä? Miksi sitä sitten yleensä ollaan yhdessä jos toinen ei kiinnosta myös fyysisesti?
Ensin pihistellään kuukausia jopa vuosia ja sitten ihmetellään kun toinen lähtee vieraisiin.