Siis puolisoni kertoo asioista muunneltua totuutta ja valkoisia valheita joiden ei käsitä satuttavan minua. Sitten hän väittää että pettäminen on täysin eri kategoriassa valehtelun kanssa. Väittää ettei KOSKAAN voisi pettää minua. Ettei koskaan voisi satuttaa minua tällä tavalla. USKOISINKO? Minun moraalikäsitykseni mukaan pettäminen ja valehtelu ovat yhtä paha asia...
Mielipiteitä kiitos!
Mielipiteitä kiitos!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itse olen valehteleva mies,mutta en ole pettänyt avovaimoani.Riippuu mistä asioista valehtelee,minä en valehtele tärkeistä asioista,se on enemmänkin leikkiä eli elämän suolaa.Jos et luota mieheesi,teillä ei ehkä ole parisuhde kunnossa.
Näin minäkin olen miehestäni ajatellut, että ei valehtele elämän tärkeissä asioissa. Mutta MIKSI pitää valehdella? Millaisissa asioissa sitten valehtelet? Mistä kumppanisi tietää ettet valehtele toisista naisista?
Kuulostaa jotenkin epäloogiselta. Sinun mielestäsi siis valehtelu on ok, ellei valehtelu koske tärkeitä asioita. Toisaalta sanot, että "Jos et luota mieheesi,teillä ei ehkä ole parisuhde kunnossa.". Siis (jotta parisuhde olisi kunnossa) valehtelijaan pitäisi luottaa, mikä on sinänsä aika absurdi vaatimus. Minusta tuntuu, että parisuhde ei ole kunnossa, jos toiselle pitää valehdella. Mistä muuten tulee tarve leikkiä sellaista leikkiä, että valehtelee toiselle? Saatko siitä jännitystä elämään, ylemmyydentunnetta vai mitä? Kysyn siksi, että meillä on aika samantapainen tilanne. Mieheni valehtelee sujuvasti milloin mistäkin, eikä ilmeisesti koe sitä itse miksikään ongelmaksi. Minun kannaltani tämä on jatkuvaa epävarmuutta ja varuillaanoloa, koskaan ei voi tietää, mikä on totta ja mikä valhetta. Mutta sehän onkin minun ongelmani, ei hänen.
Paljastan valheeni lähes välittömästi ne kerrottuani,kyse on siis eräänlaisesta huumorista,suhteemme alkuvaiheessa tämä "valehtelu" toi epävarmuutta suhteeseemme,mutta avovaimoni on oppinut tuntemaan minut niin hyvin ettei se enää ole ongelma.ON tietenkin aivan eri asia jos valehtelee missä on ollut tai rahankäytöstä.Taustalta voi löytyä toinen nainen,pelihimo tai joku muu ongelma,kannattaa nostaa kissa pöydälle,jos mies vähättelee puheitasi kannattaa olla huolissaan.Jos ei ole mitään salattavaa,ei tarvitse valehdellakaan.
Uskoisin että jos ihminen puhuu noin pettämisestä, eli todistelee oikeen ettei pettäisi mutta valehdella voi, se usein on se pettäjätyyppi. En mä tiedä onko se noin, mutta musta tuntuu siltä.. Ainakin sen olen kokenut, että kun mies syyttää ja epäilee naistaan pettämisestä yms, ja tosiaan todistelee koko ajan kun HÄN ei vaan pettäisi koskaan... sellainen ihminen on pettäjä. Ja jotkun vaan valehtelee, ihan ihme asioista, millä ei saisi edes hyötyä, sellainen on vaan jotenkin pipi. Tunnen tapauksen tällaisesta.
Kaikki valehtelee,avovaimonikin valehtelee minulle,mutta ei se loukkaa minua,meillä on parisuhde kunnossa,mikä sopii toisille ei sovi kaikille,Kerromme sängyssä seksifantasioita toisillemme,usein niihin liittyy ryhmäseksiä joidenkin henkilöiden kanssa jotka molemmat tunnemme,mutta ei se aiheuta mustasukkaisuutta.Rakastamme toisiamme erittäin paljon ja olemme molemmat sitä mieltä että parisuhdetta pitää hoitaa ja luomme jännitystä mm. pornofilmien ja roolileikkien avulla,harrastamme yhdessä kaikkea vapaa-aikana,leivomme ja kokkaamme,lenkkeilemme ja keskustelemme mitä meille on tapahtunut ja lohdutamme toisiamme kun mieli on maassa.Jos teillä on ongelmia niin niistä pitää puhua,ei pidä jäädä hautomaan niitä tai seurauksena on "räjähdys" ja parisuhde voi olla sen jälkeen pilalla.
Turhaan yleistät, koska parisuhteeseen ja ihmisten väliseen kommunikointiin ei kuulu valehtelu. Elämässä on sulla tosi tylsää, jos valehtelu on ainut keino saada siihen jännitystä. Valehtelu aiheuttaa sen, että et pysty luottamaan keheenkään, sokeudut toisten ihmisten lähettämien kehonkielen viestien havaitsemiseen, tai ehkä et osaakaan lukea toisen sanattomia viestejä.
Valehtelija antaa itsestään pinnallisen ja ristiriitaisen kuvan, häneen on vaikea luottaa ja hänen sanallinen vietintänsä on lapsellista höpöhöpöä.
valheitaan vaikka jäisi kiinni niistä. Typerää ja lapsellista. Nakertaa luottamusta tosi pahasti, siksipä en pysty uskomaan tuota "en petä" juttuakaan...
Tilanne on tällä hetkellä suhteessamme se, että eräs typerä vale on johtamassa eroon vaikka mieheni on hakenut apua valehteluunsa. Mutta vaikka mieheni on osoittanut, että haluaa lopettaa valehtelun EN PYSTY LUOTTAMAAN häneen yhtään! Ja se repii minut rikki! Kuvittelen hänen valehtelevan terapeutilleenkin. Valehteluun hän hakee syytä lapsuudestaan jne..
Mitä ne valheet on mistä se on jäänyt kiinni?
Tää viimesin valehtelu oli puheluista mihin hän oli soittanut. Oli poistanut kännykästään 5 nroa ja väitti varmana ettei niitä ole poistanut eikä tiedä mihin ne on hävinneet...(huom. soitamme lähes kaikki puhelut mieheni kännykällä-että en tonkinut puhelinta) hohhoi ja kun tilanteemme on muutenkin mikä on, minusta tuntui että räjähdän. Katsoo suoraan silmiin ja sanoo että "en valehtele nyt". En voi ymmärtää miten joku voi mennä hakemaan terapiasta apua itselleen ja silti jatkaa valehtelua. Voiko tällainen mies edes saada apua........ja ennekaikkea miksi tällainen mies ei pettäisi.
Sinun miehesi on kuin minun...valehtelee ja kun jää kiinni pokka pitää ja väittää mun keksivän kaiken...ja valehdellut on pettämisetkin samalla naamalla vaikka ne on mulle tultu sanomaan...
Seuraile sivusta touhua, mutta älä luota sataprosenttisesti...äläkä laita kaikkia kortteja miehesi varaan, ei se pysty muuttumaan...Toivon että elämääsi tupsahtaa Mies joka on rakkautesi arvoinen....
vaikuttaa suhteeseenne ja sinuun!!?
Millaisista asioista tiedät hänen valehdelleen sinulle? Valehteeko hän muille kuin sinulle? Oletko koskaan kysynyt mieheltäsi suoraan miksi hän valehtelee asioita?
hajalle kokonaan. Pienistä valheista kasvaa isoja. En enää tiedä mitkä puheet ovat tosia, mitkä eivät. Tuntuu että koko suhteelta on kadonnut pohja. Mieheni valehtelee myös muille. Sanoo valheidensa olevan niin viattomia etteivät satuta ketään. Haluaa vain päästä helpommalla asioista, usein syynä valehteluun on häpeä ja alemmuudentunne tms. Ei oikein tiedä itsekkään miksi valehtelee, sanoo sen olevan lapsuudesta johtuvaksi käyttäytymismalliksi
Minä se vaan jaksoin useita vuosia ja aina toivoin että jonain päivänä kaikki muuttuu... Mutta kaikki meni vaan pahempaan päin. Niinhän siinä lopulta kävi että "pienten valkoisten valheiden" suma kasvoi ja kasvoi. Lopulta mieheni valehteli jo liki päivittäin ja teki asioita jotka kummastuttaisivat useita ihmisiä. Hulluinta tässä kaikessa on että ne valheet liki aina paljastui ja se jos mikä pahensi oloani. Rakastin (ja Rakastan vieläkin) mutta kun en enää luota, epäilen melkein kaikkia hänen puheitaan... Olen yrittänyt saada hänet keskustelemaan, olemme käyneet parisuhdeterapautilla yhdessä ja yksin... Ei auta, mikään ei auta... Se on loppu!
Valehteliko miehesi pariterapiassakin? vai pysyikö hän siellä totuudessa? Onko hänen valehteluunsa löytynyt (onko haettu) mitään "oikeaa syytä"? Mitä miehesi itse on valehtelustaan mieltä? Siis haluaako itse lopettaa sen, mutta ei pysty?
Tuo kun sanoit, että miehesi pystyy katsomaan silmiin ja tyynenrauhallisesti vakuutella että puhuu totta vaikka tiedät valheen ..Niin tuttua! Ja se tuntuu uskomattomalta. Siinä samalla varisee kaikki luottamus ja _kunnioitus_ toista ihmistä kohtaan. Mä en voi kun katsoa miestäni säälivästi tuollaisen jälkeen.
Omani vielä tokaisee mulle todella helposti "älä valehtele", "taas sä valehtelet" joistain aivan typeristä pikku jutuista, jos vaikka sanon että huh kun on ulkona pakkasta kovasti tms. Tuntuu, että hänellä itsellään valehtelu on niin pinnassa, että pakko liata sillä muakin. Että varmasti minäkin valehtelen, kun mies-parka ei muuta käyttäytymismallia tunne.
Nuo älä valehte-kommentit alkavat saada mut jo raivon partaalle. Kun koitan ajatella että kyllä varmaan häneen voi luottaa(niin kuin puolisoon pitäisi..) mutta kun toinen muistuttaa aina valehtelusta niin ei tule mitään.
Tuntuu, että hänestä hänellä oikeus pitää "omaa salaista elämää" meidän suhteemme sivussa eikä ne asiat kuulu hänen mielestään minulle ollenkaan. Jos koitan mennä hänen reviirilleen, niin sitten hänen on syytä valehdella mulle..
Mutta hän pelkää sairaasti, että minä menen ja teen saman hänelle -sehän olisi kauheaa!