Onko tämä narsismia

Ei tässä mielestäni ole havaittavissa narsismin merkkejä. Mutta kannattaisiko sinun yrittää keskustella vaimosi kanssa asiallisesti, että miten lapset oppivat käytännön taitoja ja olisiko mahdollista laittaa tauluja seinille. Me täällä tuskin osataan vastata. Ja sitä paitsi, lapset tarvitsevat esimerkkiä siinäkin miten keskustellaan asiallisesti asioista, kun on erilaisia mielipiteitä asioihin. Toivottavasti osaat keskustella.

Saattaisi olla tunnevammainen ja ehkä väsynyt elämäänsä. Välinpitämätön.
Tuosta tekstistä ei avaudu narsismi.

VAimosi toistaa samaa juttua mitä hän on lapsuudessaan koeknut eikä osaa tai halua muttaa asiaa ja kysyppä vaomoltasi että miten hänen lapsuus on mennyt ja ei hänen vanhempansa ole hänen kanssaan mitään touhunnut kun ei itse halua lasten kanssa touhuta yhtään mitään.

Toinen asia on että mtiäs teidän lapset harrastavta jos eivät kekeis itse mitään tekemistä ja kyllä vanhempien pitää olla kiinostutnut puuhastelemaan lasten kaikkea kiva yhdessä.

Ehkä kannatta sopia lasten kanssa harrastaminen ja pelisäännöt yhdessä sopien, joko alatte harrastaa lasten kanssa yhdessä tai sovitte vuorot keskenänne. Ota asia esille, kerro näkemyksesi asioista, ja kysy hänen mielipidettään, ehkä se saa hänet ajattelemaan asioita ja yhteisen ajan viettoa.
Jos asiat eivät avaudukannattaavarmaan käydä yhdessä tai vaikka sinun yksinäsi, keskustelemassa mieltäsi painavasta asiasta jonkun asiantuntijan kanssa, jolta voisit saada työkaluja työstää asiaa.
Puolisosi voi olla jotenkin urautunut ja ei näe asioita, jotka pitäisi nähdä, eikä osaa havaita ja toimia oikein. Hän voi kokea jopa ulkopuolisuutta ja läheisyyden puutetta. Ehkä hän ei osaa tuoda omia tarpeitaan julki, tai ei edes tunnista niitä, koska ei ole kokenut sellaista tapaa elää omassa lapsuudessaan, tai hänellä on tällä hetkellä muut asiat tärkeämpiä kuin teillä.
Voisiko olla sellaisesta asiasta apua, että alat antaa huomiota vaimollesi enemmän, ja, jos hän haluaa pitää järjästuksessä kaapit ja astiat,niin alatkin yhdessä lasten kanssa auttaa häntä siinä työssä ja ihan ilman kehousta ja vapaaehtoisesti ja näin saatte asiat hoidettua lyhyessä ajassa, ja alatte sen jälkeen miettiä mitä voisitte ylimääräisellä vapaa-ajalla tehdä yhdessä koko perhe. Luovuutta kehiin.
Alat esittää hänelle omia toiveitasi yhteisen ja perheen ajanvieton suhteen. Kerro hänelle omat tarpeesi, ehkä on niinkin, ettei hän tiedä niitä. Kukaan ei voi tietää sinun tarpeitasi, jos et tuo niitä julki. Samoin kannusta lapsiasi tuomaan omat tarpeensa esille, ja keskustelkaa niistä.
Vain muuttamalla omaa käytöstäsi voit muuttaa lopputuloksia muidenkin suhteen, joten koeta keksiä luovia ratkaisuja ongelmien hoitamiseksi.

Eräillä ihmisillä on suuri tarve luoda turvallinen ja järjestyksellinen ympäristö lapsille. Se ei ole narsismia vaan heidän tapansa osoittaa rakkauttaan. Ylilyönnit ovat ahdistavia muille, ylisiivoushulluus tai lasten ylisuojelevuus. Vanhempi pelkää aidosti, että lapsille tapahtuisi pahaa, mutta pelko ja suojelu voi johtaa ylisuojeluun - mitään ei saisi tehdä. Ylijärjestys on samantyylistä, nämä ihmiset kokevat levottomuutta, jos paikat ei ole tiptop, oman maun mukaan. Taustalla on se, että koti ja perhe ovat heille erittäin tärkeä asia, siis rakkaus ja siihen liittyviä pelkoja. Ongelma on vaikea kärsiville osapuolille. Lapsille voi todella tulla mitä-tekisi ongelma, kun ei saa tehdä mitään. (Lapsen yksinäisyysongelman taustalla voi olla päiväkoti/kouluongelmiakin, vanhempi ei ehkä tiedä niistä. Pitäisi osata puhua kasvattajien kanssa, kuunnella heitä.)
En oikein osaa auttaa sinua. Osaisiko puhua asiassa vaimollesi, aidosti, syyttämättä? Osaisitko ottaa enemmän 'perheen pään johtajuutta'? Se voi johtaa riitaan, jos toinen on kovin kontrolloiva. Mutta silti, jämäkkyys voisi auttaa niin, että saat omankin sanasi joskus läpi. Puhuminen voisi auttaa, turvallinen puhe niin, että luot vaimoosi lisää turvallisuudentunnetta. Kysy, mitä hän pelkää, lapsiin liittyen esim, aidossa keskustelussa. Vaikka toimitaan kuten sinä sanot, välillä, et toimi niin, että lapset joutuisivat häntä pelkäävien vaarojen alttiiksi, puheella voi rauhoittaa pelkäävää.

Ei tuo kyllä narsismia kertomasi perusteella ole. Kuulostaa vähän siltä, että olette huonoissa väleissä ja eronneet, jolloin toisen tekemisiä ja kasvatusta sekä elämää helposti katselee hyvin kriittisesti.

Mitä jos keskittyisit siihen, että lapset sinun luonasi voivat oppia arjen askareita ja viettävät aikaa kanssasi. Ehkäpä äiti kuitenkin huolehtii lapsista omalla tavallaan, ei kuitenkaan sinun haluamallasi tavalla. Hän ei saisi puuttua sinun elämääsi etkä sinä hänen, vaan koettaisit päästää hänestä irti. Jos sinä kykenet opettamaan lapsille haluamasi arvoja niin äiti vastaavasti opettaa jotakin muuta.

Eroamisesta toipumiseen hae itsellesi apua.