Lapsihaaveet ja suhde

Vauvakuume oli ratkaiseva millä perustein valitsin puolisoni. Alkoton, tupakoimaton, työssäkäyvä, ahkera ja osaava ja huolehtiva. Sopi ihanasti isäksi. Mutta vuosien saatossa tuli ilmi ettemme sopineet toistemme kumppaneiksi.

En olisi ryhtynyt suhteeseen mieheni kanssa, jos hän olisi ihan väkisin halunnut lapsia. Minä kun en halua. En ole koskaan halunnut olla mikään vanhempi enkä edes vanhempi-puoli. Siispä oli hyvä rakentaa suhde mieheen, jolla ei takuuvarmasti ole lapsia mistään edellisestä suhteesta tai "yhden illan jutusta" (koska hän oli ollut ikisinkku kunnes tapasimme).

Ei olisi ollut reilua miestä eikä itseänikään kohtaan ryhtyä suhteeseen kauheasti lapsia tahtovan kanssa. Jompi kumpi menettäisi haaveensa joka tapauksessa.

No sikäli, että mulla lapsensaanti olisi vaatinut rankkoja hoitoja ja erittäin hyvää tuuria onnistuakseen. En siis koskaan edes kuvittelut, että ryhtyisin suhteeseen lapsia haluavan miehen kanssa.

Nuorempana tämä kyllä tuotti hankaluuksia, koska parikin miesystävää vakuutti aluksi, että lapsettomuus on ok. Suhteen edetessä alkoi sitten mieli muuttua miehillä ja jälkikasvu kiinnostaa. Eihän siitä mitään tullut. Molemmilla taitaa olla nyt kolmilapsiset perheet, eikä tosiaan mun kanssani.

Minulla ei ollut vauvakuumetta, mutta tiesin haluavani lapsia joskus, tavalla tai toisella. En olisi ottanut miestä, joka ei olisi halunnut lapsia. Ajoituksesta ja lapsiluvusta piti kyllä keskustella.

Kyllä on. Erosin viimeisimmästä avomiehestäni juuri siksi, että hän ei omia lapsia tahtonut kun taas minä tahdoin. Miksi roikkua epätyydyttävässä suhteessa, jossa puolisoiden ajatukset ja tulevaisuuden haaveet eivät kohtaa.

Ei ole. Vasta vakiintuneessa suhteessa tuli molemmille vauvakuume.

Tähän mennessä ei ole ohjannut. Itse en usko koskaan haluavani lapsia ja tästä syystä jouduin eroamaan hyvästä suhteesta, koska mies haluaa varmasti joskus lapsia. Seuraava suhde täytyy aloittaa siltä pohjalta, että tulevaisuuden suunnitelmat ovat samankaltaisia eli kumpikaan ei halua lapsia. Ihan niinkuin sopivan miehen löytäminen ei jo muutenkin olisi haastavaa, niin vielä tämä asia..

Kyllä noin voi sanoa. En olisi aikoinaan mennyt exän kanssa kimppaan, ellei olisi halunnut lapsia. Tällä iällä taas en perusta miehestä, joka haluaisi lisää omia lapsia/jolla ei olisi omia lapsia/jolla on pieniä omia lapsia. Eli aikansa kutakin :)

Kyllä mä vähän katselin nykyistä puolisoani sillä silmällä, että hän olisi sopiva äitimateriaalia lapsilleni. Ja niinhän on osoittautunutkin. Silloin kun etsin kumppania, niin pidin mielessä, että en ota mitään tyhjäpäätä pinnallista liitäjää vaan fiksua ihanaa itsenäistä naista.

Ei ole kumpikaan ohjannut parinvalintaa. Nuorempa ajattelin haluavani lapsia kuten muutkin ja perheen. Sitten kävi ilmi etten saakaan lapsia helposti, jos ollenkaan. Hoitojakin ehdin kokeilla tuloksetta. Vuosia meni ja ehdin jo kasvaa ajatukseenkin ettei niitä tule, mutta elämä jatkuu.

Sitten päädyin uuteen suhteeseen, jossa jo olin kertonut etten saa lapsia. Eli jos niitä tahtoo ei kannata mun kanssa alkaa olemaankaan. Niinhän minä vuosia ehdin luulla, etten niitä voi mitenkään saada.

No sitten kävikin niin, että luomu lapsia onkin nyt kaksi. :)

Niin se elämä yllättää.

Kyllä ja ei. Edellisessä liitossa en asiaa ajatellut sen kummemmin, kun tuli ryhdyttyä suhteeseen ihan teininä. Liitosta siis kaksi lasta.

Nyt sitten tapaan täydellistä nuorehkoa naista, joka kyllä tykkää lapsista, mutta hänellä ei sellaisia ole, eikä sellaisia oikeastaan halua/voi hankkia, koska raskaudet olisivat riskialttiita.

Tottakai eräs tärkeimmistä asioista on samankaltaiset ajatukset perheenlisäyksestä. Eihän siitä mitään tule, jos vasta myöhemmin aletaan miettimään asiaa ja todetaan, että ollaankin eri mieltä.

Ei ole. Ei tuntunut koskaan ajankohtaiselta miettiä koko asiaa ja mitään kuumettakaan ei koskaan tullut eikä ollut vaikka vuodet vieri. Tuli kyllä sitten muuta tekemistä ja murhetta vielä jopa siinäkin vaiheessa kun ajan puolesta olisi ollut pakko päättää. Nyt alkaa olla aika jo ohi joten se siitä...

Parinvalintaa ei ohjannut. Rakastuin itseäni melkein 15 vuotta vanhempaan, eronneeseen mieheen jolla 3 lasta. Tottakai uskoin, että myös minun kanssani hän lapsia haluaa, itse olen siis lapseton. Ei kuulemma halua ja nyt tässä punnitsen, että kannattaako suhdetta jatkaa. Oma ikäni lähentelee 40 ja lastenteko olisi viimeistään nyt ajankohtaista. Olemme seurustelleet reilun vuoden ja tämä ehdottomuus lastentekoon tuli vasta nyt ilmi kunnolla.. aiemmin mies on antanut ympäripyöreitä vastauksia. Ihana mies, mutta kyllä tämä lapsiasia taitaa erottaa meidät.

Olin vielä 35v ukkeli eikä lapsia. sit 36v synty eka , si joku vuoden päästä toka ... olihan niistä lapsista juttuu ..ja kaksi tehtiin ...sit oltiin joku 7v kimpassa ja erottiin ... ja hyvä niin ! lapset on ihan parasta musta mitä elämässä voi saavuttaaa ... lotto voitto !!! muut on niitä pienempiä voittoja .... lycka till !!

En olisi ryhtynyt suhteeseen ex-aviomieheni kanssa, jos hän ei olisi halunnut lapsia. Saimme pari ihanaa lasta. Myöhemmin tuli ero.

Seuraavassa parisuhteessa olisin ollut valmis saamaan lapsen, mutta mies halusi pysyä lapsettomana. Lopulta se oli minulle ookoo, sillä olihan minulla jo entuudestaan edellisen suhteen lapset. Parisuhde kaatui muista syistä kuin lapsiasioihin.

Nyt olen liian vanha saamaan enää omia biologisia lapsia enkä enää oikeastaan haluaisi biologisia lapsia, koska omat lapset ovat jo aikuisia (nuorin asuu vielä kotona). Ainakin yksi parisuhde minua nuorempana mieheen on katkennut siksi, että mies halusi sitten kuitenkin omia biologisia lapsia.

On todellakin ohjannut parinvalintaani. Olen vapaaehtoisesti lapseton, ulkoiselta olemukseltani kuitenkin juuri sellainen "pullantuoksuinen kotiäiti" ja minusta kiinnostuvatkin juuri ne perheen perustamisesta haaveilevat miehet. Tuttavapiiriini kuuluu kaiken ikäisiä ihmisiä ja olen jo pienestä pitäen saanut seurata kuinka eriävät lapsihaaveet ovat vuosia raastaneet parisuhteita, osan lopulta erottaen ja osan syösten petoksessa elämiseen, enkä missään nimessä halua tieten tahtoen lähteä sellaiseen. Siksi olen valinnut seurustelukumppaneiksi vain miehiä jotka eivät lapsia halua (nyt eikä tulevaisuudessa).