Talven varalle

sus.morsian

No niin, säilöntä on alkanut. Ensin olen laittanut raparperia aika runsaasti pakastimeen, tykkäämme kiisseleistä. Ens kuun puolella mennään Kangasalan puolelle mansikkatilalle, tuttu paikka, kerätään sen verran itse mansikoita kui jaksetaan.
Nyt kun meillä on auto käytössä, ei oo ongelmaa metsään ja rannalle menossa, ihanaa! Vaikka vain metsään mättäälle istuskelemaan, se jo on onnea. Samalla kyllä voimien mukaan marjoja ja sieniä kerätään. Toriltahan saa sitte lissää, Tammelan tori onkin monipuolinen tori, Keskustorillahan ei kesäisin kovin myyntiä ole, on enempi musiikin merkeissä kokoontumispaikka.

25

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ramoona_

      Vaikka kesä on kukkeimmillaan, emme toki ole kuin sirkat, jotka vain laulavat ja karkeloivat. Perheenemännän vaistot ovat selkäytimessä, talven varalle säilötään vitamiinit ja herkut. Marjojen keruu luonnosta on ainutlaatuinen jokamiehen oikeutemme, pitäkäämme ainakin me vanhojen sukupolvi tätä perinnettä yllä. Jokohan tämä niukan talouden aika saisi nuoretkin metsän antimien perään rientämään. En nyt viitsi minkään maan talouskriisiin viitata, mutta väistämättä on ikänsä suun säkkiä myöten laittaneen mummoihmisen mielessä opettavainen runo :

      Sirkka suven sirkuttain
      lauloi vain,
      kunnes huokui kylmä syys
      toukat hyytäin niittymailla.
      Sirkka ravintoa vailla
      einepalaa turhaan pyys.
      Naapuriin,luo muurahaisen,
      kiiruhtamaan nälkä sai sen,
      hiukan muonaa pyytämään,
      millä kestäis talven sään.

      "Uskoa voit mitä virkan:
      lainan takaa sana sirkan.
      Ennen elokuuta sen
      maksan kera korkojen."
      Eipä ole muurahainen
      luonteeltansa tuhlaavainen.
      "Kuinka käytit hellekuut?"
      näin se tutki neuvotonta.
      "Lauloin niinkuin sirkat muut
      öin ja päivin kuuta monta."
      "Lauloit? Sepä hauska on.
      Voit siis alkaa karkelon!"

      (La Fontaine suom.Yrjö Jylhä)

      Raparperi onkin hieno kasvi...piti ihan luntata, mitä kasvikunnan lajia:
      "Raparperi eli tarharaparperi on tatarkasveihin kuuluva erittäin hapan vihannes, jonka meheviä lehtiruoteja käytetään ravinnoksi. "

      Kiisseliä, mehua ja piirakoita teen raparperistä, pakkaseen sitä ei mahdu, kun on niin paljon muuta säilöttävää omasta puutarhasta. Mansikoita en osaa kasvattaa, ne mekin haemme tutulta tilalta itse poimien. Metsämarjojen sadosta ennustellaan hyvää, ja kohtahan saa odotella ensimmäisten kantarellien putkahtamista ja jo elokuussa varhaisimpia omenalajikkeita.

      Eipä tässä jouda eläkeläinen pelkästään suven suloisuutta ylistämään karkeloimalla, ja mukavaa kun ikäisemme miehet ovat juonessa mukana.

      • hirvikärpästensyötti

        Ennätysmäärä Thaimaasta ja Ukrainasta tulossa taas poimintaan. Ei lähde omat työttömät marjametsään. ei edes itselleen kaikki viitsi poimia.


      • himosäilöjä

        Raparperin kanssa pitää nauttia jotain maitopitoista koska sen oksaalihappo sitoo kalsiumia. Rapaeperistä saa myös pirteää liharuuan lisäkettä. Lettuhillonakin hyvää
        .


    • jakolasku

      Mustikoita tulee kuulemma aika hyvin tänä kesänä, hieman myöhässä mutta kuitenkin. Mansikoiden kypsyminen myös myöhästyy en vaan tiedä mistä koska kaikki marjat kumminkin kypsyy aikanaan.
      Hyvä olen oppinut jaarittelun jalon taidon, jes.
      Kaunista aurinkoista oikeaa kesäpäivää kaikille.

    • Neeasa

      Minä olen koko ikäni poiminut marjoja, joka sorttia, aina ajankohdasta riippuen,
      vaikka laulellutkin olen.

      Parhaimpina syksyinä yli sata pulloa oli rivissä kellarissa.
      Myös hilloja, mustikka, omena, valokki ja vadelma. Puolukka on helppo säilymään
      ei tarvitse sokeria; eipä paljon syödessäkään.

      Voimia ja hyvää selkää vain tarvis; mistähän niitä saisi uusia!

      • Minä en kyllä mikkään himokerrääjä oo koskaan ollu, ain vähän kerrallaan. Kerrankin yhet tuttavat ottivat mukaansa erinomaisille puolukkamaille Ilomantsin puolelle, olivat sellasii ahkerii poimijoita. Siinä ajassa kun minä vajjaan sankon olin saanu aikaseks, mies jo kolmatta keräsi, vaimo kans uuttera.

        Mie vaan rupesin heitä huvittamaan, nousin kannon päälle laulamaan, että metsä raiku, Jääkärin marssista operettisävelmiin, hauskakshan sekkii poiminta kävi.
        Sitte ko miehen kanssa oltiin marjassa ja sienessä, meil oli työnjako, mies keräsi poimurilla puolukat, sienet kans. Minä sit mustikat ja vatut. Aina kun uuelle paikkakunnalle muutettiin, het seuraavana päivänä lähettiin kattelemaan marja- ja sienimaat. Enemmänkin olin muonittaja, hauskuttaja ko ahkera kerrääjä.
        Tällanen muistelo tässä.


    • Ramoona_

      Marjametsässä kehotetaankin pitämään kovaa ääntä, jotta petoeläimet pysyisivät loitolla. Komeasti varmaan hongikko soi urkuina taustalla kannon päällä laulajalla.
      Ainakin hyräilemään panee minutkin hyvä mieli antoisasta marikosta. Poimin yleensä käsin, mies poimurilla, mutta minun marjani ovat helpommat puhdistaa roskista. Jokapäiväisillä koiralenkeillä minulla on marja- ja sieniaikaan pieni kannellinen astia ja pussi mukana, saa aina pyyntituoreita metsän antimia. Koirakin syö musikoita suoraan varvuista, alkaa vaan sitä vanhaa neitiä huono näkö vaivata.

      Lapsuuden marjaretket ovat lämpiminä muistoina mielessä, kun soudettiin saareen , saatettiin lettutarpeet ottaa mukaan. Syksyn kuulaana päivänä aurinkoisella puolukkarinteellä oli ihan juhlan tuntua, kun kannon nokassa avattiin voileivät pergamiinikäärestään ja juomisena oli mehua saman kesän mansikoista. Parhaani olemme tehneet jälkikasvun innostamiseksi marjastukseen ja metsissä liikkumiseen , hyvät eväät on ihan must. Lastenlapsille olemme järjestäneet oheen aarteen etsintää eli geokätköilyä.

    • kiin-nostuin

      Neeasa
      Säilöt valokkia. Piti oikein guugeloida ja vastaus oli murteellinen muurain.
      Kumpi maamuurain vai suomuurain?

      • jakolasku

        Lakeuksilla niitä valokkeja kasvaa.


      • kiin-nostuin

        Taitaakin olla mesimarja eli maamuurain.


    • Ylen teksti-tv;n alueuutisissa sanotaan, että maaston kosteus on nostanut herkkutattejakin pintaan. Ovat viikkoja etuajassa.
      Haperoita näin eilen kangasmaastossa. Olisin luullut että keltavahverot ne ensin tulee.

      • seitikko

        Haperoita tapasin minäkin muutaman, mutta madot olivat olleet nopeampia.
        Nyt odotan kanttarelleja, parasta aikaa ukkonen jyristelee ja rankkasade kastaa maata ja kasvattaa konsteillaan kanttartellit.


      • toreilta.sienestäjä
        seitikko kirjoitti:

        Haperoita tapasin minäkin muutaman, mutta madot olivat olleet nopeampia.
        Nyt odotan kanttarelleja, parasta aikaa ukkonen jyristelee ja rankkasade kastaa maata ja kasvattaa konsteillaan kanttartellit.

        Oikein googletin tuon keltavahveron. Kirjoitetaan näköjään yhdellä teellä.
        http://ruoka.fi/ruokajutut/kantarelli-on-metsan-kultaa

        On siitä aikaa kun olen saanut uusien perunoiden kanssa nauttinut kantarellikastikkeesta.


      • capt.
        "Olisin luullut että keltavahverot ne ensin tulee".

        Luin jo aamulla ketjun ja mietin, uskaltaisinko kertoa, että on niitä jo!? Siis niitä keltaisia, peukalonkynnen kokoisina. Harmi, että luvassa oleva helle kuivattaa ne.

        Muistan syksyn 2006, kun olimme lapseni kanssa mökillä Jouluaattona ja keräsimme silloin keltavahveroita. Ei ne tainneet riittää kuin koristeeksi.


      • Kristiina23 kirjoitti:

        capt.
        "Olisin luullut että keltavahverot ne ensin tulee".

        Luin jo aamulla ketjun ja mietin, uskaltaisinko kertoa, että on niitä jo!? Siis niitä keltaisia, peukalonkynnen kokoisina. Harmi, että luvassa oleva helle kuivattaa ne.

        Muistan syksyn 2006, kun olimme lapseni kanssa mökillä Jouluaattona ja keräsimme silloin keltavahveroita. Ei ne tainneet riittää kuin koristeeksi.

        Valkoinen heltoistaan tummempi kuusenherkkusieni on hyvä kanssa pannulla voissa paistettuna.
        Ensimmäisiin ehtii toukat jo pieninä, mutta myöhemmin niitä saa terveinäkin.
        En ole maistanut kaupan viljeltyjä sieniä. Onko niissä hyvää makua?


      • sinisirkkuevk
        capt.cöpenick kirjoitti:

        Valkoinen heltoistaan tummempi kuusenherkkusieni on hyvä kanssa pannulla voissa paistettuna.
        Ensimmäisiin ehtii toukat jo pieninä, mutta myöhemmin niitä saa terveinäkin.
        En ole maistanut kaupan viljeltyjä sieniä. Onko niissä hyvää makua?

        Kyllä kaupan tuoreet herkkusienet ovat maultaan hienon pähkinäisiä, olen monet sienikeitot niistä keittänyt.
        Silppuan purjon vaalean osan kattilaan viipaloitujen herkkusienten kanssa ja paistan kevyesti kunnes vesi on haihtunut.

        Lisään kanalientä (1/2-kuutiosta)ja kolmen juuston kermaa. Lisään lopuksi vielä koko tai puolet viherpippurisulatejuustosta palasina ja täyteläinen sienikeitto on ollut suosittu.


      • capt.cöpenick kirjoitti:

        Valkoinen heltoistaan tummempi kuusenherkkusieni on hyvä kanssa pannulla voissa paistettuna.
        Ensimmäisiin ehtii toukat jo pieninä, mutta myöhemmin niitä saa terveinäkin.
        En ole maistanut kaupan viljeltyjä sieniä. Onko niissä hyvää makua?

        capt.
        "Onko niissä hyvää makua"?

        Harmi, että s-sirkku ehti kehua, kun itse olisin kirjoittanut, että onhan ne parempia, kuin pahvi!:)))

        Minulle on vain sieniä haaparouskut suolasieninä. Tosin kerään kaikenlaisia tuntemiani ja ensiherkut on kangassienet suolattuina. Aikuisiällä olen tutustunut moneen uuteen syötävään sieneen, sillä lapsuuskodissani kerättiin (siis opin tuntemaan)vain suolattavaksi tarkoitettuja sieniä, vaikka niistä joskus laitettiinkin kastiketta jo syksyllä Yäk, se koulu sienikastike.:((

        Esim. kaikki tati oli lehmäntatteja, joita ei kukaan poiminut nuoruudessani. Onhan ne nyt herkkua. Suppilovahveroista ei myöskään kukaan maininnut, mutta niistä en ole oppinut pitämään. No, sienistähän juttua riittäisi.

        Raparperistä oli aloitus ja huomasin harmikseni, että olen heittänyt kaikki lasipurkkini keräykseen. Mihin nyt laitan tuon keitokseni, kun pakastinta ei ole?


    • Neeasa

      Soillahan ne valokit kasvavat.
      Nyt taas voi tullakin hyvin, kun ei ole hallaa ollut.
      Lapissahan on valtavia soita täynnä valokkia, tai hillaa. Rakkaalla lapsella on monta nimeä!
      Muurameksi en ole kuullut sitä kutsuttavan, hyvä nimi sekin.

      • on.sii.maku

        Meillä Savossa sanottiin sitä punasta marjaa muuraimeksi, mut kypsää marjaa lakaksi. Kyse siitä keltaisesta soiden kullasta.


    • Kat-leija

      Wikipedia
      Lakka eli hilla eli suomuurain on vatukoiden sukuun kuuluva ruohovartinen kasvi. Nimeä käytetään myös kasvin tuottamasta heleän oranssista mehukkaasta marjasta.

      Mesimarja eli maamuurain on vatukoiden sukuun kuuluva monivuotinen ruohokasvi, joka leviää siementen lisäksi maanalaisten rönsyjen avulla. Se kasvaa 10–30 cm korkeaksi. Lehdet ovat kolmisormiset ja kukat punaiset.

      • Mesimarjaa ei taida enää löytyä mistään, jo vuosikymmeniin en ole itsekään sitä enää tavannut. Mutta lapsuudesta , nuoruudestakin muistan monet lakkaämpärit sokerin kanssa mehustumassa keittiössä, pitihän sieltä salaa käydä napsimassa aina jokunen marja. Isähän oli niin metsien mies jo ammatiltaankin, että heti kun me neljä lasta ´kynnelle kykenimme´ , niin metsään ja soillekin kutsu kuului.


      • udumbara

        Pohjois-Suomessa menestyy mesimarja ja on todella kallis tuote, aromiltaan jäljentämätön.
        Kasvupaikkoina peltojen pientareet.


      • Kat-leija
        udumbara kirjoitti:

        Pohjois-Suomessa menestyy mesimarja ja on todella kallis tuote, aromiltaan jäljentämätön.
        Kasvupaikkoina peltojen pientareet.

        Lapsena Kustavissa tätini luona käydessäni sain ainoan kerran elämässäni maistella mesimarjoja. Niitä kasvoi siellä ojan pientareella. Niitähän viljellään nykyään. Mistäs muuten mesimarjalikööriin mesimarjaa tarpeeksi saataisi. En ole sitäkään ikinä maistanut.


    • k-leija

      Rakkaalla marjalla on monta nimeä. Lakan, hillan, valokin ja suomuuraimen jatkoksi lisätään vielä nevamarja, ja lintti.

      • Ihan outoja ovat nuo viimeset nimet ja valokki. Aatella, miten toisin päin on esimerkiks englannin kielessä, yks sana merkitsee monesti monta eri asiaa, asiayhteydestä selviää sitten, mitä milloinkin merkitsee. Kyllä on kielemme monipuolinen.

        Sienistä vielä....meilläkin oli vain viis-kuus sienilajia, joita kerättiin. Suolasienikshän minäkin aina laitoin, en pakastimeen, helppohan sitten liottaa tai kiehauttaa liika suola pois. Sillon, kun oli runsaasti sieniä säilöttyinä, laitoin hienonnettuina jauhelihan sekkaan, kehuivat lihapulliaki herkullisiks nekkii, jotka eivät sienii paljaaltaan syöneet, jujutin siis.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nyt tajusin mitä haet takaa

      En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä
      Ikävä
      43
      3703
    2. Kiitos kun sanoit ikävästi minulle, herkälle

      Sait kesälomani pilattua😔
      Ikävä
      36
      2404
    3. Naiselle mieheltä

      Huomasin tuossa, että jääkaapissani on eräs sinun ostamasi tuote edelleen avaamattomana. Arvaatko mikä?
      Ikävä
      32
      1955
    4. Jalkapalloa

      Ura ja Kokkola Cup?
      Kannus
      19
      1699
    5. Kaipaan niin....

      Aaawww mikä kaipuun tunne iski ja lujaa🥺😭❤️
      Ikävä
      17
      1669
    6. Eiii...

      Etkä! 😘
      Ikävä
      23
      1588
    7. Ihmetteletkö, mihin sinussa ihastuin?

      Pikkuhiljaa huomasin, että olet ainutlaatuinen luonne, plussana tietysti ulkoiset avut. Toista ei taida löytyä koko maai
      Ikävä
      97
      1499
    8. Mikset vain

      Unohtaisi?
      Ikävä
      24
      1447
    9. En ymmärrä miksi minä

      Maailma on täynnä sinulle muita
      Ikävä
      22
      1399
    10. Mitä yhteistä on sulla ja kaivatulla?

      Onko teillä samantyyppinen olemus tai luonne? Vai muistuttaako vartalonne toisiaan? Tai kasvot? Entä pukeutuminen? Onko
      Ikävä
      92
      1332
    Aihe