Mitä mieltä olette asiasta.35 vuotias mieheni on sitä mieltä että naimisissa olevien pariskuntien ei kannata mennä erikseen mies tai nais porukan kanssa juhlimaan varmuuden vuoksi,ettei tapahtuisi "repsahdus" kun alkoholia on tarjolla. ja että yleensä pettämiset tulee alkoholin vaikutuksen alaisena.Olen itse 27v.ja asiasta täysin eri mieltä.Ajattelen että vaikka itse olisin umpihumalassa kavereiden kanssa juhlimassa,en pettäisi. Vain koska en siihen pystyisi. mitä mieltä olette? käymme yleensä yhdessä ulkona,mutta tuli vain puhetta kun ystäväni tuli yksin meidän mukaan kun hänen miehensä meni eri paikkaan.
Rehellisiä mielipiteitä,kiitos!
Norahi
3683
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kyllä se on elämänarvoista kysymys. Minulla on ollut lukemattomia tarjouksia varatuiltä naisilta,perheellisiltä. Viina vie ,viina tuo,kukin pättää seuraukset.Minulta se vei.
Niin, kyllä homma on niin että jos toisesta oikeasti välittää ja rakastaa, ei toista halua loukata pettämällä. Ja ylipäätään, kyse on mielestäni ihmisen omasta arvomaailmasta, mitenkä ajattelee parisuhteen. Jos ihminen pettää, ei se oikeasti myöskään arvosta parisuhdetta/puolisoa.
En ole koskaan käynyt ulkona viettämässä iltaa. En ole koskaan juonut humalaan. En ole koskaan pettänyt.
Meillä mies saa mennä yksin kavereiden kanssa,mutta minä en.
Miksi suostut tuolaiseen ja jos teillä lapsia niin jätät ne miehesi hoitoon ja menet. Seuraavan kerran kun miehesi on menossa jonnekkin niin sanot ihan suoraan että sinullakin on noita omia menoja ja se siitä. Ei kaikkiin menoihin voi ottaa puolisoa mukaan ja pitää olla omaakin elämää vaikka parisuhteessa eletään. Hanki jokin ureheiluharrastus niin menoja tulee varmasti vaikka kilpaulumatkoina.
Hirveen hieno systeemi, ei tarvitse mennä esim. polttareihin, työpaikan tilaisuuksiin tai joidenkin kohdalla kiitos vuorotöiden ikinä mihinkään koska kaikille yhteistä aikaa kavereiden ja kavereiden puolisoiden kanssa on mahdotonta järjestää. Ei vaikka vartoomassa olisi ainoastaan aikuinen ihminen jonka pitäisi pystyä olemaan pari tuntia itsekseen eikä esim. puolivuotiaat kaksoset, kolme koiraa tai satapäinen lypsykarja. Jos näin ajatteleva puoliso on esimerkiksi töissä kun toisella on vapaata tai ei halua lähteä mihinkään niin siinäpä hautaudut kotiin jopa parikymppisenä ilman järkevää syytä eli huollettavia. Voit vaikka siivoilla joutessas.
miehesi on tavallaan oikeassa. Tuollaisissa tilanteissahan ne pettämiset yleensä tapahtuu. Jokaisen pitäisi kuitenkin voida itse tehdä se päätös mennäkö vai ei.
Komppaan miestäsi täysin. Sitävartenhan aviopuolison etsintään meneekin paljon (joillakin vuosikausia) aikaa loytääkseen sen täydellisen ja juuri itselle sopivan puolison.
Hänen kanssaan juhlitaan yhdessä, jaetaan yhteiset ystävät jne.. Tuo ei tietenkään tarkoita ettei omia harrastuksia voi olla tai omia pitkäaikaisia ystäviä. Jos kumpikin aviopuoliso koheltaa vastakkaisen sukupuolen kanssa, omine ystävineen jotka menevät oman puolison edelle, niin... miksi edes mennä naimisiin?
Kapakkakierrokset ilman puolisoa on NO GO. Viinalliset juhlimiset ilman puolisoa on NO GO jne.
Kyllä kuulostaa ahdistavalta minusta. Minä en kyllä ymmärrä, että uskollisuus on sen varassa, ettei satu tulemaan tilaisuutta. Eiväthän ne omat ystävät mene parisuhteen edelle, ne ovat osa monipuolista elämää.
Jotenkin pystyn ymmärtämään sen, että ihminen itse päättää, ettei lähde juhlimaan ilman puolisoaan, koska tuntee itsensä ja tietää, että saattaa mokata, mutta että rakennetaan tällaiset muurit ympärille... Ihan niin kuin ei luotettaisi itseen eikä toiseen, ei oikein kuulosta hyviltä eväiltä hyvään parisuhteeseen.
No olen teidän puolivälissä. Jos sellaisia yksin menemisiä ilman sen suurempaa syytä olisi, niin ei se kovin hyvää kuvaa liitosta antaisi... Jos vaikkapa kuukausittain käydään erikseen juhlimassa, niin ei kaikki ole kohdallaan, ja ennemmin tai myöhemmin jompi kumpi repsahtaa. Tai sitten vaan kasvetaan erilleen, eri ystäväpiireihin.
Mutta toki toisinaan tulee juhlia, joihin ei kumppani pääse, tai joihin ei kumppanin edes pidä tulla. Näitä voi olla ystävän polttarit, firman pikkujoulut tms. Niitä pitäisi kuitenkin olla keskimäärin vain pari kertaa vuodessa. Sen verran on oltava luottamusta sekä itseensä että puolisoon, että sellaiset satunnaiset keikat liitto kyllä kestää. Tämä toimii ainakin meillä. Minulla ikää 35v, miehellä 42v. Yhdessä käymme juhlimassa ehkä pari kertaa vuodessa, ja noin kerran vuodessa ilman toisiamme.
mä oon jotenkin käsittänyt että nuo firman pikkujoulut on just niitä joihin puolison täytyy tulla.. jotenkin ajattelis että jos siellä on pelkät työntekijät niin semmoinen me-henki jää aika pinnalliseksi..
Jos tietää itsestään, että on altis repsahtamaan alkoholin vaikutuksen alaisena, sitten ei pidä mennä. Mutta ei voi olettaa, että puoliso olisi samanlainen. Elämää, ystäviä ja hauskanpitoa saa olla myös avioliiton ulkopuolella. Toki ajankäyttö kertoo siitä, mikä kullekin on tärkeää: jos kaverit menevät koko ajan puolison edelle, jokin suhteessa mättää.
Jos pettää vain siksi, että on tilaisuus tai alkoholi muka sumentaa harkinnan, herää kysymys, onko valinnut oikein. Itsekin voisin näennäisen helposti pettää työmatkoilla, mutta en sitä tee. Pettäminen tai pettämättä jättäminen on aivan oma päätös, tilaisuuksia ja houkutuksiakin kyllä tulee eteen.
"Toki ajankäyttö kertoo siitä, mikä kullekin on tärkeää: jos kaverit menevät koko ajan puolison edelle, jokin suhteessa mättää."
No esimerkiksi se voi alkaa mättää että puoliso ja koti alkaa näyttäytyä pelkkänä pahaa mieltä, velvollisuutta ja väsymystä aiheuttavana oli arki tai loma. Koska puoliso on päättänyt mikä on oikein, mikä väärin, mikä mielenkiintoista, ja menetkö hyvällä mielin sinäkään mihinkään jos puolisoa ei kiinnosta lähteä. Miksi joku haluaa tehdä itsestään niin hirveätä seuraa että toinen helpottuu pelkästään siitä ettei tämä ole kotona menee aivan täysin yli ymmärrykseni. Ja millä pokalla vaaditaan toinen tuhlaamaan ainokainen elämänsä siihen että ei ole ikinä sekuntiakaan kivaa, kunhan itselläsi on. Jos vahtaat formulaa etkä vastaa siihenkään liittyvään keskusteluun kuin ynähtelemällä niin minkä ketun takia se toinen ei voi piipahtaa likkojen kanssa terassilla? Ja jos sinut otettaisiin mukaan niin et viihtyisi sielläkään vaan pakottaisit koko muun seurueen pomppimaan oman pillisi mukaan tai keskustelemaan vaikka formuloista. Tai raahaisit vaimosi äkkiä kotiin koska et halua olla siellä vaikka et vaimoasi yksinkään mihinkään päästä. Pokkaa sullon ainakin lauloi jo Irina aikoinaan... Eikä tuo tosiaan johda mihinkään muuhun kuin siihen että puolisosi toivoisi kokoajan sinun olevan vaikka ylitöissä että voisi olla edes hetken oma itsensä ja rauhassa mutta on mukavaa ja helppoa sanoa sitten eron syyksi se kun toinen alkoi notkua baareissa. Mitä ajoit sen sinne?
Ps. Tässä nyt oli sitten tämä formulaenkun passiivi. En tarkoita juuri sinua Stellaria mutta en nyt jaksa muotoilla tätä uusiksikaan. Ja sama saarna pätee myös kumpaankin sukupuoleen vaikka esimerkissäni oli tietty jako tällä kertaa. Koittakaa selvitä lukemisesta...
Parempi välttää kiusauksia, kuin hakeutua niihin. Kyllä se kiusaus tulee, jos ei ensimmäisillä kerroilla, niin seuraavilla. Miksi yleensä pitää juoda humalaan ravintolassa. Miksi ette vietä mukavia iltoja teillä tai ystävienne kotona ilman viinaa. Ei hauskanpito edellytä viinaa.
Miehesi on oikeassa.
Miksi kotona pitäisi selvinpäin istua jos molemille Vodka maistuu, stereot vaan pauhaamaan ja kuppia kitusiin
Jos se toisen valvova silmä on ainoa asia joka estää pettämästä, niin ei kyllä vahvasti mene. Kannattaa sitten varmaan mennä työpaikallekin vahtimaan, kun niitä työpaikkaromanssejakin on.
Minä en itse tunne kovin suurta hinkua päästä poikaporukalla ryyppäämään, mutta en myöskään hermostu jos naiseni haluaa joskus viettää iltaa kavereidensa kanssa. Aikuinen ihminen tekee ihan itse päätöksensä. Ei ole minun tehtäväni jatkuvasti kytätä, estää ja vahtia. Jos ei ole luottamusta, niin miksi edes olla yhdessä? Eipä tuo naiseni kyllä itsekään pahemmin mistään viinanhuuruisista tyttöjen illoista innostu. Ennemmin viettää aikaa ystäviensä kanssa ihan selvin päin, tai minun kanssasi yhdessä.
Minä en itse jaksaisi suhdetta jossa olisi joku velvoita mennä aina yhdessä joka paikkaan ja vielä jatkuvasti vahtia ettei vaan toinen "repsahda".
Luottamus velvoittaa, valvonta provosoi. Lienee persoonakysymys.
Omalla kohdallani tuo motto piti, ja pitää paikkansa vaikka tuota valvonnan osuutta ei ole kokeiltukaan.
Aivan avioliiton alkupäivistä alkaen jouduin olemaan viikon jaksoja koulutuskeskuksissa koulutuksessa ja sittemmin kouluttajana. Naiset olivat vähemmistönä mutta muutaman kerran osui myöskin pelkkiä nuorten naisten kursseja samoihin tiloihin.
Kokemani, ehdoton luottamus oli yhtä ehdoton este syrjähyppyihin.
Jos nuorikkoni olisi ollut mustasukkainen ja ryhtynyt nalkuttamaan niin olisin saattanut provosoitua. "Kun kerran motkotetaan niin antaa sitten mennä".
Aina viimeisiin työvuosiini saakka olin hyvin paljon viikkot pois kotoa. Pisin jakso oli 12-vuotta. Tuo nuoruuden aikainen periaate toimi edelleen.
Täytyy tunnustaa, että muutaman kerran lipsahdus oli "karvan päässä".
Vaimonihan oli tietenkin nuo ajat yksin, ja sittemmin lasten kanssa kotona.
Mentyään töihin minä kannustin häntä ay-politiikassa joka edellytti koulutusjaksoja kuten myös K-ryhmän mestarimyyjä kurssijaksot.
Viimeisten reilun parinkymmenen vuoden aikana vaimo on vuosittain tehnyt tyttöjen matkoja Etelä-Eurooppaan ja Keski-Euroopan kaupunkeihin.
Hetkeäkään ei ole käynyt mielessäni epäilyksen häiväkään.
Kuten aloitin. Luottamus luo ja vahvistaa luottamusta!
Ihmettelin samaista asiaa aikoinaan. Kerran mies sitten vastasi ihmettelyyni "minun vaimoni ei mene". Se oli hyvä vastaus. Vaikka lähdinkin käyntiin pikkuhiljaa syystä että lapset olivat vielä pieniä, niin jatkossa vauhti on yltynyt varsin hyväksi - ja mukavaksi.
Kyllä suhteessa pitää olla niin luja luottamus, ettei toista käydä kahlitsemaan menettämisen pelossa. Minä käyn tyttöjen kanssa pari kertaa vuodessa ulkona ja ainakin yksillä viikonlopun festareilla. Mieleeni ei tulisi pettää miestäni. Enkä voisi käsittää tilannetta, jossa aikuinen kieltäisi toista aikuista menemästä jonnekin.
Rakkaus on mielestäni sitä, että olen omasta halustani mieheni kanssa. Nautin hänestä ja arjesta hänen kanssaan. Olemme valinneet toisemme ja sitoutuneet toisiimme. Käymme yhdessäkin ulkona ja jaamme arjen sekä lomat. Olen hänen kanssaan onnellinen, mutta tarvitsen myös ystäviäni. Joskus iltateet, viini-illat, lenkki tai baari... fiiliksen mukaan. Tyttöjen illat tai festarireissut ei ole miesten pokausreissuja... pettää vois ihan arkenakin ja selvinpäin, jos haluais.
Rakkaus=Luottamus. Sehän ei kuitenkaan ole uutinen, että me miehet osataan olla aika pirun ääliömäisiä. Mut tollaseen et tietenkään saa suostua!
Miksi pitäisi mennä kavereiden kanssa kännäämään jos on kumppani, kännää kumppanin kanssa. Onhan se ihan päinselvä juttu että kaikki viinankanssa lutraamiset lisää riskiä kaikenlaiseen syrjähyppyihin ja repsahduksiin, viina vie estot. Jos kavereiden kanssa pitää tapailla ja pitää hauskaa niin viina pois. Mielestäni varattu ihminen kantaa myös varatun ihmisen kahleita, vaikka tietysti ajatus siitä että voisi nauttia parisuhteen hyödyistä ja sinkkuelämän vapauksista on houkutteleva, reaalimaailma ei vain toimi niin. Tämä ajattelumalli, parisuhteen hyödyt ja sinkkuelämän vapaus samassa paketisssa on rusinat pullasta minulle ajattelua ja se ei sovellu parisuhteeseen.
Siksi että elämä ja maailma eivät lopu siihen että pariutuu. "Kahleet" ovat keskiajalta, nykyaikana parisuhe ei tarkoita sitä, että mitään muuta elämää ei saisi olla. Onneksi on jo olemassa niin fiksuja ja vapautuneita ihmisiä kuin "biux"-kommentti kertoo, ymmärrys helpottaa ja keventää elämää kummasti.
VAikka parisuhteessa ollaan niin pitää omaakin elämää olla. Miehenä olen käynyt vkl koripalloreissuilla virossa asti ja vaikka kuinka kännissä olen ollut niin ei ole tullut mieleenkään mennä vieraisiin koska parisuhteeni on kunnossa ja nuoremapana riittävn pitkä sinkkuaika ja saanut bielttää ihan tarpeeksi ja harrataa irtosuhteitä. Toinen asia on että jos vieraisiin menee niin pitäsi kumia käyttä ja siihenhän en suostuisi kun omaa naistaan sekstailla paljaalla. Ei ne tilaisuudet siihen pettämiseen johda vaan henkilön oma ajatusmalli ja se siitä. Niihän naisnikin käy omissa riennoissaan ja se siitä. Ei kotio pidä jmähtää vaikka vakiintuneitaollaakin. Itse mene aina työpaikan juttuihin ja jos voi ottaa naiseni mukaan niin otan .
Mieskö ei sitten luota siihen että HÄN pystyisi olemaan SINULLE uskollinen?
Toki jos parisuhteessa hiertää/vtuttaa jokin niin voi olla että tilaisuuden tullessa saattaisi repsahtaa, mutta toisaalta luottamus on parisuhteen peruskivijalka jota ilman ei ole mitään.
Jos olet umpihumalassa koskaan, ei kannata mennä mihinkään humaltumaan mistään syystä.
Tietysti parisuhteessa on erilaiset säännöt kuin sinkkuna, eikä mihinkään umpihumalaan juominen ole muutenkaan hyvä idea, mutta jatkuva toisen kyttääminen ja epäily kyllä alkaa jossain vaiheessa ahdistamaan. Tapoja on toki erilaisia ihan parista riippuen, mutta minä en ainakaan tunne tarvetta toisen totaaliseen kahlitsemiseen, enkä edes haluaisi suhdetta, jossa elätään jossain symbioosissa ja kaikki on aina pakko tehdä yhdessä. Miulummin minä annan naiseni viettää välillä iltaa ystäviensä kanssa vaikka sen viinin ääressä, kuin tunkisin aina itseni mukaan ja sitten mököttäisin kun on tylsää olla siellä ainoana miehenä.
Minä olen viettänyt joskus iltaa kavereiden kesken ja naisellani on lupa viettää iltaa ystäviensä kanssa. Joskus ollaan yhdessä illanvietossa, joskus erikseen. Meille järjestely on ihan toimiva, kunhan niitä tyttöjen/poikien iltoja ei ole jatkuvasti. Meillä molemmilla on myös omia harrastuksia ja sekä yhteisiä että omia ystäviä. Vaikkä olemmekin "me", niin olemme myös yksilöitä. Ei kai aikuista ihmistä voi jatkuvasti yrittää kytätä ja kieltää?
Jos tekee mieli pettää, niin sen voi tehdä missä tahansa ja ihan ilman humalaakin. Jos taas tuntuu siltä ettei vaan mitenkään pysty kontrolloimaan itseään humalassa, niin silloin kannattaisi lopettaa se juominen ja alkaa miettimään että mistä syystä humalassa tekee mieli pettää. Jos toiselta kielletään aina kaikki menot vain siksi että "kuuluu" olla kotona tai siksi ettei itsellä ole ystäviä, niin kyllä se jossain vaiheessa alkaa liittoa nakertamaan.
naimisissa on turvallista jos molemmat tykkää naida
Minä olen periaatteessa sitä mieltä, että parisuhteessa pitää välttää tarpeettomia houkutuksia ja myöskin tarpeetonta kumppanin epäluulon provosointia. Se taas tietysti riippuu parista, mihin nämä rajat vetää. Minusta kuulostaisi aika hurjalta, ettei tyttöjen iltoja saisi koskaan olla - silloin en pääsisi koskaan esim. kavereiden polttareihin tai työporukan iltamenoihin. Joskus on myös tilanteita, joissa hyvä ystävä haluaa nimenomaan nähdä kaksin oluiden ääressä. Läheisimmät ystävyyssuhteeni ovat vuosikymmenten mittaisia ja keskustelumme ovat joskus hyvinkin yksityisiä ja intiimejä. Ei niihin kuulu tuoda kolmansia tai neljänsiä osapuolia mukaan, ei edes omia puolisoita. Ei avioliiton pitäisi tarkoittaa sitä, että tällaiset läheiset ja luottamukselliset ystävyyssuhteet typistetään pinnallisiksi hyvänpäiväntuttusuhteiksi joissa nähdään aina vaan nelistään ja puhutaan vaan säästä.
Uskomatonta paskaa, meillä kumpikin menee niinkuin haluaa ja yhdessä mennään silloin kuin halutaan. Jos joku on niin epävarma itsestään, ettei puolisoa uskalla laskea itsekseen kapakkakierrokselle, voi saman tien hankkiutua narun jatkoksi. Ei semmoinen ole elämää.
Me juhlittiin aikoinaan aina yhdessä, kunnes minä lopetin juomisen kokonaan . Mieheni ottaa enää todella harvoin ja tukee juomattomuuttani kauniista pyynnöstäni olla juomatta kotona silloin kun itse olen paikalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mieheni juhlii, silloin kun juhlii, kavereidensa kanssa poissa kotoa.
En ole miehelleni koskaan sanonut kuinka paljon minua pelottaa "päästää " hänet ilman minua liikenteeseen, en myöskään ole sanonut olevani todella mustasukkainen.
Koen olevani miehelleni velkaa sen, että hän voi käydä tuulettumassa ilman minua, koska hän arvostaa minun toivettani olla juomatta kotona.
Mutta noin aikuisten oikeasti, minusta on ihan oikein juhlia myös erikseen. Luulen, että näillä avioliittovuosilla minäkin tykkäisin jo juhlia ilman miestäni, jos ylipäänsä vielä joisin.
Moni syyttää kyllä alkoholia vieraissa käymistä. Ja monesti se poistaakin järjen päästä ja saa käyttäytymään niin. Mutta jos osaa ottaa alkoholia kohtuudella niin että vielä pystyy itse täysin ymmärtämään tekonsa niin ei kai siinä ole mitään pahaa.
Se että käy ystävien kanssa ulkona ilman puolisoa ei ole mikään paha-asia. Mutta jos toisella on niin huono itsetunto ettei kestä sitä niin kannattaa varmaan ajatella kumpi on sinulle tärkeämpää. Ne ystävät ja kaverit joiden kanssa pidät hauskaa vai puoliso ja hänen mielenrauhansa. Päätös on sinun joten siihen on vaikea vastata meidän sivullisten.
Minun parisuhteissa on ollut aina luottamus kunnossa. Ei se vahtimalla parane se tilanne. Enemmän ihmettelen sitä, että jos toisella on koko ajan hirveä hinku lähteä baareihin, risteilyille jne yksin ilman puolisoa. Miksi? Jos kumpikin käy työssä, niin kyllä minä ainakin haluan viettää aikaa puolisoni kanssa.
Ymmärrän, että on miesten kalastusreissuja ja naisten shoppailureissuja. Sellaisia pitääkin olla eikä silloin oteta puolisoa mukaan. On tosi tärkeää, että yhteydet ystäviin ja sukulaisiin on kunnossa. Kuitenkin sen puolisonkin kanssa pitäisi viettää aikaa yhdessä, viihtyä ja pitää hauskaa.
Jos minä menen itse jonnekin ilman puolisoa ns. viihteelle (pikkujoulut, kaverin kanssa teatteriesitys, konsertti, ehkä 1-2 kertaa vuodessa baari-ilta tyttökavereiden kanssa), niin yksi hyvä keino avoimmuudesta on julkaista asia Facebookissa, jolloin puolisokin näkee, että ihan oikeasti ollaan oltu keikalla/konsertissa/teatterissa. Aika usein mies myöskin tulee hakemaan minut ja kaverini esim. teatterista, joka on meille mukavaa ja ehkä se mieskin siinä saa varmuuden, että hän tietää, missä ollaan oltu.
Uskon tuohon, että mitä enemmän ollaan vaikkapa risteilyillä ilman puolisoa, niin alkoholin vaikutuksen alaisena pettämisriski kasvaa. Minä en halua pettää. Siksi aika usein olen selvinpäin tai menen jo aikaisin hyttiin nukkumaan enkä jää odottamaan valomerkkiä.
Aika surkeaa, jos ainoa tae uskollisuudesta on pettämismahdollisuuksien puute.
Aika paljon näkee firman juhlissa ja reissuissa, että varatut pettää. Tai vonkaavat ainakin. Mutat ei tietysti kaikki. Mutta valitettavan moni kuitenkin. Itse en ota kuin mx. kolme alkoholiannosta. Ei tule sitten mokailtua. Enkä tarkoita vaan pettämistä vaan ylipäätänsä on noloa, jos on änkyräkännissä. En pidä itsestäni silloin. Ja aikuinen ihminen kai voi ottaa sivistyneestikin?
Ei aikuista ihmistä voi kieltää menemästä yhtään mihinkään. Terve ihminen ei sellaista toiselle tee, eikä terve ihminen suostu sellaiseen. Jos suhde on kunnossa, ei tarvitse pelätä pettämistä edes alkoholin ollessa kuvioissa. Jos taas lähtökohtaisesti ei voi luottaa toiseen, sellaisessa suhteessa ei kannata edes olla, koska koko peruskallio puuttuu suhteelta. Eikö miehesi luota sinuun, vai eikö luota itseensä? Mietipä sitä.
Sitä paitsi kummallekin tekee hyvää olla joskus omissa touhuissaan. Kyhjöttäminen yhdessä 24/7 ilman mitään omia kuvioita koskaan missään ei yleensä pidemmän päälle tule päättymään kovin hyvin.
Toisen toiveita tulee kuunnella, joo, mutta jotain on pielessä, jos pettämistä tarvitsee pelätä ja rajoittaa sen takia menemisiä.
Mies saa käydä viettämässä iltaa ilman naista, koska mies on perheen pää ja päättää perheen asioista.
Nainen ei saa käydä viettämässä iltaa ilman miestä, koska naiset ovat heikompana sukupuolena alttiimpia houkutuksille ja pettämiselle.