Sanotaan usein syyksi uskottomuudelle.
Sen syitä kannattaisi ehkä pysähtyä miettimään hetkeksi, ennen kuin säntää pettämään.
Voiko kokea itsensä täysin ulkopuoliseksi puolison haluttomuuteen?
Jokainen varmasti ymmärtää, että parisuhteessa tulee kausia, jolloin seksi ei maistu.
Pienet lapset ovat ehkä se yleisin muutos vanhempien väleihin.
Työttömyys ja kiire töissä varmasti seuraavat tekijät.
Haloo!
Lapset kasvavat todella nopeasti ja antavat vanhemmilleen sitä aikaa enemmän.
Kokemuksesta tiedän!
Toisen huomioiminen, kun on väsynyt ja masentunutkin arjen pyörittämiseen on todella tärkeää.
Ei se vieraan kanssa pano voi olla niin ihanaa, kuin sen tutun ja rakkaan (ainakin joskus) kanssa, kun on tunteetkin mukana.
Yhdessä ne huonotkin hetket pitää jaksaa, eikä paeta jonkun toisen syliin hetken hurmioon.
Jos taas koskaan ei olekaan puolisoaan kohtaan tuntenut rakkautta, on yksinkertaisesti tyhmä.
Silloin kannattaisi miettiä sitä puolisoaan ja antaa tälle mahdollisuus löytää se rakastava ihminen.
Itse yritän ymmärtää miestäni, joka ei kestänyt arkea pienten lasten kanssa ja haki parempaa.
Kokeili, eikä ollutkaan kivaa.
Se kokeilu koettelee meitä ja aika näyttää löytyykö minulta enää niin syvää rakkautta, jota hän nyt tuntee meitä kohtaan.
Elämähän ei ole pelkkää juhlaa.
Kannattaisi varmaan jokaisen meistä katsoa peiliin ja miettiä mitä minä annan puolisolleni.
Minä menen taas katsomaan!
Sen syitä kannattaisi ehkä pysähtyä miettimään hetkeksi, ennen kuin säntää pettämään.
Voiko kokea itsensä täysin ulkopuoliseksi puolison haluttomuuteen?
Jokainen varmasti ymmärtää, että parisuhteessa tulee kausia, jolloin seksi ei maistu.
Pienet lapset ovat ehkä se yleisin muutos vanhempien väleihin.
Työttömyys ja kiire töissä varmasti seuraavat tekijät.
Haloo!
Lapset kasvavat todella nopeasti ja antavat vanhemmilleen sitä aikaa enemmän.
Kokemuksesta tiedän!
Toisen huomioiminen, kun on väsynyt ja masentunutkin arjen pyörittämiseen on todella tärkeää.
Ei se vieraan kanssa pano voi olla niin ihanaa, kuin sen tutun ja rakkaan (ainakin joskus) kanssa, kun on tunteetkin mukana.
Yhdessä ne huonotkin hetket pitää jaksaa, eikä paeta jonkun toisen syliin hetken hurmioon.
Jos taas koskaan ei olekaan puolisoaan kohtaan tuntenut rakkautta, on yksinkertaisesti tyhmä.
Silloin kannattaisi miettiä sitä puolisoaan ja antaa tälle mahdollisuus löytää se rakastava ihminen.
Itse yritän ymmärtää miestäni, joka ei kestänyt arkea pienten lasten kanssa ja haki parempaa.
Kokeili, eikä ollutkaan kivaa.
Se kokeilu koettelee meitä ja aika näyttää löytyykö minulta enää niin syvää rakkautta, jota hän nyt tuntee meitä kohtaan.
Elämähän ei ole pelkkää juhlaa.
Kannattaisi varmaan jokaisen meistä katsoa peiliin ja miettiä mitä minä annan puolisolleni.
Minä menen taas katsomaan!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eihän sitä nyt joka päivä ole "sillä tuulella", että huvittaisi ne sänkyhommat. Vaikka seksiä saisi mies ihan tarpeeksi vaimoltaan, niin silti mies tahtoo käydä vieraissa. Onkohan se toinen nainen sitten jotenkin parempi sängyssä vai himotko ja hormoonitko hyrrää ?
Lasten kasvaessa aikaa tulee vanhemmille enemmän, mutta väsymys, kiire yms. syyt estävät kuhertelut. Aikaa siihen löytyy yöllä, mutta silloin pitäisi nukkua, että jaksaa taas aamulla nousta töihin.
Lapset voi toki laittaa mummun tai papan luokse esim. viikonloppuna, jolloin jää aikaa "touhuta".
Parisuhdetta pitää hoitaa jatkuvasti - ei vasta silloin, kun se on jo hiipumassa....
Viisas kirjoitus, Unelma!
Peili on hyvä olemassa, kun parisuhteen ongelmia ratkotaan. Siihen ei kuitenkaan auta jatkuvasti tuijottaa. Olen silloin tällöin kysellyt vaimoltani, mikä siinä on, ettei hän ole aloitteellinen seksin suhteen. Aina löytyy joku vaihe elämässä syyksi. Lapset valvottaa, työstressiä, huolet lasten koulunkäynnistä tai sitten ei vaan haluta.
Ok, onhan näitä luonnollisia syitä. Mutta miksi näin on aina, eikö voisi edes joskus tehdä jotain. Kai sitä voisi toista sen verran ajatella, että edes kerran kuussa näyttää toiselle, että haluaa häntä. Kylläpä siinä saa tuijottaa peiliin maailman tappiin asti ja miettiä, mikä minussa on vikana, kun toinen ei halua.
Pettäjäksi minusta ei ole, sen tiedän. Enkä haluaisikaan rikkoa sitä, minkä olemme yhdessä aikaan saaneet. Sänkypuuhia kaipaan, minulle ne antavat voimaa ja energiaa, eivät vie eivätkä vaadi niitä. Eikä vieras syli korvaa sitä mitä kaipaan.
Mietin kyllä usein, huomioinko vaimoani tarpeeksi. Parantamisen varaa on epäilemättä. Tuntuu kuitenkin, että myös ne hellyyden- ja huomionosoitukset ovat nykyään täysin minun aktiivisuuteni varassa. Varmasti halaisin vaimoani paljon useammin, jos hän tulisi ja halaisi minua. Enkä nyt tarkoita sitä, että kertoja pitäsi ruveta laskemaan ja syynäämään. Se yksipuolisuus vaan yksinkertaisesti syö miestä.
Mielestäni kerran kuussa tapahtuva laatuseksi, jossa tunteet ovat täysillä mukana, on monin verroin parempi vaihtoehto, kuin jokapäiväinen pikapano. Se että vaimo ei koskaan tee aloitetta, pistää kuitenkin miettimään, ovatko ne tunteet täysillä pelissä. Muutos 15 vuoden takaiseen on valtava.
Parisuhteessa on vaiheita. Meilläkin oli todella "kuivaa" kun kuopus oli pieni. Valvomista, yösyöttöjä ja päivät sitä samaa lastenhoitoa. Illalla ei enää jaksanut jakaa itseään kenenkään kanssa. Suurin syy oli kuitenkin mun paha synn. jälk. masennus. Ei kolmeen vuoteen (!) juuri touhuttu yhtään :=(
Jälkeenpäin oon tästä tosi pahoillani. Sekä miehen, että itseni puolesta. Nyt asiat ovatkin sitten tosinpäin. Mies on ollut välillä tosi haluton. Mä oon ollut toipumisestani lähtien eli nyt yli kolme vuotta ollut ikäänkuin jatkuvasti halukas ;=) Haluaisin selkeästi useammin kuin mies ja usein hän torjuu mut.
Aluksi tein sitkeästi aloitteita, mutta menin ihan rikki kuin tuli pakit melkein joka kerta. Nykyään ootan että mies joskus innostuu, mutta välillä mietin että tässä mä nainen parhaassa iässä (36v) tyydyn siihen, että saan silloin kun toinen joskus sattuu sille päälle.
Ulkopuolisia ei oo kuvioissa, sekin on selvitetty. Seksi on mun mielestä meidän välillä, silloin kun sitä on, täys 10! En ees kuvittele tai haaveile lähteväni etsimään sitä muualta. Oon täysin yhden miehen Nainen. Joskus vaan tuntuu, että miks mies ei arvosta mua ja mun naisellisuutta...?
Olen monesti pyörittänyt noita kuvioita mielessäni. Vaimolla ei ollut synnytyksen jälkeistä masennusta, mutta muuten synnytysten (3 kpl) jälkeen meni aina useampi kuukausi, ennenkuin hän "käynnistyi". Minä koin aina synnytyksen jälkeen "joutuvani tukahduttamaan" haluni, panetti niin vietävästi. Ei se oma käsi tuntunut miltään siinä vaiheessa, kun teki omaa rakasta niin kovasti mieli.
Kun sitten vaimon halut palasivat vähitellen, koin, että minä olinkin se, jolla asia ei korjaantunutkaan luontevasti. Jouduin taas vähän pakolla totuttautumaan uuteen tilanteeseen. Ei helppoa. Naiselle asia oli luonnollinen, miehelle ei.
Olen sitä mieltä, että haluttomamman puoliskon pitäisi parisuhteen vuoksi joskus vaikka vähän väkisin koittaa säätää itseään halulle alttiiksi. Jos vaan odottaa ja odottaa, voi pian käydä niin, ettei sitä halua tulekaan. Joskus pitää vaan tarttua härkää sarvesta. Masennus on tietenkin tila sinänsä, ei silloin voi edellyttää mitään seksiin liittyvää. Tämän varmasti jokainen terveellä järjellä varustettu ymmärtää.
Sinulla on hyvä lähtökohta siinä mielessä, että olet parantunut masennuksesta. Nyt vaan pitäisi miehesi päästä samalle aallonpituudelle kanssasi. Voisiko olla näin?
Miten se sitten tapahtuisi? Huh, sen kun tietäisi. Minä aion vielä koittaa puhumista. Jos ei rupea auttamaan, täytyy kai alkaa ehdotella yhdessä terapeutille menoa. Jatkuva vian etsiminen itsestä ei oikein tunnu reilulta, eikä johda mihinkään ainakaan ilman jonkun muun apua.
"haluttomamman puoliskon pitäisi parisuhteen vuoksi joskus vaikka vähän väkisin koittaa säätää itseään halulle alttiiksi"
Tuohon äskeiseen sisältyy suurempi totuus kuin ensialkuun ymmärtäisikään. Ihan oikeasti. Itse ajattelen, ettei puhumalla haluja saa lisää vaan tekemällä. Jos taas aktiivisemman aloitteet torjutaan jatkuvasti niin siinä sitä sitten ollaan...
Mutta jokainen kommentti täyttä asiaa!
Kun kaikki ajattelisi samoin, niin eipä tätä keskustelupalstaa tarvittaisi..... hymn, miksihän tämä on täällä eikä palstalla rakkaus ja rakastaminen tai haluttomuus. Eihän tässä ollut uskottomuuden häivääkään.