Olen ihan vasta-alkaja näillä palstoilla, mutta kuitenkin ehtinyt tutustua muutamiin viesteihin.
Koska täällä on juteltu vaikka mistä, niin ajattelin lähettää oman "ongelmani", joka ei järin suuri ole, mutta häiritsee minun maailmaani. Minun avopuolisoni kertoilee jatkuvasti entisestä vaimostaan, viimeksi tänä aamuna aamiaispöydässä kertoi hauskoja tapauksia , kun entinen vaimo opetteli autoa ajamaan. Olen tietysti sanonut monta kertaa, että en ole kiinnostunut heidän yhteisistä kokemuksistaan mutta heti saan kuulla että olen mustasukkainen. Toisaalta ymmärrän kyllä että hän on minut valinnut eikä missään nimessä haluaisi entistä elämäänsä ja vaimoansa takaisin.
Meillä menee ihan kivasti, olemme suht koht onnellisia. Itse yritän tietoisesti olla puhumatte entisestä miehestäni, vaikka kyllä minullakin olisi paljon kertomista yhteiseltä
20 v. mittaiselta taipaleelta.
Mitäs tykkäätte? Mitä tehdä ?
Olisi kiva kuulla mielipiteitänne. Miehetkin,kertokaa miksi hän muistelee menneitä...itse en häneltä vastausta saa ,vaikka olen monesti kysynyt.
Koska täällä on juteltu vaikka mistä, niin ajattelin lähettää oman "ongelmani", joka ei järin suuri ole, mutta häiritsee minun maailmaani. Minun avopuolisoni kertoilee jatkuvasti entisestä vaimostaan, viimeksi tänä aamuna aamiaispöydässä kertoi hauskoja tapauksia , kun entinen vaimo opetteli autoa ajamaan. Olen tietysti sanonut monta kertaa, että en ole kiinnostunut heidän yhteisistä kokemuksistaan mutta heti saan kuulla että olen mustasukkainen. Toisaalta ymmärrän kyllä että hän on minut valinnut eikä missään nimessä haluaisi entistä elämäänsä ja vaimoansa takaisin.
Meillä menee ihan kivasti, olemme suht koht onnellisia. Itse yritän tietoisesti olla puhumatte entisestä miehestäni, vaikka kyllä minullakin olisi paljon kertomista yhteiseltä
20 v. mittaiselta taipaleelta.
Mitäs tykkäätte? Mitä tehdä ?
Olisi kiva kuulla mielipiteitänne. Miehetkin,kertokaa miksi hän muistelee menneitä...itse en häneltä vastausta saa ,vaikka olen monesti kysynyt.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sain sen käsityksen, että ette ole enää teini-ikäisiä, joten lapsekkuudesta miehesi käytös ei voi johtua. Minusta tuntuu, että miehillä on tapana kertoa entisistään. Miksi - sitä en ole koskaan ymmärtänyt. En itse ole missään suhteessani juurikaan tuonut esille entistä elämääni, sillä miksi niin tekisin? Voihan sitä muistella likkakavereiden kanssa. Silti miltei jokainen mies, jonka kanssa olen seurustellut, on kertonut ainakin jotain exästään.
Nykyiseni ei onneksi juurikaan ole sellaista harrastanut, ja jos kertoisi, en kuuntelisi. Ymmärrän hyvin, että sinua kiukuttaa tuollainen käytös. Minä suuttuisin myös. Entäpä jos kysyisit häneltä, pyrkiikö hän noilla jutuillaan johonkin ja sanoisit, ettet todellakaan pidä siitä, että hän kertoilee exästään. No. Olet tainnut sanoakin. Tai auttaisiko se, että alkaisit kertoa itsekin exästäsi, ihan tarkoitushakuisesti. Ehkä hän ymmärtäisi,ettei sellaisia tarinoita ole kiva kuunnella.
Joka tapauksessa, tunteesi on oikeutettu.
mulle myös nousi ajatus, että ala sä kans kertomaan juttuja entisestä elämästä..Tosin se on lapsellista, eikä ehkä tunnu kovin hyvältä,mutta yritäs tarjota hänelle omaa lääkettään, josko tepsisi..
Valitettavasti tulee mieleen, että miehesi kaipaa jotain menneestä, eikä ehkä ole selvittänyt edellistä elämäänsä edes itselleen. Tuolla menolla saattaa olla teidänkin yhteiselo vaakalaudalla. Oikeastihan menneen haluaa unohtaa, ja sen jopa unohtaakin,jos sillä ei ole enää merkitystä.
Ole tarkkana, ettet jää hiljaa katkeroitumaan, vaan pidä kiinni siitä, minkä oikeaksi tunnet; parisuhteen ilman entisiä puolisoita, vaikka se vaatisi kovinkin napakat otteet. Äläkä pelkää, vaikka tähän puuttuminen näyttäisi suistavan koko olemisenne raiteiltaan, sillä puuttumatta saatat itse suistua, pahimmillaan.
Luulen että hän käy läpi edellistä suhdettaan puhumalla siihen sävyyn entisestään.Muistothan kultaantunut, jos entinen oli niin hauska ja mukava ,mikä on eron syy.Ei ole oikein että puhuu sinulle entisistään vaan olisi aika puhua teistä.Menneet ovat menneitä jääköönkin sinne.Pitääkö sinua hyvänä ystävänään että luulee sinun sulattavan kaiken, asialle pitäisi tehdä loppu.
Tunnistan oireet; miehesi ei ole vielä päässyt irti entisestään. Tyhmyyttäni itse pilasin lupaavasti alkaneen suhteen aikanaan sillä, että en saanut pidettyä mölyjä mahassani, vaan puheet lipsuivat ex:ään. Tosi loukkaavaa, mutta tajuan sen vasta nyt, kun itse olen päässyt irti ja sitten treffannut naisia, joilla on ero vielä vaiheessaan.
Sinuna tekisin miehelle erittäin selväksi, että et halua kuunnella muisteloita menneestä. Onhan se muisteleminen osa surutyötä, mutta mieti tarkkaan, haluatko olla olkapää, johon nojata, vai tasavertainen kumppani. Tutustumisvaiheessa on ihan ok lyhyesti jutella vanhoistakin suhteista ja erityisesti siitä, miksi ne eivät tyydyttäneet (kukapa haluaisi uudelleen samoja riesoja vastuksikseen), mutta sitten mennet on menneitä ja niitä ei kaivella.
Yhteiset lapset on vähän kimurantti juttu, kun heidän takiaan joutuu pakosta olemaan tekemisissä ex:n kanssa, vaikka mieluiten jättäisi taakseen koko jutun ihan täydelleen.
Etten paremmin sanois, niin taas tässä on tyyppiesimerkki tunnekylmästä itsekkäästä idiootista joka ei osaa ottaa toisen ihmisen tunteita ja toiveita huomioon. Olet kenties onnellinen, mutta kyllähän tällainen v-mäinen viisastelu miehenkönsikkäältä ajaa kenet tahansa epätoivon partaalle.
Itse en kuuntelisi hetkeäkään ko. jorinoita. Sanoisin suorat sanat. Ja jos tällainen sadistinen peli ei mieheltä loppuisi aloittaisin samalla mitalla pelaamaan takaisin. Eihän se mies voi olla ihan terve kun täytyy tolla tavalla pelailla toisen tunteilla. Jos ei menneiden muisteleminen tällä tavalla lopu, pakkaa äijän tavarat pahvilaatikkoon ja kuskaa ne sen entisen muijan luo, siellä kun oli niin hyvä olla.
Ei, kipa, nuo sinun kommenttisi oikein suuresta tunteikkuudesta kerro. Onko mielestäsi fiksua neuvoa vastaamaan loukkaukseen loukkauksella? Ehkä kovinkin tervettä? :)
Onhan se kuule niin että jos mies ei tajua monen kauniin pyynnön jälkeen että toinen pahoittaa mielensä tuommoisista jorinoista, niin sitten täytyy ottaa käyttöön "kovakallo"-menetelmä. Olempa huomannut että ruikuttajaa ei kuuntele kukaan, mutta selvästi sanottu perkele menee paremmin perille.
Kysymyshän on myös siitä kauanko emäntä jaksaa mieltänsä pahoittaa... Valinnan voi jättää ukolle; ainahan ukko voi valita lopettaako ilkeät puheensa vai pakkaako pahvilaatikkoa.
Ja kukas oikein väittää että olisin jotenkin tunteikas???? Tai että minun pitäisi olla??
Olen sekä samaa mieltä että eri mieltä.
Samaa mieltä siinä, että kunnon raikas PERCELE tekee oikeassa paikassa asiaa. Ruikuttamalla ei tosiaankaan pääse yhtään mihinkään.
Eri mieltä olen keinosta vaientaa muisteloita omilla muisteloilla; se mitä todennäköisimmin johtaa vain typerään brassailuun entisen suhteen hyvillä hetkillä ja sitä tietään loukkausten kierteeseen, jossa ei loppua näy.
Ei kukaan väitä - tuli vaan mieleen mahdollisuus, että voisit olla, kun kerran tunteilla leikkimisestä mainitsit:)
Sano hänelle, että jos hän yhtään välittää susta ja sun tunteistasi niin hän lopettaa ex:n muistelut, koska ne jutut pahottaa sun mieles. Ja jos se ryhtyy taas vähätteleen, että oot mustis niin kysy siltä että kumpi on tärkeämpi: sun tuntees vai ex:n muistelu. Laita piste siihen ja pakota sen valitseen.
Luettuani muutaman näistä tämän aihepiirin kommenteista minulle valkeni, että teillä naisilla on ihan erilainen ajattelutapa ja suhtautuminen exään kuin useimmilla miehillä. Poikkeuksiakin on, kuten nykyinen ystävättäreni, joka kertoo exästään ja antaa minunkin kertoa omastani. Hän osaa tähdätä elämässä eteenpäin unohtamatta mennyttä
Minusta on sääli, jos entinen elämänhistoria pitäisi sulkea pois tietoisuudesta. Itse tykkään muistella entisen kanssa tapahtuneita asioita samalla tavalla kuin muistelen muitakin elämäni aikana tapahtuneita asioita. Ja niin olen antanut nykyisen kumppaninkin tehdä, kunhän on niin joskus halunnut. En tule hänen kertomuksistaan mustasukkaiseksi, eikä hänkään minun jutuistani. Kertomalla toisillemme taustoistamme ymmärrämme toisiamme paremmin.
Olisko jutun juoni siinä, missä sävyssä asioita ottaa esille. On eri asia vaieta kuoliaaksi, kertoa ihmetellen tai puistatuksen vallassa tai kertoa aamiaispöydässä iloisena muistoja exän autokouluajoilta. Oletettavasti jotain on kuitenkin mennyt pieleen, kun on pitänyt erota, harvalle nurin menneestä avioliitosta jää niin paljon ilon aiheita, että joutuisi nostamaan tuon tuostakin niitä uudessa suhteessa esille, ehkä silloin ei tarvitsisi edes erota ?
Epäilemättä mieleeni tulisi rakastellessammekin, että kumpaahan tuo nyt ajattelee, jos omallani entinen kumppani olisi alituiseen nostamassa muistoja mieleen ja kielelle..
Minusta on sääli, jos entistä elämää pitää kaiholla muistaa ja toistamiseen kerrata sen tapahtumia.
Olet oikeassa siinä, että ei sitä entistä maailman parhaaksi ja mukavimmaksi ihmiseksipitäisi uuden kumppanin kuullen mainostaa. Mutta kyllä hänestä pitäisi voida asiallisesti puhua, eikä tehdä hänestä tabua.
Minusta on sääli se, jos ihmisistä tehdään kertakäyttöesineitä.
Voi voi... Olen itse ihan samanlainen kuin miehesi. Saatan ajattelematta kertoilla just vastaavia asioita, tarkoittamatta kuitenkaan mitään pahaa. Kun on menneisyydessä joitakin hauskoja tapahtumia ja asioita, mä ainakin helposti niistä puhun ja niille naureskelen. en kuitenkaan niitä ihmisiä ikävöi tai heitä takaisin halua. Mukavia muistoja, tulee itsellekkin tosi hyvä mieli. Jotn älä suotta ole mustasukkainen. Hän ei varmastikkaan mitään pahaa tarkoita! Kaikkea hyvää teille!
Itse olen ollut kaksi kerta naimisissa ja tämä toinen ero oli vaikea. Suhde kesti neljä vuotta. Koko suhteen ajan tunsin syyllisyyttä puhuessania entisestä 20 vuotta kestäneestä avioliitostani. Saatoin vain kertoa negatiivisia asioita, vaikka hyviäkin oli paljon. MIes oli mustasukkainen eikä halunnut kuunnella.
Tällä hetkellä olen seurustellut 5 kk yhden miehen kanssa, jolla on samantyyppisiä kokemuksia ja hän on avoimesti niistä minulle puhunut.
Aluksi minua otti todella päähän kuunnella hänen juttujaan entisistä naisistaan. Sitten ajattelin, että minulla ei ole mitään oikeutta riistää häneltä hyviä muistja ja huonojakin yritin puolustella. Tiedän, että olen vahvempi tässä suhteessa, en ole mustasukkainen.
Itse olen saanut myös puhua ja kertoa tapahtumia entisestä elämästäni. Olen huomannut, että yhdessä myös negatiiviset muistot on pystytty käsittelemään. Puhuminenhan on parasta lääkettä ja suhteen kypsyys testataan juuri sillä.
Nyt tällä hetkellä pystymme jo suunnittelemaan yhteisiä juttuja kun vanhat on saatu taka-alalle.
Ihmissuhteet ovat todella tärkeitä ihmisen elämässä ja niiden kariutumisesta pitää pysytä puhumaan asiallisesti, myös hyvät muistot antavat uskoa uuteen elämään ja rakkauteen. Niistä ei saa olla mustasukkainen.
Toinen asia on se, että jos kumppani koko ajan vertaa sinua entisiinsä, niin silloin on syytä ottaa härkää sarvista ja muuttaa keskustelun suuntaa.
Yhdessä eteenpäin...