Mä en jaksa enää kauaa tätä ikuista yksinäisyyttä ja viimeinen aikaraja annettu loppusyksyyn. Miksi te olette hengissä? Onko syy vanhemmat vai työ vai harrastukset vai kaverit vai miten te jaksatte elää sen tosiasian kanssa, että olette hyljeksittyjä ja yksin lopun ikäänne?
Miks ootte hengissä? Mikä Syy siihen?
ArkaRumaTyhmä
38<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
No minä olen vaan tälläinen luuseri joka haluaa nähdä että saanko ikinä rakkautta ja hyväksyntää. Turhaahan se on odottaa mutta mitä tässä muuta voi ja ainahan on maksulliset naiset mutta ei ole kanttia ollut mennä vielä.
Veli ja äiti on suurimmat syyt. Kyllä se taas on mielessä että parempi olisi roikkua narun jatkona kun jatkaa tätä samaa kituuttamista vuodesta toiseen.
ex-PUAa, NALlia, superatmia ja muutamaa muuta palstahahmoa saat kiittää siitä ettei tipu empatiaa. Naiset saa tällä palstalla niin paljon paskaa että ei paljon kiinnosta ätmien yksinäisyys ja itsariajatukset.
Naisviha johtuu naisista, niin sanottiin eilisen iltasanomissa. Ja kaiken sen paskan ovat naiset ansainneet.
Juuri näin.
Ja tuokin nainen on hyvä esimerkki tekosyitä esittävästä miesvihaajasta, joka sen sijaan että tekisi parannuksen, syyttää kyseenalaisesta toiminnastaan totuudenkertojia.
Tosiasiassa hän ei syrjintää harjoittavana hypergamina tuntisi sen enempää empatiaa aloittajaa kohtaan, vaikka emme olisi koskaan suutamme avanneetkaan.
Tällöin se mitä me teemme on sankarillista ja kaunista kaikilla tavoilla.
Tekisi parannuksen? Ätmikielellä tarkoittanee, että valitsee mahdollisimman vastenmielisen ja luotaantyöntävän kuvatuksen partnerikseen tai ainakin harjoittaa seksiä sellaisen kanssa.
Ätmi - vihonviimeinen mysteeri, järjen jättiläinen, logiikan kuningas.
Hauskaa miten niin tyhmä olento kuin nainen, tulee puhumaan logiikasta. Etenkin kun ne ovat te kurpat jotka olette ensimmäisenä menossa keskustelussa asiattomaan suuntaan.
Mutta joo, sinulle tässä tapauksessa naisen hypergamiasta luopuminen, eli vaikkapa tasoisensa miehen valitseminen, ilman että käyttää miehen statusta tai varallisuutta, tai sosaalista suosiota yms. standadina, on yhtä kuin tyytyisi johonkin maailman vastenmielisempään olentoon. Sitten uhriudutaan ja leikitään marttyyria, vaikka itse ollaan narsistisia ja rumia mätisäkkejä, jotka odottivat itselleen rikasta miesmallia.
Taas yksi esimerkki siitä. että miksi naiset saavat paskaa - he ansaitsevat sen. (On myös monia muita asioita joissa naisen on tehtävä parannus).
Myönnä vihdoin, että ongelmanne on se, että naiset tulevat mainiosti toimeen yksin, elleivät saa mieleistään partneria. Naisella ei ole tarvetta tyytyä mihin tahansa kutuun vain yksinäisyyden pelossa. Miehet ovat epätoivoisia, tarkoitan siis ätmit. Vinku vinku.
No, kun aamulla herää ja katsoo ulos niin näkee kuinka köyhät jupit joutuvat lähtemään töihin. Siitä saa toisen puolen päivään lisää.
Toinen puoli tulee siitä kun hoitelee omia asioitaan ja hymyilee toisille. Silloin ihmisetkin tulevat iloisiksi ja hymyileviä kasvoja on mukava katsella.
Kuntoilun puolella on mukava kiusata "teryleeni urheilijoita". Niin lenkkeillen kuin polkupyörälläkin. Ei se kunto ole vaatteista ja välineistä kiinni.
Ja mikäs sen kauniimpaa kuin luonto. Monesti ihmiset matkustavat maailman ääriin ottamaan valokuvia. Vaikka ei tarvitse kun katsoa jalkoihinsa ja ympärilleen. Ja kuvattavaa riittää ihan mielettömästi.
Heh.. mulla on paljon samanlaisia ajatuksia.
Itsehän minä teen elämäni sellaiseksi kuin mitä se on. Ja itse myös päätän, miten sen koen.
Teen töitä, välillä paljon, välillä vähemmän, mutta pidän siitä mitä teen. Tekemisen täytyy olla sellaista, josta jää henkisesti plussalle. Jos alkaa tuntumaan pahalle, lopetan. Voin aina tehdä niin, mun elämä.
Omaisuutta pakonnomaisesti haalivia ihmisiä seuratessa koen tyytyväisyyttä omasta elämäntavastani. En ehkä ole vahingoniloinen, vaan helpottunut.
Ja hyvä levittää hyvää, tästä aivan samaa mieltä.
Osattiin sitä liikkua ennenkin ilman kalliita merkkivaatteita. Harrastin joskus "mummovainaan" jumppahousuissa punttaamista, sanoin niitä asennevaatteiksi. Hyvin se rauta niillä nousi. Kun olin vuosikausia niitä lumppuja korjaillut sen mitä pystyi, piti ostaa uusia. Nykyiset ovat jo toimivampia. Metsässäkin näkee välillä vaikka minkälaista mannekiinia, vaikka siellä pärjää lähes aina kumisaappailla ja perusulkoiluvaatteilla.
Lähellä on eniten nähtävää, kun vaan ymmärtää katsoa.
Miten niin hyljeksittyjä ja yksin?
Kyllä itselläkin on käynyt mielessä jo muutaman vuoden ajan että parempi olisi vain ottaa nirri pois itseltä niin ei tarvisi jatkaa tällaisena surkeana hylkiönä elämistä. Ei ne naiset minustakaan kiinnostu kun olen tällainen arka ja syrjäytynyt mies jonka elämässä ei ole mitään sisältöä. En silti oikein voi vanhempieni ja muutaman kaverin takia tappaa itseäni vaikka mieli tekis melkein joka päivä.
Lisään vielä että en minä näin synkästi ajattelisi että haluan kuolla jos vain olisi vähänkään toivoa sen suhteen että maailmasta löytyy edes yksi nainen joka on minusta aidosti kiinnostunut.
Samoissa tunnelmissa, mutta ei siitäkään apua vaikka löytyisikin joku joka näkisi rumuuteni läpi, koska olen liian arka tekemään mitään asioitten eteen :( joten joudan kuolla pois.
Googleen: alt.suicide.holiday methods FAQ. Sieltä googlen ensimmäisiltä sivuilta löydät linkkejä ohjesivuihin mistä löydät itsellesi sopivat ja toimivat tavat lähteä pois. Tämä vain vinkkinä että et mahdollisesti sitten tee virhettä ja jää potilaaksi veronmaksajien kustannuksella.
Joo, sama vika minullakin nimittäin tuo sairaalloinen arkuus. :(
Varmaan omat unelmat ja niiden tavoitteleminen, sekä se, että toivoa on aina. Toisaalta tietoisuus siitä, että olen yksin osittain omaan syytäni: en ole ollut riittävän aktiivinen kumppanin etsinnässä, osittain psyykkisistä syistä. Minulla on tätä jatkunut jo parikymmentä vuotta, ja voi hyvin olla että jatkuu loppuun saakka, jos en saa itsestäni mitään irti asian suhteen.
Jos kumppania ei ole löytynyt vielä "korkeaan" 26 vuoden ikään mennessä, ei kannata lopettaa itseään vain tämän takia. Tämän ikäisellä ihmisellä on vielä n. 50 vuotta aikaa etsiä, ainakin jos on mies.
Mitä tarkoitat tolla ainakin jos on mies? Kun naisethan ne kauemmin elää.
Naiset elävät kauemmin, mutta heidän mahdollisuutensa kumppanin löytämiseen heikkenevät aiemmin kuin miehillä. Jopa 70-vuotias mies voi löytää itselleen naisen, mutta saman ikäiselle naiselle miehen löytäminen on hyvin vaikeaa, vaikka hän etsisi oman ikäistensä joukosta. Miehillä siis tuo pariutumisikä on pidempi kuin naisilla, koska miehet säilyvät paremmin, ja tämän lisäksi naisille miehen ikä ei ole yhtä tärkeä kuin miehille naisen.
Kiitos tästä lisätiedosta. Tekee oikein hyvää laskea että saattas olla yli 60 pitkää saatanan yksinäistä vuotta edessä joten ajan suosiolla auton sillalta alas nyt.
Päätös on tietenkin omasi. Voi tosin olla, että kuolet täysin turhaan, koska et voi olla täysin varma joudutko olemaan yksin koko tuon 60 vuotta, tai edes puolia siitä.
Kyllä sitä olisi valmiina vaikka elämään loppuelämänsä "yksin" (sinkkuna) jos vain olisi tarpeeksi pätäkkää, velaton omakotitalo, autotallit jne :) Isompi ongelma onkin löytää se oma juttu, ns intohimo mitä haluaa tehdä päivästä toiseen. Eli unelmat, elämästä nauttiminen ja itsensä löytäminen, naisasiat on loppujenlopuksi pieni ongelma.
Vitti mitä valittajia. Uliuliuli äiti tiu pyyhkii.
Ihmiselle tyypillisin tapa nousta sosiaalisessa hierarkiassa: ylentää itseään muita alentamalla. Kuten sinä nyt teet.
Kerro missä oot niin mä tuun tappaan sut.
"Vitti mitä valittajia. Uliuliuli äiti tiu pyyhkii."
Vitun kehitysvammanen homo, uli uli uli vaan itselles.
Elämä on loppujen lopuksi aika helppoa. Aion elää niin että kuollessani omaisuuteni on 0 €. Eli vähitellen alan realisoimaan kaiken omaisuuden. Mitään en täältä saa mukaan ja jälkeläisiä ei ole. Yksikään lähisukulainen ei ole niin läheinen, että mitään perintöjä minulta ansaitsee. "Vastuuton" elämäntapa tietysti kauhistuttaa joitain, mutta jos haluaa elää niin kuin itse tahtoo, niin aina joku pahoittaa mielensä.
Sen lisäksi aion tehdä elämäni aikan muutaman ihmisen elämästä hiukan helpompaa ja joidenkin elämästä suunnilleen helvettiä.
Kiva ajatus tuo mitä sanoit lopussa että ajattelit tehdä jonkun elämästä helpompaa :) mä olen miettinyt kanssa testamentti asioita lähinnä kohdetta. Ennen kuin lopetan itseni sähköllä kuin minkin.
Eläimille kannattaa olla hyvä. Ne harvemmin kenellekään pahaa tahtovat, toisin kuin monet ihmiset.
Sen lisäksi aidosti "hyviä" ja läheisiä ihmisiä on maailmassa niin vähän, että heille kannattaa kyllä kiitollisuus osoittaa.
Harrastukset ja vahva usko tulevaisuuteen..Koen todellakin, että elämäni on vasta alussa ja että oon vasta "tulossa" monellakin tapaa. Valtavasti on asioita näkemättä ja kokematta ja on monenlaisia suunnitelmia. Ensimmäinen suunnitelmani tulevaisuuteen on itsensä sisäänajo seksuaaliseen kanssakäymiseen ja siihen olen hakenut kokematonta partneria:)
Ei ole mitään menetettävää. Teen hidasta itsaria alkoholilla. Juon olutta joka päivä. Tuskin pelkällä oluella kuitenkaan mitään saa aikaan, mutta ei vitutakkaan enää koko aikaa.
Jo se Tieto rauhoittaisi mieltä, että eutanasia olisi mahdollista ja se antaisi voimia yrittää vielä viimeisen kerran tässä elämässä, mutta koska se ei ole mahdollista niin aika menee ihan vaan hukkaan surressa omaa surkeuttaan :(
En ole itsemurhatyyppiä.
Turhuuttahan tämä elämä vähän on, mutta samalla ainutlaatuinen mahdollisuus joka lopuplta kuitenkin sinulta otetaan pois, joten siinä välissä kannattaa tehdä sen minkä voi.
Se vaan että kukaan ei ole oman onnensa seppä, vaan jokainen yritys ja sen onnistuminen on tuhannesta muusta asiasta ja olennosta kiinni - joskus onnaa, joskus ei.
Nyt taas kun on ollut hyvät ajat, tuntuu jotenkin typerältä edes ajatella miksi pitäisi lähteä pois. Toisaalta, kun on olleet huonot ajat, minulla oli kovin vähän uskoa siihen että asiat paranisivat, mutta annoin niille mahdollisuuden tulla.
Naismenestys on sellainen juttu, ettei se mitään pysyvää onnea tuo, vaikka hyvä suhde voikin olla kulmakiviä täyteen elämään.
Naisen puute ja yksinäisyys vaan ovat niin raskaita tiloja ihmiselle, jonka tehtävänä on pariutua ja olla laumaeläiin, että ei se tilanne kateeksi käy.
Harrastukset auttaa jaksamaan. Nuorilla tosiaan on vielä toivoa...mutta tällänen 50-kymppinen työtön, köyhä vanhapiika on tullut jo toivottomaksi asian suhteen. Yrityksiä on toki ollut mutta kaikki menneet mönkään oitis.
Olen yli 50v työtön nainen ja kehrään onnesta uuden pupuseni kainalossa <3
Oon hengis hyvän tuurin ansiota. 5 v sitten olin yhdella omakotitalo työmaalla raksatöisssä ja puinenkaide petti ja tippusin 4 metriä alas vanerilevypino ja lasivillapinon päälle. Metrin sivuun niin olisin tippunut 9 metriä kivikkoon. Työkaveri tippui telineiltä 4 metriä alas samalla työmaalla ja selkä murtui ja olinkin just tuuraamassa sitä kaveria koska se ei pystynyt tekemään hommia.
Kaksi vakavaa onnettomuutta samalla työmaalla? Siellä on joku laiminlyönyt velvollisuuksiaan ja pahasti! Kai haastoitte vastaavan oikeuteen?
No kyllä se siitä jonkun tuomion sai ja sain korvauksia. Eipä ne korvaukset päätä huimaa jos loukkaantuu.