Heippa,. Tämä keskustelu löytyy myös avoliitto -puolelta, mutta laitan sen myös tänne, koska se tuntuu näihin teemoihin sopivan. Kuinka pysyä ihannekumppanina ja sinä ihmisenä kehen puoliso on joskus ihastunut?
Olemme asuneet avopuolisoni kanssa yhdessä lähes kaksi vuotta. Ei lapsia tai muitakaan vastuita. Koko ajan hiljalleen lisääntyvissä määrin laiskistun, nalkutan enemmän ja ulkonäköni rapisee. En vain enää jaksa / saa aikaiseksi. Tiedän että kaikki suhteet arkistuvat, enkä haluaisikaan että kaikki olisi täydellistä 24/7. Jokainen saa pitää pieruverkkareita työpäivän jälkeen ja syödä sohvalla suklaata, mutta muutos minussa ainakin alkaa olla päivittäistä, pelkkää lisääntyvää laiskuutta ja piittaamattomuutta.
Esimerkkinä en enää jaksa hakea kaukosäädintä itse, pyydän häntä ojentamaan sen. Pyydän häntä tuomaan lasin vettä, pyydän häntä avaamaan tietokoneen.. Jos mieheni on vapaalla, pyydän häntä kuskaamaan minua esimerkiksi takaisin koulusta, vaikka voisin tulla linja-autollakin. Pyydän pieniä palveluksia koko ajan, vaikka voisin ihan hyvin tehdä asiat itsekkin. En haluaisi leväperäistyä tällä tavalla, mutta en osaa tehdä sille mitään? Se vain tapahtuu. Pienten palvelusten lisäksi, en jaksa enää laittaa hiuksiani yhtään tai pitää päälläni mitään muuta kuin aatamin asua tai verkkareita. Jaksan vielä laittaa farkut ja siistit vaatteet vaikkapa kauppaan tai sukuloimaan lähtiessä, mutten kotona. Tuleeko muutos joskus automaattisesti, jos vain pakotan itseni pukeutumaan siististi myös kotona? Tottuuko farkkuihin joskus myös kotisohvalla, jos ne vain laittaa päälle? ENNENKAIKKEA, miten sen fiiliksen saa takaisin, että toiselle haluaa olla parasta mahdollista?
Yleinen laiskistuminen tulee mukaan myös esimerkiksi opiskeluuni tai urheiluun. Aikaisemmin liikuin todella paljon ja minulla oli seuraharrastuksiakin. Sitten seurat jäivät, aloin liikkua vapaaehtoisesti yksin. Sitten vapaahetoinen yksinkin harrastaminen alkoi jäädä... En ole onneksi lihonut, mutta kohtahan sekin on edessä.
Voiko tätä lehmiintymistä jotenkin estää? Tapahtuuko tämä kaikille vai voiko itseään pakottamalla saada muutosta aikaan? Jos pakottaa itseään koko ajan, esimerkiksi itse hakemaan sen vesilasin hame päällä, alkaako se vaikuttaa suhteeseen muilla tavoin negatiivisesti? Oletteko te joskus huomanneet saman asian tapahtuvan, ja saaneet muutoksen aikaan?
Olemme asuneet avopuolisoni kanssa yhdessä lähes kaksi vuotta. Ei lapsia tai muitakaan vastuita. Koko ajan hiljalleen lisääntyvissä määrin laiskistun, nalkutan enemmän ja ulkonäköni rapisee. En vain enää jaksa / saa aikaiseksi. Tiedän että kaikki suhteet arkistuvat, enkä haluaisikaan että kaikki olisi täydellistä 24/7. Jokainen saa pitää pieruverkkareita työpäivän jälkeen ja syödä sohvalla suklaata, mutta muutos minussa ainakin alkaa olla päivittäistä, pelkkää lisääntyvää laiskuutta ja piittaamattomuutta.
Esimerkkinä en enää jaksa hakea kaukosäädintä itse, pyydän häntä ojentamaan sen. Pyydän häntä tuomaan lasin vettä, pyydän häntä avaamaan tietokoneen.. Jos mieheni on vapaalla, pyydän häntä kuskaamaan minua esimerkiksi takaisin koulusta, vaikka voisin tulla linja-autollakin. Pyydän pieniä palveluksia koko ajan, vaikka voisin ihan hyvin tehdä asiat itsekkin. En haluaisi leväperäistyä tällä tavalla, mutta en osaa tehdä sille mitään? Se vain tapahtuu. Pienten palvelusten lisäksi, en jaksa enää laittaa hiuksiani yhtään tai pitää päälläni mitään muuta kuin aatamin asua tai verkkareita. Jaksan vielä laittaa farkut ja siistit vaatteet vaikkapa kauppaan tai sukuloimaan lähtiessä, mutten kotona. Tuleeko muutos joskus automaattisesti, jos vain pakotan itseni pukeutumaan siististi myös kotona? Tottuuko farkkuihin joskus myös kotisohvalla, jos ne vain laittaa päälle? ENNENKAIKKEA, miten sen fiiliksen saa takaisin, että toiselle haluaa olla parasta mahdollista?
Yleinen laiskistuminen tulee mukaan myös esimerkiksi opiskeluuni tai urheiluun. Aikaisemmin liikuin todella paljon ja minulla oli seuraharrastuksiakin. Sitten seurat jäivät, aloin liikkua vapaaehtoisesti yksin. Sitten vapaahetoinen yksinkin harrastaminen alkoi jäädä... En ole onneksi lihonut, mutta kohtahan sekin on edessä.
Voiko tätä lehmiintymistä jotenkin estää? Tapahtuuko tämä kaikille vai voiko itseään pakottamalla saada muutosta aikaan? Jos pakottaa itseään koko ajan, esimerkiksi itse hakemaan sen vesilasin hame päällä, alkaako se vaikuttaa suhteeseen muilla tavoin negatiivisesti? Oletteko te joskus huomanneet saman asian tapahtuvan, ja saaneet muutoksen aikaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jopas oli tylsä provo