Kun täällä paljon puhutaan siitä kuinka kaivataan parisuhdetta ja kumppania jolta nähtävästi halutaan ennen kaikkea seksiä niin mitä jos keksisitte syitä miksei olla (iki)sinkku?
Omat parisuhteeni ovat syystä tai toisesta jääneet lyhyiksi. Kun kyseessä on mies niin aika moni nainen on kysynyt että "miksi näin on?" jonkinlaisena syytöksenä. Eli toisin sanoen joko minussa on jotain vikaa jonka naiset huomaavat tai olen liian itsekäs/pettävä/jättävä. Oletus on siis se että naiset haluavat parisuhteen ja pysyvät siinä, mutta niitä naisia ei kyseenalaisteta.
Kaikkien elämä ei mene niin hienosti kuin toisilla ja toisaalta osa ihmisistä on kriittisempiä ja osaa nähdä asioita siten ennalta että esimerkiksi suhdetta ei kannata jatkaa jos siinä olevat ongelmat on suuremmat kuin siitä saatava hyöty.
Kun katselen ympärilläni olevia parisuhteita sekä naisia joihin kaverini ovat suhteessa niin kysymys kuuluu miksi ihmeessä luopuisin vapaudestani olla sinkku ja ottaisin elämääni jopa pysyvästi jonkun joka arvostelee, käy läpi elämääni sekä suorastaan päättää mitä elämässäni tulisi kulloinkin tehdä ja tapahtua jotta hänellä olisi hyvä olla?
Aika harvan naisen kanssa synkkaisi ja suurimman osan naisista näen noudattavan tiettyä kaavaa sekä joukko naisia on suoraan sanottuna epätoivoisia horatsuja jotka pyrkivät vielä määrittämään säännöt parisuhteelle ja miehen elämälle.
Jo pelkästään naisen sosiaaliseen elämään sopeutuminen sekä hänen kaveripiiriinsä ja perheeseensä voi olla helvetinmoista "hupia" joten ihmettelen suuresti tätä tarvetta olla parisuhteessa.
Itse en myöskään harrastele irtosekstailua ja suhteita joten sen kaltaiset naiset eivät sovi minulle yhtään. Niitä hyviä ja sopivia naisia vain on harvassa joiden kanssa se vaihtokauppa jossa luovun osasta elämästäni yhteisten kiinnostuksen kohteiden sekä yhteisen kemian pohjalta on kannattava.
Ehkä se sitten johtuu siitä että on jo nähnyt millaista porukkaa naiset ovat ja mitä parisuhteella voi olla annettavana (ja aika usein mitä sillä ei ole) että tulee paljon kriittisemmäksi kuin että on pakko saada jotain seuraa.
Ainakin itsellä se ei ole seksi jonka puute jotenkin häiritsisi vaan läheisyys, hellyys ja elämän hetkien jakaminen yhdessä yhteisen huumorinkukkiessa, mutta siten aina muistaa että ei helmiä (eli minua) sioille.
Muistakaan (iki)sinkut että joskus toivoassanne jotakin voitte saada juuri sen mitä toivoitte eikä se lopulta ole sitä mitä halusitte........
Omat parisuhteeni ovat syystä tai toisesta jääneet lyhyiksi. Kun kyseessä on mies niin aika moni nainen on kysynyt että "miksi näin on?" jonkinlaisena syytöksenä. Eli toisin sanoen joko minussa on jotain vikaa jonka naiset huomaavat tai olen liian itsekäs/pettävä/jättävä. Oletus on siis se että naiset haluavat parisuhteen ja pysyvät siinä, mutta niitä naisia ei kyseenalaisteta.
Kaikkien elämä ei mene niin hienosti kuin toisilla ja toisaalta osa ihmisistä on kriittisempiä ja osaa nähdä asioita siten ennalta että esimerkiksi suhdetta ei kannata jatkaa jos siinä olevat ongelmat on suuremmat kuin siitä saatava hyöty.
Kun katselen ympärilläni olevia parisuhteita sekä naisia joihin kaverini ovat suhteessa niin kysymys kuuluu miksi ihmeessä luopuisin vapaudestani olla sinkku ja ottaisin elämääni jopa pysyvästi jonkun joka arvostelee, käy läpi elämääni sekä suorastaan päättää mitä elämässäni tulisi kulloinkin tehdä ja tapahtua jotta hänellä olisi hyvä olla?
Aika harvan naisen kanssa synkkaisi ja suurimman osan naisista näen noudattavan tiettyä kaavaa sekä joukko naisia on suoraan sanottuna epätoivoisia horatsuja jotka pyrkivät vielä määrittämään säännöt parisuhteelle ja miehen elämälle.
Jo pelkästään naisen sosiaaliseen elämään sopeutuminen sekä hänen kaveripiiriinsä ja perheeseensä voi olla helvetinmoista "hupia" joten ihmettelen suuresti tätä tarvetta olla parisuhteessa.
Itse en myöskään harrastele irtosekstailua ja suhteita joten sen kaltaiset naiset eivät sovi minulle yhtään. Niitä hyviä ja sopivia naisia vain on harvassa joiden kanssa se vaihtokauppa jossa luovun osasta elämästäni yhteisten kiinnostuksen kohteiden sekä yhteisen kemian pohjalta on kannattava.
Ehkä se sitten johtuu siitä että on jo nähnyt millaista porukkaa naiset ovat ja mitä parisuhteella voi olla annettavana (ja aika usein mitä sillä ei ole) että tulee paljon kriittisemmäksi kuin että on pakko saada jotain seuraa.
Ainakin itsellä se ei ole seksi jonka puute jotenkin häiritsisi vaan läheisyys, hellyys ja elämän hetkien jakaminen yhdessä yhteisen huumorinkukkiessa, mutta siten aina muistaa että ei helmiä (eli minua) sioille.
Muistakaan (iki)sinkut että joskus toivoassanne jotakin voitte saada juuri sen mitä toivoitte eikä se lopulta ole sitä mitä halusitte........
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hieno kirjoitus! Samaa pohtii täällä lähes (iki)sinkku nainen.
Mä aijon kans olla ikisinkkunainen ja loppuelämä kissojen kanssa,kyllä se tästä..
Kiitos!
Noiden juttujen mitä kirjoitin naisista voi tietysti vaihtaa sinkkunaisen ollessa kyseessä miehetkin.
Ainakin omalla kohdalla on ollut noita läheltä menneitä tapauksia joista ehkä olisi voinut tullakin jotakin, mutta ehkä ei pitemmällä tähtäimellä kuitenkaan.
Kyse ei ole sinällään siitä että olisin täydellinen ja toinen ei vaan siitä että se että sopii toisen kanssa yhteen siten että se toisi sinkkuelämään verrattuna omaan elämään lisää asioita sekä tyytyväisyyden tunteen ei välttämättä toteudu.
Näimpä..Käytännössähän asiat harvemmin on niin ihanata, kuin mielikuvissaan
ja kyllä,,parisuhteeseen lähteminen on hel-ve-tin työläs ja kuluttava prosessi, kaikkiin uusiin ihmisiin tutustumisineen. Sitä kysyy itseltään: Haluanko minä todellakin tätä.
Pitäis ensinnäkin päästä kokemaan se (paska) parisuhde, ennenkuin osaa olla tyytyväisenä sinkkuna. Kun ei ole kokenut parisuhdetta, niin siinä on vaan kokoajan se tunne että jotain tärkeää menee ohi.
Ei kannata haluta kokea paskaa parisuhdetta. Eiköhän jokainen tiedä minkälainen on paska parisuhde, joten kannattaa kiertää kaukaa. Parisuhde vaatii työtä ja enemmän mitä kauemmin on sinkkuna. Kaikista ei ole yrittämään.
yksineläjää katsotaan, kuin vierasta sikaa.
Hyvä kirjoitus.
Niinhän se menee että nuorena on naisten markkinat, miestä voi viedä nuoruudella ja hedelmällisyydellä kuin pässiä narussa. Mitä nainen haluaa, sen nainen lopulta saa. Sitten vanhempana kun naiset rupsahtavat ja miehet alkavat miettiä mitä HE haluavat (muutakin kun saada nainen keinolla millä hyvänsä), naiset sanovat kuorossa: "jos en saa mitä haluan niin mä en sitten ala!!!".
Minäkin pysyn todennäköisemmin ikisinkkuna. Ihan tavallisen näköinen oman ikäinen, nuorempi tai vanhempi nainen kävisi...vaan luonteeltaan oikeanlaiset ovat harvassa. Joko ovat tylsän arkisia tätejä, tai vaativat rahaa ja statusta joilla kustannetaan kalliit illalliset ja ulkomaanmatkat. Vaan kun en ole varsinaisesti hippikään, joten kuulun sellaiseen kategoriaan jossa ei ole juurikaan naisia.
Lienkö liian ahne, jos oletan että vielä kelpaisin parisuhteeseen? Ainakin ExPUA:n ja Naisasialuuserin mielestä olen.
Niinpä, tuo kai kuvaa aika hyvin tilannetta jossa mies on ajautunut väärän kanssa vakavampaan suhteeseen:
https://www.riemurasia.net/kuva/Elama-ohi/174546
Niin.. Parisuhde vaatii työtä , työtä ja työtä. Näinhän se on jos haluaa toimivan parisuhteen.
Hyvä kirjoitus, samaistun asiaan vaikka nainen olenkin.
Minun exäni halusi kerran että harrastamme kimppakivaa exäni nais kaverin kanssa joka oli kuulemma kovassa puutteessa. Siinä meni muutama päivä miettimiseen ja lopulta oli suostuttava kun ne kovasti painosti. Exän nais kaveri oli kyllä todella kaunis ja meninkin sitten panemaan sitä varmaan 10 kertaa exän luvalla
Minä olen jollain tasolla jo nuoresta lähtien vaan tiennyt sen että suhteet ja jopa pelkkä seksi ovat jotakin sellaista mitä muut ihmiset tekevät ja joka ei ole minua varten tarkoitettu. Kyllä asian tiimoilta on vuosien varrella vietetty tuskaisiakin hetkiä mutta nyt sitä on vaan jotenkin lakannut haaveilemastakin.