Monet fiksut miehet, kuten opettajat, insinöörit, yms. järkevät ihmiset etsivät renttujen ja huligaanien hyväksyntää. Tavallaan fiksu ihminen ihailee itseään tyhmempiä. Fiksu mies ymmärtää, miten typerää esimerkiksi juhannuksena örveltäminen on, mutta silti usein puheissaan osoittaa sille hyväksyntää, ja pitää sitä ainoana oikeana elämänä.
Häntä ei ole välttämättä koskaan hyväksytty coolien tyyppien kastiin, joka siis muodostuu lähinnä seksuaalisen vetovoiman varaan. Ihmisillä on tapana jakaa ihmiset tietoisesti tai sitä itse tiedostamatta kolmeen ryhmään. Niihin joista on hyötyä, niihin jotka ovat tiellä, ja niihin jotka ovat yhdentekeviä. Meille yhdentekevien olemassaolosta me emme välitä, tiellä olevat kilpailijat me pyrimme masentamaan ja raivaamaan tieltä, ja meille hyödyllisiä me haluamme miellyttää ja heidän seuraan me hakeudumme.
Mies, jolla ei ole henkilökohtaista viehätysvoimaa, on naisille yhdentekevä. Nainen ei hyödy mitään tällaisesta miehestä. Mikään oikea musiikkimaku, oikeat arvot, oikea pehmomieheys, humaanisuus, tai vastaavasti pahan pojan leikkiminen ei muuta sitä tosiasiaa, että mies ilman sukupuolista vetovoimaa on naisille melko yhdentekevä. Kohteliaisuussyistä naiset sietävät näitä miehiä lähellään ja saattavat nauttia miehen tarjoamasta keskusteluseurasta, mutta naiset tietävät mitä miehet yrittävät ja vain halu olla loukkaamatta estää käyttäytymästä avoimen kylmästi.
Usein ihminen ei halua myöntää itselleen omaa heikkoa tasoaan. Tämä ilmenee kaveripoikien sitkeänä yrittämisenä ja oman itsen muokkaamisena mahdollisimman "oikeanlaiseksi". Ihminen kieltää olevansa kelpaamaton, ja roikkuu mukana kuvioissa, joihin häntä ei kaivata. Kaikki muut kuin hän itse ymmärtävät sen räikeän ristiriidan sen välillä, mitä ihminen luulee ainakin osittain olevansa, ja minä muut hänet näkevät.
Renttuja ja heidän naisiaan älykkäästi viihdyttävä kunnon mies on säälittävimpiä ihmistyyppejä, joita on. Kaikki näkevät että hän on feikki ja tekopyhä, eli oikeasti täysin kokematon ja täysin kunnollinen ja järkevä, mutta yrittää olla typerä, levoton ja siisti tyyppi.
Seksuaalisesti puoleensavetävän miehen ei tarvitse olla yhtään mitään muuta kuin oma itsensä, niin naiset rakastavat jokaista minuuttia hänen seurassaan, tulevat siitä onnelliseksi ja kaipaavat miestä. Tyypillistä on, miten hippitytöt usein rakastuvat urheilijapoikiin, pankinjohtajien poikiin ja jopa hieman juntteihin miehiin ja punaniskoihin. Sillä että miehen arvot eivät vastaa naisen muka niin tärkeitä arvoja, ei ole mitään väliä, jos mies on hyvän näköinen ja maskuliininen. Sen sijaan naisen kanssa samoja arvoja kannattava mies hädin tuskin kelpaa kaveriksi naiselle. Hänen täytyy madella todella nöyrästi, että hänet hyväksytään.
Häntä ei ole välttämättä koskaan hyväksytty coolien tyyppien kastiin, joka siis muodostuu lähinnä seksuaalisen vetovoiman varaan. Ihmisillä on tapana jakaa ihmiset tietoisesti tai sitä itse tiedostamatta kolmeen ryhmään. Niihin joista on hyötyä, niihin jotka ovat tiellä, ja niihin jotka ovat yhdentekeviä. Meille yhdentekevien olemassaolosta me emme välitä, tiellä olevat kilpailijat me pyrimme masentamaan ja raivaamaan tieltä, ja meille hyödyllisiä me haluamme miellyttää ja heidän seuraan me hakeudumme.
Mies, jolla ei ole henkilökohtaista viehätysvoimaa, on naisille yhdentekevä. Nainen ei hyödy mitään tällaisesta miehestä. Mikään oikea musiikkimaku, oikeat arvot, oikea pehmomieheys, humaanisuus, tai vastaavasti pahan pojan leikkiminen ei muuta sitä tosiasiaa, että mies ilman sukupuolista vetovoimaa on naisille melko yhdentekevä. Kohteliaisuussyistä naiset sietävät näitä miehiä lähellään ja saattavat nauttia miehen tarjoamasta keskusteluseurasta, mutta naiset tietävät mitä miehet yrittävät ja vain halu olla loukkaamatta estää käyttäytymästä avoimen kylmästi.
Usein ihminen ei halua myöntää itselleen omaa heikkoa tasoaan. Tämä ilmenee kaveripoikien sitkeänä yrittämisenä ja oman itsen muokkaamisena mahdollisimman "oikeanlaiseksi". Ihminen kieltää olevansa kelpaamaton, ja roikkuu mukana kuvioissa, joihin häntä ei kaivata. Kaikki muut kuin hän itse ymmärtävät sen räikeän ristiriidan sen välillä, mitä ihminen luulee ainakin osittain olevansa, ja minä muut hänet näkevät.
Renttuja ja heidän naisiaan älykkäästi viihdyttävä kunnon mies on säälittävimpiä ihmistyyppejä, joita on. Kaikki näkevät että hän on feikki ja tekopyhä, eli oikeasti täysin kokematon ja täysin kunnollinen ja järkevä, mutta yrittää olla typerä, levoton ja siisti tyyppi.
Seksuaalisesti puoleensavetävän miehen ei tarvitse olla yhtään mitään muuta kuin oma itsensä, niin naiset rakastavat jokaista minuuttia hänen seurassaan, tulevat siitä onnelliseksi ja kaipaavat miestä. Tyypillistä on, miten hippitytöt usein rakastuvat urheilijapoikiin, pankinjohtajien poikiin ja jopa hieman juntteihin miehiin ja punaniskoihin. Sillä että miehen arvot eivät vastaa naisen muka niin tärkeitä arvoja, ei ole mitään väliä, jos mies on hyvän näköinen ja maskuliininen. Sen sijaan naisen kanssa samoja arvoja kannattava mies hädin tuskin kelpaa kaveriksi naiselle. Hänen täytyy madella todella nöyrästi, että hänet hyväksytään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.