Miksi monien on vaikea ymmärtää ettei sinkku välttämättä kaipaa seuraa tai ole ns. haku päällä?
Minä olen lapseni nuorena tehnyt, erosin 25-vuotiaana, sinkkua-aikaa takana nyt 20 vuotta. Paljon olen saanut kyselyjä miksei kukaan kelpaa ym. Myös aloituksia miehiltä on tullut, osa onneksi ovat fiksuja ja ymmärtävät kauniit pakit, mutta aina riittää miehiä jotka alkavat haukkumaan ja solvaamaan: mikä sääkin luules olevas ja miks mä en sulle kelpaa ym., myös huorittelua saanut kuulla.
Miksi pakit otetaan niin henkilökohtaisesti, ikään kuin olisi jokin vika itsessä? Miksi ei ymmärretä ettei toinen ole kiinnostunut sinusta tai kenestäkään muustakaan sillä hetkellä?
Minä olen lapseni nuorena tehnyt, erosin 25-vuotiaana, sinkkua-aikaa takana nyt 20 vuotta. Paljon olen saanut kyselyjä miksei kukaan kelpaa ym. Myös aloituksia miehiltä on tullut, osa onneksi ovat fiksuja ja ymmärtävät kauniit pakit, mutta aina riittää miehiä jotka alkavat haukkumaan ja solvaamaan: mikä sääkin luules olevas ja miks mä en sulle kelpaa ym., myös huorittelua saanut kuulla.
Miksi pakit otetaan niin henkilökohtaisesti, ikään kuin olisi jokin vika itsessä? Miksi ei ymmärretä ettei toinen ole kiinnostunut sinusta tai kenestäkään muustakaan sillä hetkellä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minäkin ajattelen samalla tavalla. Pitävät kummallisena kun viihdyn yksin. Ilmeisesti erilaisuutta on vaikea ymmärtää. Tulevaisuudesta en tiedä, mutta nyt ei ole minkäänlaista tarvetta parisuhteelle.
Sen takia, että kaikki ihmiset eivät pysty näkemään mitään oman napansa ulkopuolelta, ja se napakin sijaitsee jalkovälissä.
Aletaan parittaa ihmisiä heidän selkänsä takana heiltä mitään kysymättä ja syytellään "ujoudesta" kun ei oikein onnistu.
Moni ei osaa ajatella, kuin yhdellä tavalla asioita. Omalla tavallaan. Toisenlainen ajattelumalli on liian hankala purtavaksi, joten pitäähän sitä ainakin suuttua ja nimitellä toista jos ei ymmärrys muuhun riitä.
Se on sitä minä keskeisyyttä, kun minä ajattelen näin niin sinunkin on ajateltava. Kun minä haluan tutustua sinuun, niin sinunkin on haluttava minuun ja niin edelleen. Minä minä ja minä. Näihin iskijöihin on tullut itsekin törmättyä, niin sinkkuna kuin varattunakin. Pääasiassa aina on alettu nimittelemään, kun ei ole onnistanut iskemään.
En ole koskaan muutenkaan ollut mikään pokaa mut baarista ihminen, vaikka se ihan normaalia monille onkin. Itselle normaalia on tutustua selvinpäin ja ympäristössä missä normaalistikin viihtyy, eli ei baarissa. Toisten sitäkin on hyvin vaikea sulattaa. Mitä sitten tulet tänne baariin, jos ei seura kelpaa. No ihan vaan tanssimaan tai istumaan kaverien kanssa iltaa. :)
Häpeät itseäsi että et kelpaa miehille tai olet ollut ennen jännämiehen kanssa ja enää et luota miehiin.
Miksi häpeäisin itseäni? Eikös ne aloitteet kerro että kelpaa? Ihan normimiehen kanssa olin ja mitenkään luottamus ei ole mennyt miehiin. Kun sitä kiinnostusta seurusteluun ei ole niin ei voi itseänsä pakottaakkaan.
En koe olevani mitenkään onnettomampi sinkkuna, viihdyn sinkkuna.
Aloittaja on runkannut viimeiset 2 vuotta. Montako dildoa on kulunut sinä aikana loppuun?