Kaikki pettää jos on tulee oikeanlainen tilaisuus.
Kaikki sitä tekee
Näinsevainon
56<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Mitä sä kuvittelet?Tiesitkö idiootti että on olemassa selkärankaisia ihmisiä joilla on moraali ja arvot korkealla, ja lisäksi vielä se että seksi ei ole elämän keskipiste mikä on todella säälittävää.
Sen tuut huomaamaan vielä mahdollisesti että 20-v sinä ajattelet näin, 30-v ajattelet taas noin, jne.
Ihminen muuttuu, myös sinä, myös sinun miehesi.
Siksi en haluakaan enää parisuhteeseen. Minä en petä ketään eikä minua petä kukaan.
Olet väärässä !
Aivan sama pettääkä ajatuksen tasolla vai teon tasolla. Sama ajatus kuitenkin.
Niin pettää. Ainakin Lappeenrannan ukkomiehet.
On periaatteen ihmisiä. Heillä on itsekuria pysyä omissa lupauksissaan. He eivät tarvitse lapsenkaitsijaa mukaan tilaisuuksiin, joissa kulkevat., yksin.
Onko se parempi sitten pettää ajatuksissaan vai käytännössä? Minulle ainakin monet miehet ovat kertoneet riisuneensa minut ajatuksissaan. En sitten tiedä mitä ovat löytäneet :D
Ja se tuntuu susta olevan niin jännää, että. Sulla varmaan kiinnostavasti esillä oleva pesä, kyllähän miehet sen haistaa. On naisia ja on Naisia. Itse voi määrittää millä tasolla on. Miesten leluna saa lelumaisen kohtelun, ei voi mitään. En sellaisella kehuskelisi.
Voi kuule ihan on vaatteet pysyny mulla päällä vaikka miehet niitä mielessään riisuvatkin. Enkä oo vaan yhtä kertaa kuullu tota vaan usein.
Ja ei, en pukeudu paljastavasti enkä ole antelias.
Enkä koe sitä missään mielessä jännänä, kertoo van ihmisen mielestä. Itse en ole ketään ikinä kuvitellut alasti. Ihan oma poikaystävä riittää eikä sitä tarvi kuvitella!
No jo olet lapsellinen!
Mä sanoisin niin että kyllä tämä aloitus pitää paikkansa kun sitä oikein miettii. Se luotettava, korkeamoraalinen ihminen ei välttämättä petä hetken huumassa, vaan monen asian summana, ihastuu, rakastuu. Petos se on rakastaa toista. Varsinainen seksiakti on sitten eri juttu. Se että joku henkilö tulee jotain henkilöä vastaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa elämän varrella ja jotain syttyy, ei välttämättä ole omissa käsissä. Se voi kyteä vuosia, kunnes se kasvaa niin suureksi että unohtuu moraali sun muut. Ihminen on huono eroamaan ennen kuin on aivan varma.
Toinen näkökanta on se että jos olet ruma, lihava ja sijaitset lähinnä kotisohvalla, pettämisen todennäköisyys pienenee aika lailla.
Rumuus tai lihavuus eivät suojaa pettämiseltä. Netti on lähellä ja seuranhaku helppoa. Varsinkin naiset saa seuraa vaikkeivät oliskaan missejä.
Eipä juu ole pettäminen ainoana mielessä.ihan kiva joo kuuluu varmaan johonkin omista haavoista paranemisesi prosesseihin tai ikääs mutta tosiaan kaikki ei mieti seksiä ja pettämistä, tunne halua joka toiseen vastaantulijaan pikku päissään.
Musta henkinen pettäminen on paaaaaljon pahempaa ku fyysinen. Fyysiseen pettämiseen ei varsinkaan miehillä liity VÄlttämättä mitään tunteita. Mutta jos toista ajattelee, tekstailee, pitää yhteyttä...siinä on jo kyse tunteista ja jos saman ihmisen kanssa on tullut fyysisesti petettyä kyseessä on törkeä petos! :D
Kahden kypsän toisiaan kunnioittavan aikuisen liitossa ei petetä henkisesti eikä fyysisesti.
Samaa paskaa: en voinut tunteilleni mitään, rakkautta ei voi estää jne. Joo, tunteille ei ehkä voi mitään, mutta teoille voi. On täysin oma valinta, ruokkiiko ihastumista ja pettääkö. Ei ole pakko ajelehtia tunteiden virran vietävänä.
Kaikki eivät petä. Minulla ei ole mitään tarvetta pettää vaikka tilaisuuksia olisi. Jos lakkaisin rakastamasta puolisoani, asiat voisi hoitaa repimättä kaikkea sitäkin, mikä joskus on ollut kaunista ja arvokasta.
Juuri näin. Tuolla paskalla on niin kätevä putsata omaatuntoa. Kukapa aitoa rakkautta voisi vastustaa ja miksi pitäisikään.
"Jos lakkaisin rakastamasta puolisoani, asiat voisi hoitaa repimättä kaikkea sitäkin, mikä joskus on ollut kaunista ja arvokasta."
Mites hoitelet repimättä toisen tunteit riekaleiksi? :)
Toki se kipeää tekisi, niin kuin elämä usein tekee, mutta monin verroin enemmän sattuisi, jos ero tulisi pettämisen kautta. Silloin joutuisi kyseenalaistamaan, millaisen ihmisen kanssa on elänyt ehkä hyvinkin monia vuosia. Joutuisi miettimään, mikä on ollut totta, mikä valhetta. Onko tuntenut toista laisinkaan. Rehellisyys ja totuus voivat sattua, mutta petos jää märkimään.
Sehän on eron kannalta tärkeintä ettei jää haikailee toisen perään kumpikaan! Mitä paskempi ero sen parempi. Ei jää itkemään mädän tyypin perään!
Luin jostain että vain tyhmät pettää. Tyhmyydelle ei tietysti voi mitään, mutta voihan sitä aina erota, jos tuntuu siltä että ei voi olla naimatta kaikkea liikkuvaa.
Miksi teistä jokainen sitten on täällä uskottomuus palstalla? Aloitus on totuus.
MINÄ TIEDÄN :
TEKOPYHÄT EI PETÄ. NE ON TÄYDELLISIÄ EIVÄTKÄ PETÄ AJATUKSIN, SANOIN EIKÄ TEOIN. NE ON KENTIES NIIN PASKAJÄYKKIÄ ETTEI KUKAAN EDES SUOSTUIS PETTÄÄ NIIDEN KANS JA SEKÖS HARMITTAA JA SAA NUTTURAN TIUKALLE.
Pettäminen tulee yleensä siihtä, että parisuhteessa ei saa mitä haluaa. Suurimman mekkalan asiasta nosttaa se joka petti ensin, mutta ei kärähtänyt.
Mitenkä tuo pettäminen menee kolmen tai useamman suhteessa? Kun elän kahden naisen kanssa niin kuka siinä pettää ketä?
Ei kannattaisi kauheasti täällä vannoa ikuista uskollisuutta. Tilanteet muutuu, tunteet muuttuu. 30-vuotias ei tiedä mitään siitä mitä 50 -vuotiaana omassa päässä liikkuu.
Joillakin on periaatteita ja halua elää niiden mukaisesti, so. pettämättä puolisoaan ja ennen kaikkea itseään. Tilanteet muuttuvat, tunteet muuttuvat, mutta tietyt arvot pysyvät, paitsi tuuliviireillä. Jos ei pysty pitämään sopimusta, sopimus puretaan. Sen voi tehdä pettämättä. Älyllistä epärehellisyyttä ja omien tekojen puolustelua väittää, että kaikki pettävät. Älytöntä myös kuvitella, että kaikki uskollisuutta arvostavat ovat tuoreissa parisuhteissa.
"Rasittava", huomaa että et ole elänyt tätä elämää vielä riittävästi ja silmät auki. Voi käydä ihan niinkin luonteva ja yksinkertainen asia, että puolisot eivät enää rakasta toisiaan vuosien yhdessäolon jälkeen.. Ollaan sitten vain yhdessä kun ei viitsitä erota ja on se periaate josta puhut. Kunnes toinen kylmyyden keskellä rakastuu parisuhteen ulkopuoliseen henkilöön ja ymmärtää, että on vuosia toteuttanut kummallista pakkomiellettä ettei periaatteesta erota. Koska toinen on fanaattisessa "periaatteessaan" eli oikeammin pakkomielteessä pelottavan vimmainen, haluaa rakastunut kumppani ihan vai vihkaa varmuuden siitä olisiko rakastumisen tunne todella eron arvoinen. Syntyy salasuhde, se palkitsee hyvällä ololla ja AIDOLLA tunteella. Luuletko tosiaan että tunne ei voita vuosikymmenien alle pölyttynyttä periaatettä joka pakottaa kulemaan pystyyn. Ja vielä, ihminen kerää noin vuosisadan elämää, jos arvot, periaatteet ja käsitykset maailmasta ei sadassa vuodessa muutu niin vähän huolestuttavaa.
Suurin osa näistä puolisoni ei petä koskaa ihmisistä eivät vain suostu näkemään (eja ehkä hyvä niin) puolisonsa syrjähyppyjä. Kaikkein rakastavin ja luotettavin perheeniskä tai -äiskä voi olla salasuhteessa ja olla hyvin tyytyväinen että on puolisonsa "ei pettäisi koskaan" arvonimell turvattu. Tulet "Rasittavaa" vielä elämässä oppimaan tämän imhimillisen elämälain vaikka sen nyt peloissasi ja kiihkoissasi päätäsi suojataksesi kiellätkin.
Tai sitten olen elänyt ja kokenut tarpeeksi oppiakseni tuntemaan itseni? Minulla ei ole pakkomiellettä elää millaisessa avioliitossa tahansa, vaikka uskollisuus onkin yksi periaatteistani. Olen yhdessä puolisoni kanssa ja uskollinen, koska haluan. Ehkä olen elänyt silmät auki ja tässä hetkessä, kun ei ole tarvinnut havahtua tai ajautua?
Puolisoni puolesta en ole sanonut enkä voi sanoa mitään. Toki hän on uskollisuutta luvannut, mutta hän tekee omat valintansa.
Rubiroosa, tietysti elämässä voi käydä niin kuin kuvailit. Omalla kohdallani en vain pidä sitä mitenkään todennäköisenä. Kaikki eivät petä - sekin on inhimillistä. Kummasti se tuntuu ärsyttävän joitakin ihmisiä. Kovin vähän toistemme elämästä näiden keskustelujen pohjalta tiedämme. Olen kantapään kautta oppinut elämään sovussa itseni kanssa ja tunnen, mikä minulle on hyväksi ja mikä ei. Mihin pystyn, mihin en.
Tuo alkuperäinen viesti on täyttä totta.Ne jotka sanoo, että ovat uskollisia aina ja omaavat korkean moraalin omasta mielestään eivät vain yksinkertaisesti ole törmänneet ihmiseen joka vie todella jalat alta.Kaikki eivät vaan ehkä koskaan koe sitä lähes hulluksi tekevää huumaavaa tunnetta,joka saa haluamaan toista niin ettei ajatuksiin muuta mahdu.Onhan pitkissä avioliitoissa ihmisiä,jotka ovat tyytyväisiä (kun eivät muusta tiedä)siihen, että puoliso on mukava turvallinen,hyvä vanhempi lapsille jne.Hullua/villiä sokaisevaa rakastumista ja himoa ei olla koskaan koettu. Mutta sitten kun sellaisen kokee,ymmärtää ettei koskaan voi tuomita tai arvostella toisten tekoja. Ne hyveelliset ihmiset jotka vakuuttavat,etteivät koskaan petä ja tuomitsevat toiset saattavat vielä joskus ajatella toisin. Usein se leimahdus palaa loppuun ja elämä jatkuu.Itse olen puolisoni ihastumisen ja sen loppumisen seurannut sivusta haluamatta tietää enempää ja haluamatta saada rysän päältä kiinni.En ole seuraillut tai tutkinut puhelinta tai muuta naurettavaa kyttäämistä.Hän pysyy luonani jos niin haluaa,kaikki perustuu vapaaehtoisuudelle.Minä saan häneltä kaiken mitä tarvitsen,enkä mistään jää paitsi,miksi siis valittaisin. Miettikää jos jokuteistä saisi tietää,että puoliso on viiden vuoden ajan joka päivä suudellut toista naista ja harrastanut seksiä vaikka kerran kuukaudessa.Et olisi huomannut mitään,ja olet ollut onnellinen,mutta nyt kun sait tietää eroaisitko heti,vaikka se ei olisi millään haitannut elämääsi.hmmm... toista ei omista vaikka naimisissa ollaankin,rakkaus ja omistushalu on eri asia.
Olikohan tuossa vuodatuksessasi mitään oikeasti oikeaa. On totta, että elämässä tulee vastaan hulluksi tekevää hurmaavaa tunnetta, mutta vielä todempaa että se mitä tunsit ja teit, on todella totta syvältä ja perseestä. Ei voi kun katsella muita tyhmiä samaa paskaa toistamassa.
Ei pidä ottaa tuomitsemisena sitä, että joku sanoo pystyvänsä uskollisuuteen. Kirpaiseeko niin kovasti, että joku voi sanoa olevansa uskollinen, vapaaehtoisesti? Ihan kuin elämä turvallisen puolison kanssa olisi pakostakin tasaista ja tylsää. Ei sen tarvitse olla. Kaikkein ei tarvitse tyytyä vähään, murusiin.
Olen kokenut sokaisevaa rakkautta ja paljon muuta oman puolison kanssa. Rakastunut uudelleen kerta toisensa jälkeen. Mitä parempaa kukaan muu voisi tarjota? Mitä itse voisin antaa? Jos puolisoni olisi viiden vuoden ajan pettänyt, toteaisin, etten tunne tätä ihmistä enää ja ottaisin eron.
Mä olen ihan varma, että et ottaisi eroa puolisostasi jos hän paljastuisi pettäjäksi. Se on helppoa sanoa ennenkuin on tilanne päällä että minä ihan varmasti ottaisin eron. Et sä mihinkään lähtisi vaan pyrkisit ymmärtämään, miksi puoliso noin toimi, mikä on mahdollisesti vialla liitossa. Syyttäisit ihan varmasti sitä vierasta joka sun puolisosi on houkutellut huonoille teille. Eikö?
Tuskin! Mistä moinen luulo? Miksi haukkuisin kakkosta, kun lähempänä on puoliso, jota voi haukkua? Kivan jallituksenhan kakkonen teki...
Totuus: ei petä
Kyllä siinä jälkikasvullinenkin ukkomies alkaa varmasti miettimään kaikenlaista kun sellanen hyvännäköinen nuori sinkkunainen alkaa viihtymään seurassa. Töissä seurannut tällasta "pariskuntaa" jotka on yhdessä aina kun mahdollista, autonsakin ukkomies parkkeeraa mahdollisimman lähelle tämän naikkosen autoa tyhjällä parkkipaikalla. No jättää hän nyt sentään yhden autovälin verran väliä, ettei näyttäis liian ilmeiseltä. Facebookissakin lähes aina yhtäaikaa linjoilla tai poissaoloajat samat. Lienee vaan ajan kysymys kunnes periaatteet antaa periksi nuoren lihan houkutukselle, puhtaaseen kaveruuteen en usko hetkeäkään.
Voisko vihjata isukille, että muutkin jo huomaa, että nuori nainen houkuttaa...?
Oma exäni teki tekosensa 20-v nuoremman kanssa, siis oli suhteessa. Ja kun suhde ei tietenkään mihinkään kestävään johtanut, syyttää mies nyt kaikkia muita perheensä hajoamisesta, vaikka itse tunaroi. Tällaisissa suhdesotkuissa miesten lapsellisuus vaan korostuu.
"Lienee vaan ajan kysymys kunnes periaatteet antaa periksi nuoren lihan houkutukselle, puhtaaseen kaveruuteen en usko hetkeäkään."
Miksi et usko? Luuletko nuorta naista tyhmäksi? Vai etkö kykene ajattelemaan, ettei kyse ole nuoruudesta, vaan jostain ihan muusta, kuten esim. suhteesta itsestään?
Itselläni alkoi "suhde" nuoreen mieheen, kun olin perheellinen 40v nainen, mies hädin tuskin täyttänyt 18v. Kerroimme harvoille ja valituille suhteestamme, johon ei sisältynyt seksiä. Tapailemme yhä, joskin miehelläkin on nyt perhe.
No on se vaan kumma, että nää vanhemmat ukkomiehet usein näiden nuorempien naisten kanssa alkaa viihtymään, joten kyllä, väitän että kyse on siitä nuoruudesta kun ei kerran vanhemmat saati omanikäiset naiset kiinnosta läheskään kaikkia.
Ihminen rakastuu harvoin toisessa ihmisessä pelkkään ikään.... Kyllä se on pikemminkin ominaisuudet, elämänasenne, tyyli, tapa kohdella toista/muita ihmisiä, ym ym. mihin rakastutaan. Tai joiden seurassa aletaan viihtymään.
Itse olen keski-ikäinen nainen, ja lopen kyllästynyt monen omanikäiseni naisen ja miehenkin tympääntyneeseen/kyllästyneeseen elämänasenteeseen. Kierrän kaukaa. Samoin korvaan osuu "nuorena sitä ja tätä, nyt ei mitään". Itse tunnen olevani elämän vedossa. Vihdoinkin "oma tupa, oma lupa" - lapset ovat lentäneet pesästä, miesystävä on, emme asu yhdessä. Rahaa on omaan käyttöön enemmän kuin koskaan, ja voi täysin päättää mihin ja miten paljon sitä käyttää. On vapaa harrastamaan, tapaamaan ystäviä, menemään minne huvittaa.
Ei tee, minulla olisi ollut siihen todella hyviä tilaisuuksia, sillä tarjokkaita oli useampia, mutta kerroin heille suoraan, että juuri nyt olen yksin, sillä kumppani oli toisella paikkakunnalla ihan järkisyystä.
Eräänä Juhannuksen aaton aattona tuli työpaikalleni aviossa oleva mies pyytämään kanssaan Juhannuksen viettoon minua kahden pienen lapsen äitiä.
Hänellekin minulla oli aivan heti vastaus ei. Sanoi hurmaantuneensa minuun ja vuosien jälkeen vielä palasi uudelleen. Tiesin hänen olevan suunnattoman rikas ja hyvän näköinenkin, mutta perheeni on vieläkin enemmän, ei tullut minkäänlaista kiusausta lähteä hänen matkaansa.
Pelkkä "tarjokas" ei riitä. Yleensä vielä elämä tekee kepposet: vaikka itse olisi ajatellut "en koskaan voisi pettää puolisoani", niin itse onkin juuri se aktiivinen osapuoli. Aktiivisuutta on myös ajatus "voi vietävä miten tuossa on himottava mies".
"Pelkkä "tarjokas" ei riitä" Tuo on niin totta. Kannattaisi kukin tykönänsä miettiä millaiseen mieheen/naiseen hairahtuisi :). Liian helposti sanotaan tuo juuri "minä en koskaan pystyisi olemaan uskoton".
Näinhän se on. Suurin osa pettäneistä on ajatellut, ehkäpä vuosikymmeniä "en ikinä voisi olla uskoton puolisolleni". Sitten tapahtuu jotain. Lisäisin tuohon, että oikeanlainen tilaisuus pitää sisällään itse tilaisuuden, tuon kumppanin X ominaisuudet/soveltuvuuden, sekä oman sisäisen/parisuhteen tilanteen.
Ihminen on heikko, mutta silti kaikki eivät koskaan sorru hakemaan pelastusta esim. viinasta tai pettämisestä. Sillä siitähän usein on kysymys: kuvitellaan, että oma onni on toisen varassa ja että juuri minä olen ansainnut tämän ainutlaatuisen onnen. Tulee joku ja vie pois, ottaa syliin. En halua olla uskoton puolisolleni, koska silloin pettäisin itseäni. Kun sen ymmärtää, on helppo olla uskollinen, parisuhteen tilanteesta riippumatta. Ei ole pakko ajautua vaan voi ohjata itseään.
Kiitos kirjoituksistasi tässä ketjussa sinulle rasittavaa. Olet niin oikeassa ja on harmittavaa, että ihmiset ympärillä ovat niin heikkoja sisäisesti, että eivät edes halua ymmärtää. Koko elämän ydin ajatus on tuossa: onni löytyy itsestä, ei toisesta. Kun on onnensa löytänyt, niin voi jakaa sitä puolisolleen pyyteettömästi ilman odotusta vastalahjasta. Näin ajattelen itsekin, etten halua olla uskoton puolisolleni, koska silloin pettäisin eniten itseäni. Ja tämä toimii myös tilanteessa, jossa toinen on ollut uskoton. Uskomattomin kokemus uskottomuudessa oli valehtelu ja se, että kärähdettyään tämä valehtelija ns. ratsasi puhelimeni lokitiedot ja selvitti ihmiset numeroiden takaa. Minulla oli puolisoni salarakkaan numero siellä, mutta vain hänen nimikirjaimillaan ja tämänkin oli fonectasta etsinyt. Eli uskoton kuvitteli, että tekisin hänelle saman kuin hän on tehnyt minulle, jälkeen päin keskusteluissa hän ymmärsi, että itse en koskaan kykenisi samanlaiseen tekoon, koska pettäisin vain silloin itseäni, en ketään toista.
Vaan kiinni siitä että kumppani on pitkään ollut totaalisen piittamaton, kaikin tavoin, sekä ylimielinen minua kohtaan.
Mies ei petä, mies vain panee!
Oletko joku Timo vai?
Lyhyt ja ytimekäs, näin se asia on.
Taitaa pitää paikkansa miehen mielikuvituksessa, että mies ei petä, vaan panee. Se on vain niin, että se kumppani ei ajattele samoin asiasta ja siitä se ristiriita tuleekin. Muuten se kakkonenkin haluaa miehen kokonaan ja perheen, jotta ei se siitä paremmaksi mene.
Joten miesten olisi syytä hyväksyä elämä sinkkuna, jotka tätä haluavat, muutoin on hyväksyttävä yksiavioisuus. Lusikoita muutoin jaellaan moneen kertaan ja taitaa se polvilleen saada miehenkin, kun elämän mahdollisuudet kapenee.
Jäikö äidilä ja isältä opettamatta, että kaikkea sei saa, mitä kauppojen hyllyllä on, sama pätee tähän juttuunkin, pitää osata pitää vain unelmina, silloin on paras.
Tämä oli hyvä kirjoitus, propsit siitä.
Pääsit ytimeen. Panettaa nii älyttömästi, et ei millää väliä. Aika sama kuka aktissa on mukana, käsittääkseni liian löysä ei saa olla. Ja ajatelkaa sitten kaikki ne panokaverit haluaa sen miehen kokonaan. Huh, huh. Ei ole parhaimmilla p..joilla helppoa, kun akat kiimana kimpussa.
En usko, että kaikki pettää, mutta pakko todeta että miehet on varsin helppoja maistelemaan ruohoa sieltä ja täältä.
No ei kyl oo tullu mieleenkään pettää. Yrittäijä on kyllä ollut ja ihastumisia, mutta tunnen rajani. ihastukset menee ohi, kun ei lähde mukaan toisen houkutteluun. Kyllä pettäminen on kiinni ennenkaikkea omista arvoista ja luonteenlujuudesta.
Täysin totta. Mutta kysyn, mikä pettämisessä on niin pahaa? Yhden illan juttu, mitä välii......
Ei todellakaan kaikki petä. Se on vain kaltaistesi löyhämoraalisen ihmisen luuloa. Sinua voi sanoa samanlaiseksi koska väität noin ja pidät sitä kaikkien tapana. On ihmisiä joilla on korkea moraali ja rakkaus kumppaniin pyhempi asia kuin teidänlaiselle petturille.