Minkä sopan menin keittämään!

voieieivoi kirjoitti:

Voi helvetti! Olet ihastunut. Haluat enemmän, toivot enemmän, jopa luulet saavasi pian jotain enemmän? Enemmän kuin ystävyyttä.. Ja varmaan jotkut muutkin sitä jo odottaa, ei jäänyt salaisuudeksi ne kipinät. Voi hitto! Olen naimisissa! Perheellinen! En voi sulle antaa muuta kuin sitä kaveruutta korkeintaan, mutta miten se sulle riittää? Olen ollut niin omien kiellettyjen, itsekkäiden tunteideni vietävissä aina sinun läsnäollessasi, etten saanut niitä peitettyä ja nyt olet harhaanjohdettu kuvittelemaan, että minusta voisi tulla jopa sinun naisesi. Itsehillintäni petti ihan totaalisesti. Joku päivä joudun läiskäisemään märän rätin kasvoillesi. Enkä haluaisi tehdä sitä. En halua satuttaa sinua, enkä tietää mitä sitten tapahtuu. Olet aurinko. Parasta mitä olen kokenut pitkään aikaan, mutta väärässä elämässä. Järjellä ajatellen ei ehkä kannattaisi lähteä edes sille kaverilinjalle vaikka sitä toivonkin - edes sitä kun en muuhun voi. Voiko sitä oikeasti pysyä kaverina vaan jos tuntee jotain..? Voisitko sinä? Minä kyllä voisin. Olisi pakko. Kotona minulla on ihan liikaa menetettävää, en vaan voi riskeerata sitä kaikkea, enkä tekisi mitään sellaista.. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin ja tehdä asiat toisin.. Mihin se kiltti ja kunnollinen, hillitty tyttö minusta hävisi? Milloin minusta tuli hirviö? Miksi piti käydä näin? Minun piti olla se viimeinen ihminen maan päällä joka tekee jotain tällaista. Olisi pitänyt avata suu ja puhua realiteeteista jo aiemmin, mutta koko juttu iski kunnolla kasvoille vasta eilen, eikä niitä tilaisuuksia puhua kunnolla liiemmin ole ollut.. Voi helvetti..
Häivytä tää koko soppa ja sano, että voidaan olla kavereita vaan! Tai sitten leikkiä, ettei mitään koskaan tapahtunutkaan.. Voisko tää tosielämässä mennä jotenkin paljon kivuttomammin kuin kuvittelen? No big deal, shit happens jne? Anteeksi.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä