Olen 175/66 kg mies. Ikää on 21. Haluan toden teolla, että massani lähtee nousuun. Omasta mielestäni syön hyvin. Salilla olen käynyt nelisen kertaa viikossa reilu vuoden ajan. Paino ei kuitenkaan ole lähtenyt yhtään nousuun, vaan se on ollut koko ajan sama, on ehkä tapahtunut muutaman kilon laskua.
Asia v..uttaa erittäin suuresti. Olen toki hoikka ruumiinrakeenteeltani, mutta varmasti teen jotain väärin kun mitään varsinaista kehitystä ei yksinkertaisesti tapahdu. Olisin todella kiitollinen jos joku antaisi vinkkejä treeniin ja ruokavalioon.
Asia v..uttaa erittäin suuresti. Olen toki hoikka ruumiinrakeenteeltani, mutta varmasti teen jotain väärin kun mitään varsinaista kehitystä ei yksinkertaisesti tapahdu. Olisin todella kiitollinen jos joku antaisi vinkkejä treeniin ja ruokavalioon.
Vastaukset 21
Vanhimmat
No mitähän syöt päivän aikana ja millaistahan treeniä olet tehnyt tähän asti?
Jos olet ns. non-responder, eli geenisi ovat sieltä syvimmästä suosta, et tule kehittymään ruokavaliosta ja treenistä riippumatta ollenkaan. Tällöin ainoaksi mahdollisuudeksesi jää eri kestävyyslajit - voimalajit voit unohtaa. Sori, mutta geenit määrittää lähes yksinomaan potentiaalisi kehittyä naturaalina, ja ns. keskivertotreenari saa vuodessa 3krt/vk saliohjelmalla jo huimasti tulosta. Se, ettet itse ole kehittynyt, kielii siitä, että olet saanut huonoimmat mahdollisimmat kortit geenilotossa.
Kielii kyllä itsestäni siltä, että et yksin kertaisesti syö riittävästi. Vaikka olisi minkälainen geenilottoilija kyseessä, niin jokaisen massa kasvaa pluskaloreilla mentäessä.
Se mitä se kasvanut massa sitten on, siihen vaikuttaa paljon muut asiat.
Varsinkin puhtaalla ruualla joutuu syödä itsensä yllättävän usein ähkyyn päivän aikana, ennen kuin paino alkaa nousta pysyvästi.
Massa toki kasvaa pluskaloreilla, mutta jos elimistö ei pysty vastaamaan treeniin lihasten kasvua suosivalla tavalla, tuo lisääntynyt massa tulee olemaan vain nestettä ja rasvaa. Se, miten keho treeniin vastaa, on täysin yksilöllistä ja geenien määrittämä. Tätä on viimevuosina tutkittu runsaasti eikä todellakaan ole mikään itsestäänselvyys, että puhtaasti syömällä ja "oikein" treenaamalla jokainen voisi kehittyä. Koska tosiasia on, että suurin osa kehittyy, jäljelle jäävät ei (keskimäärin n. 10% salikävijöistä). Pelkästään ns. hardgainereille, joita suuri osa ektomorfeista naturaaleista on (ja joihin myös itse kuulun), lihasten kasvatus on täyttä työtä eikä yhtään lipsua ohjelmasta tai ruokavaliosta saa!
Vittu mitä paskaa :D :D :D
Juu, paska homma mutta totta. Se että massa ei ole kasvanut, johtuu liian vähäisestä syömisestä. Vasta kun massa kasvaa, voi todeta, onko kasvu läskiä vai lihaa ja onko non-responder vai ei.
Vielä lisäys eli tutkittua tietoa on sekin, että massan kasvuvauhti on yksilöllistä, vaikka ylensyönti vakioidaan. Luulin olevani non-responder mutta valmennuksessa lihaa tuli 0,5 kg kuukaudessa. Jonkinmoista väkivaltaa tämä vaatii. Juuri koskaan ei ole nälkä, mutta silti syön joka päivä samat ruoat. Joskus ne täytyy syödä väkisin. Mä en usko että nälkään voi luottaa. Vaaka on tarkempi. Mä uskon että nälkä on samalla lailla perinnöllinen kuin mikä tahansa muukin. Perimä on sattuman tulosta, ei ole mitään syytä miksei se voisi olla huono. Me ollaan kaikki pelinappuloita geeniarpajaisissa, joissa ei ole armoa tai oikeudenmukaisuutta. Eikä myöskään ole syytä, miksi huonon perimän pitäisi antaa estää yrittämästä tehdä itsestään parempaa. Helppoahan huonon perimän kanssa eläminen ei ole, mutta harvan elämä kai on täydelllistä. No niin tässä oli nyt taas tämmöistä filosofista lässynläätä.
Tuosta 10 prosentista olen eri mieltä. Oikea luku on noin 5, mutta se tietysti riippuu mihin kehittymisen raja vedetään. Itse määrittelen -5...5 % lihasmassan muutoksen non-responderiksi. Huom. siis osa eli muutama prosentti aloittelijoista _menettää_ lihasmassaa salitreenillä. Paino sanalla aloittelija. Eli vaikka monesti väitetään että aloittelija kehittyy nopeasti, niin se ei olekaan totta kun satunnaisesti valittu joukko laitetaan harjoittelemaan. Noille miinusmerkkisille tyypeille saliharjoittelun määrääminenhän on suorastaan epäeettistä, nollarespondereillekin vähintäänkin kyseenalaista, koska mitä järkeä on salilla kuluttaa aikaansa, jos siitä tulevat vain paikat kipeiksi mutta mitään hyötyä ei tule?
tuollaista 8--12 toiston sarjaa ja runsaasti terveellistä ruokaa jossa muun terveellisyyden lisäksi korkealaatuista proteiinia. Nämä ovat useimmilla hanskassa. Mutta yllättävän moni aktiivinen ihminen nukkuu liaan vähän. Saathan nukuttua sen vähintään 7-8 tuntia yöllä? Muista myös kevyt venyttely.
Kyllä sulle painoa (läskiä) tulee lisää vuosien mittaan. Ole iloinen että olet todennäköisesti terve 50-vuotiaana kun tuota läskipainoa ei nyt ole vieläkään kasaantunut. Keskity esim. pitkänmatkan juoksuun ja kerta pari viikkoon salia.
Itsellä sama ongelma mutta kokeileppas kalorilaskuria. syötä sinne kaikki päivän aikana syödyt ruoat ja katso että proteiinia 2-3 grammaa per painokilo ja 5 grammaa hiilarit/kg ja rasvaa 1g/kg
Itsellä ainakin heti huomasin, että olin liikaa syönyt proteiinia ja hiilarit jääneet alle reilusti
proteiinia 2-3 grammaa painokilo.. johan pakkisapina rääkäsi sellasen valeen että.
Mell Buntula painoi 75 kg ennenkuin alkoi bodata, ja painaa nyt 140 kg. Haluaisitko kanniskella 65:ttä kiloa lihaksia? Lähdetäänkö sitten lenkille?
Haluatko tunkea uskomattoman määrän myrkkyjä kroppaas että edes voisit tavoitella sitä 65 kiloa?
Mentula on varmaan vetänyt "anabolisia stereoita" muuta horkkaa tuon 65 kg elämänsä aikana, turha mihinkään Mentulaan ketään verrata....
Tähän vähän omakohtaista kokemusta. Olen myös ruumiinrakenteeltani pitkähkö (187 cm) ja hoikka. Melko puhdas ektomorfi ja lihaskasvuun omaan tosi huonoon kastiin kuuluvat geenit. En ole ihan non-responder, mutta en myöskään kaukana tästä. Toisaalta sitten geenit kestävyyslajeihin on meikäläisellä erittäin hyvät.
Kauan harrastin oikeestaan pelkkää juoksua ja pyöräilyä, ja näissä olinkin hyvä. Tuli kisattua kestävyysjuoksussa ja muutamaan maratoniinkin osallistuin. Sitten jossain parinkympin kieppeissä alkoi tehdä mieli saada vähän massaa luiseviin olkapäihin ja siimakäsiin. Se ei sitten käynytkään ihan tanssien.
Ensin kävin vuoden verran itsekseni salilla lähinnä netistä luettujen treeniohjeiden pohjalta n. 3 krt/viikko. Tulokset kasvoivat jonkin verran, lihakset eivät näkyvästi. Kyseessä siis ihan perustreeni jolla suurin osa salillakävijöistä saa aikaiseksi "valtavat" tulokset ensimmäisen vuoden aikana.
Tämän jälkeen erinäisten sattumusten kautta päädyin vajaaksi vuodeksi treenaamaan personal trainerin kanssa. Pt:ltä lähinnä opin liikkeiden tekniikat ja sen että kehittymiseen pitää syödä terveellisesti ja PALJON. Salilla käytiin 4 krt/viikossa, ja tuloksia tuon vuoden aikana tuli lähinnä sarjoissa ja painoissa, lihasmassassa ei niinkään. Tästä pt:kin lopulta tokaisi ja lohdutteli että meillä on kaikilla erilaiset geenit.
Pikku hiljaa valmentajan kanssa treenailu kuitenkin jäi ja aloin itse kehittää omaa treeniohjelmaani vähän niinkuin kestävyyden kautta. Meikäläisellä on nimittäin se kummallisuus että kestävyyskunto ja palautuminen ovat älyttömän hyviä myös näissä voimalajeissa. Vähitellen yritysten ja erehdysten ja ylikuntotapaustenkin jälkeen olen nyt noin viimeiset 1,5 vuotta treenannut kuutena päivänä viikossa kaksiosaista treeniä (eli aamuin ja illoin), pistäen kehon aikamoiseen rääkkiin ja pyrkinyt syömään proteiinipitoista evästä parin tunnin välein (päivittäinen energiansaanti 4000-5000 kcal). Siis ihan kilpatason urheilijan ohjelma. Tällä olen lopulta saanut tasaisen (joskin hyvin hitaan) lihaskasvun aikaan, ja ihan tässä vastattain saavutin sellaisen (meikäläiselle) valtavan virstanpylvään treeneissä kuin 100 kg penkistä!
Eli tod.näköisesti et ole vain treenannut oikein. Ei noin huonoihin kasvuihin ole muuta selitystä. Tai sitte syöt ihan perseelleen.
Huonoihin kasvuihin? Eihän tuossa ollut yhtään kvantitatiivista tietoa kasvusta.
No jaa, valaistaan hiukan lähtötasoja ja nykytasoja. Nykytasot tosiaan ovat jotain muuta kuin on yleensä totuttu neljä vuotta salilla käyneeltä odottamaan.
Lähtö oli kehon mittojen suhteen sellainen että painoin 68 kg, eli painoindeksin mukaan olin vielä normaalipainon rajoissa mutta siellä ihan alapäässä. Hoikkuudesta huolimatta fläsää löytyi, eli veikkaan rasvattoman painon olleen alle 60 kiloa. Pituus siis 187 cm. Nykyisin paino on 83-84 kg, ja tämän saavuttamiseen meni noin kolmen vuoden määrätietoinen reipas ylensyönti. Käsivarren ympärysmitta oli ensimmäisellä kerralla kun mittasin (en siis varmaan ensimmäisiin kuukausiin mitannut) 31 cm, ja nykyisin 37.
Varsinaisista kuntosalituloksista voin sen verran valaista että alkuun jaksoin ns. miesten etunojapunnerruksia tasan yhden. Polvet maassa muutaman enemmän. Leuanvedoista saattoi vain uneksia, koska pelkkä tangossa roikkuminen otti koville. Penkkipunnerruksessa 35 kg oli liikaa. Nyt neljä vuotta myöhemmin penkissä meni satanen. Käsivarsissa ehkä silti isompi muutos on tapahtunut vetävien puolella eli hauiksessa. Siinä alkuun 15 kg tangolla oli kova tulos, nyt saan jo joitain toistoja 50 kg:lla. Maastavedossa lähtö oli muistaakseni 60 kiloa, nyt hiukan yli 200. Leukoja jaksan yli 20.
Mutta nämä ei siis ole mitään ensimmäisen vuoden tulosparannuksia, vaan neljän! Ja töitä on saanut tehdä ihan valtavasti. Ruokavalioon (lähinnä riittävään syömiseen) on täytynyt kiinnittää älyttömän tarkkaan huomiota. Ja jos jossain vaiheessa joku osa-alue on jäänyt retuperälle vähänkään, meikäläisen keho ei anna armoa vaan kehitys on pysähtynyt siihen. Varsinkin ensimmäisten kahden treenivuoden aikana, vaikka tulokset olivat nykyistä selvästi huonompia, elimistö tökkäsi kaiken kehittymisen pitkiksikin ajoiksi ennen kuin treeni saatiin taas täsmälleen oppikirjan mukaiseksi. Että näin. Veikkaanpa jonkun saavan lihaksensa helpomminkin.
Tuossa vähän pohdintaa: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3069632/
Laitan tähän vielä pienen lainauksen tuosta hyvin kirjoitetusta jutusta:
"... intercorrelation between being a “nonresponder” for one physiological trait and another is very low (∼r = 0.1–0.05), it is not zero. Thus, when scaled to the human population as a whole, there will be millions of humans that cannot improve their aerobic capacity or their insulin sensitivity or reduce their blood pressure with supervised aerobic exercise training, and at this stage one cannot even rule out the existence of tens of thousands of global “nonresponders” (8). More importantly, there is a hierarchy of health benefits from exercise training, whereby improved aerobic fitness should have (based on current knowledge) a much greater bearing on future health outcome than, for example, modulating metabolism (6, 7, 40, 55, 69, 98). Thus “nonresponsiveness” to the major outcomes must be taken seriously from both a public health and a personalized medicine perspective (8, 86), regardless of whether the same individual gains benefit in other, arguably less important, ways from the exercise training. Molecular diagnosis of these “low responders” also offers the opportunity to trial nonconventional exercise and lifestyle interventions in an attempt to have a larger impact on their metabolic or cardiovascular health.