Avaudun nyt tähän hieman, vaikkapa aivan huvikseni lämmittelen ja mietiskelen syntyjä syviä omia valintoja ja omaa menneisyyttä.
Olen 22 vuotias nuorimies ja todella nuorena poikana rakastuin palavasti kauniiseen pitkään vaaleatukkaiseen tyttöön. Olin todella ujo silloin ja eihän minulla kokemusta tytöistä aiemmin ollut kertynytkään, mutta tämä tyttö sai jalkani vapisemaan ja sydämeni hakkaamaan nopeampaa kuin mikään muu adrenaliinipiikki.
Hän kuitenkin vain hymyili ja nauroi minun takelteluani ja kankeaa olemustani, mutta en olisi voinut arvata minkälainen elämän vuoristarata siitä syntyisikään, sillä kyseinen tyttö sai minut "vangikseen" vielä vuosiksi ja vuosiksi eteenpäin mutta ikävä ja ruma suhde se ei ollut vaikka se sellaista tunteiden vuoristorataa olikin.
Elimme onnelisesti yhdessä kumpikin uskoen että muita ei tähän väliin mahdu koskaan vaikka minä poissa olinkin välillä ja sillä tavalla se suurimmaksi osaksi säilyikin. Mutta eräänä syysiltana tapahtui niin että usko suhteeseen ei riittänyt ja jouduin kovan paikan eteen jätetyksi vaikka tämä ei ensimmäinen kerta ollutkaan ja meillä näitä lyhyitä asumuseroja sattuikin muutaman kerran aiemmin, joten ajattelin ettei tämä ole mitään sen vakavampaa kuin ennenkään muutama kuukausi ja elämä jatkuu. Siihen asti kunnes ystäväni kertoi hänen jo löytäneen uuden sillä välillä kun olin poissa. Sydämeni pysähtyi hetkeksi ennen kuin tajusin mitä oli tapahtunut ja elämäni meni riekaleiksi sillä hetkellä. Sen jälkeen sairastuin uudestaan tällä kertaa joutuen keräämään elämäni ja terveyteni sirpaleet uudestaan kasaan yksin, yksin keräsin itseni kasaan tavalla mitä en ollut koskaan joutunut tekemään aiemmin mutta en ollut kokonainen vain aivan hajalla emotionaalisesti aikaisemmista kokemuksistani ja asioista mitä kuulin entisestä rakkaastani myöhemmin.
Mutta kun asiat näyttivät olevan pimeimmillään tapasin mukavan ja empaattisen ihmisen jota en silloin tiennyt, hiljaisen ja ujon ulkokuoren alta paljastui maailman ihanin ihminen joka sitten korjasi minut kasaan ja teki minusta vahvan ihmisen joka olen nyt. Häntä voin kiittää kaikesta hyvyydestä mitä kanssaihmiselle haluan toteutuvan, hän avasi silmäni rakkaudelle ja kaikelle kauniille jota en ole aikaisemmin nähnyt turtuneiden ja harmaiden silmieni takaa. Vaikka emme olekkaan enää yhdessä tuemme toinen toistamme arkisissa asioissa koska me kumpikin tiedämme miltä tuntuu kokea suuria tunteita ja menettää ne yhdessä illassa.
Nyt en tarvitse ketään minua kannattelemaan vaan pystyn kantamaan itseni ja tukemaan toisia jotka samassa tilassa ovat olleet kuin minä.
pitäkää huolta läheisistänne.
Ja jos satut lukemaan tätä niin kerro kisuille miu mau :D
Olen 22 vuotias nuorimies ja todella nuorena poikana rakastuin palavasti kauniiseen pitkään vaaleatukkaiseen tyttöön. Olin todella ujo silloin ja eihän minulla kokemusta tytöistä aiemmin ollut kertynytkään, mutta tämä tyttö sai jalkani vapisemaan ja sydämeni hakkaamaan nopeampaa kuin mikään muu adrenaliinipiikki.
Hän kuitenkin vain hymyili ja nauroi minun takelteluani ja kankeaa olemustani, mutta en olisi voinut arvata minkälainen elämän vuoristarata siitä syntyisikään, sillä kyseinen tyttö sai minut "vangikseen" vielä vuosiksi ja vuosiksi eteenpäin mutta ikävä ja ruma suhde se ei ollut vaikka se sellaista tunteiden vuoristorataa olikin.
Elimme onnelisesti yhdessä kumpikin uskoen että muita ei tähän väliin mahdu koskaan vaikka minä poissa olinkin välillä ja sillä tavalla se suurimmaksi osaksi säilyikin. Mutta eräänä syysiltana tapahtui niin että usko suhteeseen ei riittänyt ja jouduin kovan paikan eteen jätetyksi vaikka tämä ei ensimmäinen kerta ollutkaan ja meillä näitä lyhyitä asumuseroja sattuikin muutaman kerran aiemmin, joten ajattelin ettei tämä ole mitään sen vakavampaa kuin ennenkään muutama kuukausi ja elämä jatkuu. Siihen asti kunnes ystäväni kertoi hänen jo löytäneen uuden sillä välillä kun olin poissa. Sydämeni pysähtyi hetkeksi ennen kuin tajusin mitä oli tapahtunut ja elämäni meni riekaleiksi sillä hetkellä. Sen jälkeen sairastuin uudestaan tällä kertaa joutuen keräämään elämäni ja terveyteni sirpaleet uudestaan kasaan yksin, yksin keräsin itseni kasaan tavalla mitä en ollut koskaan joutunut tekemään aiemmin mutta en ollut kokonainen vain aivan hajalla emotionaalisesti aikaisemmista kokemuksistani ja asioista mitä kuulin entisestä rakkaastani myöhemmin.
Mutta kun asiat näyttivät olevan pimeimmillään tapasin mukavan ja empaattisen ihmisen jota en silloin tiennyt, hiljaisen ja ujon ulkokuoren alta paljastui maailman ihanin ihminen joka sitten korjasi minut kasaan ja teki minusta vahvan ihmisen joka olen nyt. Häntä voin kiittää kaikesta hyvyydestä mitä kanssaihmiselle haluan toteutuvan, hän avasi silmäni rakkaudelle ja kaikelle kauniille jota en ole aikaisemmin nähnyt turtuneiden ja harmaiden silmieni takaa. Vaikka emme olekkaan enää yhdessä tuemme toinen toistamme arkisissa asioissa koska me kumpikin tiedämme miltä tuntuu kokea suuria tunteita ja menettää ne yhdessä illassa.
Nyt en tarvitse ketään minua kannattelemaan vaan pystyn kantamaan itseni ja tukemaan toisia jotka samassa tilassa ovat olleet kuin minä.
pitäkää huolta läheisistänne.
Ja jos satut lukemaan tätä niin kerro kisuille miu mau :D
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.